(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Amerikan suomalaisten historiaa"

s. XXiI^OJNTEISr 

Amerikan 

Suomalaisten 

Historiaa 



AMERIKAN SUOMALAISTEN 
HISTORIAA 

I. 



AMERIKAN SUOMALAISTEN 

HISTORIAA 



KIRJOITTANUT 

S. ILMONEN, A. B. 



TEKIJÄN KUSTANNUKSELLA 



H^1 



J 



COPYRIGHT 1919 

by 
Rev. S. ILMONEN 



HANCOCK. MICHIGAN. U. S. A. 
SUOMALAIS-LUTBBRILAISBN KUSTANNUSLIIKKEEN KIRJAPAINOSSA 



lA .»-» **- 






JLKULAUSE. 



Kun allemerkinnyt kolme vuotta sitte julkaisi 
Delawaren siirtokuntaa käsittelevän, '^Amerikan 
ensimäiset suomalaiset" nimisen teoksen, rohkenin 
toivoa vuoden, parin perästä saavani valmiiksi tä- 
män teoksen, joka käsittelee niitten suomalaisten 
merimiesten, kullanetsijäin y, m, vaiheita, jotka 
ovat Amerikaan tulleet ennen kun varsinainen siir- 
tolaisuus Suomesta alkoi, dli vuosien 1850 — 1864 
välistä aikaa. Vaikeudet aineksien kokoamisessa 
ovat kirjan julkaisemista viivyttäneet. Oikeastaan 
tä.mä teos on kymmenvuotisen kiertelyn tulos kan- 
salaistemme varhaisimmilta asuinpaikoilla Ame- 
rikassa, mihin verrattain laajoihin matkustamisiin 
allekirjoittaneella oli tarjoutunut tilaisuus puhuja- 
ja saarnamatkoilla, Suomi-Opiston asioilla, kesälo- 
mia viettäessäni Dakotassa, Minnesotassa y. m. 

Tästä teoksesta on jäänyt pois varhaisimpien 
suomalaisten vaiheet Michiganissa, Minnesotassa, 
Dakotoissa, Oregonissa, Ohiossa, y. m. ja sen vuoksi 
soditan olettaa monien näitten paikkakuntien van- 
himpain suomalaisten tuntevan pettymystä, sillä 
olenhan nekin seudut kiertänyt, satamäärin heitä 
puhuttanut ja elämäkerrallisia tietoja koonnut. 
Pyydän ystävällisesti selittää, että edellä mainit- 
tujen asutusten suomalaiset kuuluvat historias- 
samme siihen aikaan, jota voidaan kutsua: ^^Varsi- 
naisen siirtolaisuuden ajaksi", jonka alkuvuodeksi 



6 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

merkittäköön 1864, sillä silloin kansalaisiamme al- 
koi Amerikaan varsinaisina siirtolaisina muutta- 
maan Norjasta, Tornion jokilaaksosta, keski- ja 
etelä-Pohjanmaalta. Seuraava teokseni tulee käsit- 
telemään juuri tätä, varsinaista siirtolaisuus-aika^ 
kautta. 

Vaikka mahdollisinta huolellisuutta olenkin nou/- 
dattanut elämäkerroissa, nimien, syntymävuoden 
ja -paikan suhteen, on epäilemättä jäänyt vajavuut- 
ta ja puutteita. Ei ole helpompia tehtäviä löytää 
vuosikymmeniä sitten kuolleen suomalaisen ikä, ja 
ne, jotka jotakin vielä heistä muistavat, eivät aina 
voi läheskään varmoja tietoja antaa. Varsinkin 
niitten Amerikassa kuolleitten suomalaisten elämä- 
kerrallisten tietojen saanti on ollut niukkaa, joilta 
ei ole jäänyt omaisia, taikka joitten omaiset ovat jo 
niin perinpohjin amerikalaistuneet, että kansalli- 
suusjäljetkin ovat umpeen painuneet. Pyyntöni ja 
samalla hartain toivoni olisi, että asianomaiset, 
missä huomaavat vajavuuden taikka virheen, olisi- 
vat niin ystävällisiä ja tekisivät kirjeellisesti kor- 
jauksen, lähettämällä sen minulle, sille varalle, että 
mahdollisesti tuonnempana julkaistiin teoksesta 
korjattu ja täydennetty painos. Muistutukset tulen 
huolellisesti tallentamaan ja liittämään vastaista 
painosta varten. 

Nykyisten kalliitten painokustannusten vuoksi 
olen pakoitettu supistamaan teoksen kokoa, josta 
syystä asiain käsittely ja elämäkerrat ovat sangen 
suppeassa muodossa. Lähdekirjaluett elokin, koske- 
va Delawaren siirtokunnan suomalaissukuja, jäte- 
tään pois. Jos ne läheskään kaikki haluaisi julais- 
ta, laajenisi kirjan koko useimmilla kymmenillä 



ALKULAUSE 7 

sivuilla. Viittaan vaan samoihin teoksiin, mitkä 
ovat mainittuna kirjassa ^^Amerikan Ensimäiset 
Suomalaiset^^ s. 4, 

En voi olla lausumatta sydämellistä kiitosta 
maisteri Akseli Rauxinheimolle, jonka suurta asiain- 
tuntemusta olen saanut käyttää teoksen kokoonpa- 
nemisessa, ja pastori Br, Vuomokselle suorittamas- 
taan kielellisestä tarkastustyöstä, sekä lukuisille ys- 
tävilleni heidän antamista tiedoista paikkakunnil- 
taan, 

Brooklyn, New York, syyskuulla ipip, 

S. ILMONEN. 



SANANEN SUOMALAISEN SUKUTUTKI- 

MUKSEN MERKITYKSESTÄ 

AMERIKASSA. 

Suomalainen sukututkimus on vielä vanhassa ko- 
timaassammekin melkein kehdossaan. Tosin on 
näihin saakka pidetty virallisesti huolta aatelissu- 
ku j emme vaiheista — onhan papisto ollut velvolli- 
nen antamaan vuosittain tiedot seurakunnistaan 
aatelissuvuissa tapahtuneista muutoksista. Vasta 
nyt tasavalta on sen vanhan määräyksen poistanut, 
arvatenkin luottaen vapaan sukututkimuksen voi- 
maan. Myöskin on sukuluetteloja julkaistu useim- 
mista vanhoista virkamiessuvuista. Mutta varsi- 
naiset kansansuvut ovat vielä toistaiseksi jääneet 
sukututkijain huomion ulkopuolelle. Kuitenkin ne 
epäilemättä tarjoaisivat useinkin sangen paljon 
huomattavaa sekä antaisivat monella, myöskin sivis- 
tyshistoriallisella alalla valaistusta yleiselle tutki- 
mukselle. Mainitsen esimerkiksi Parviaisen su- 
vun — yhden monien joukosta — jonka jäseniä on 
liike-elämän alalla kohonnut sangen merkittäviin 
asemiin, jopa varsinaisen Suomen rajojen ulkopuo- 
lella. 

Suomessa voidaan sukututkimusta vielä verrat- 
tain helposti suorittaa, kun kirkonkirjoissa y. m. 
voi sukuja seurata parisataa vuotta, jopa paikoin 
enemmänkin. Aivan harvalla kansalla ovat yleiset 
lähteet niin vanhat. Mitähän maksaisivatkaan 
esim. amerikalaiset pilgrimien jälkeläiset, jos heillä 
tällaisia virallisia lähteitä olisi käytettävänä! Toi- 



SUKUTUTKIMUKSEN MERKITYS 9 

seita puolelta taitaisi tuo tutkimus täällä Amerikas- 
sa osoittaa, että moni nykyinen amerikalainen ra- 
haylimys, joka laskee sukujuurensa Mayflower-lai- 
vassa tulleisiin, melkeinpä aatelisarvossa pidettä- 
viin englantilaisiin, onkin vailla tuota ylpeyden ai- 
hetta. 

Itse asiassa on sangen yksipuolista antaa van- 
himpain sukujen kunnia Amerikan mantereella ai- 
noastaan tuossa laivassa tulleitten jälkeläisille. Al- 
vanhan saman miespolven aikana tuli tätä maata 
kansoittamaan muittenkin kansojen jäseniä. Siinä, 
vanhimpain siirtolaisten erikoisasemassa olivat 
suomalaisetkin. Philadelphian perustaja William 
Penn sanoo, että suomalaiset perheet juuri niillä 
seuduilla, jonne hän tämän kaupungin sijoitti, oli- 
vat sangen lapsirikkaita. Niinpä heidän jälkeläi- 
sensä ovat epäilemättä lisääntyneet tuhansiin. 

Mitä on tämä suomalainen syntyperä kasvatta- 
nut? Se on ollut näihin saakka aivan tietämätön- 
tä. Eikä sitä sukututkimuskaan voi koskaan täysin 
selvittää, sillä täällä puuttuu tähän tarvittavia läh- 
teitä. Pastori S. Ilmonen on kuitenkin koettanut 
alkuperkkausta suorittaa ja on hän tässä kirjas- 
saan jo voinut osoittaa, että aivan jälkiään jättä- 
mättä Amerikan julkiseen historiaan eivät suoma- 
laisetkaan ole olleet. Nykyiset amerikalaiset, joista 
moni Suomesta tuskin mitään tietää ja jotka hal- 
veksien kohtelevat suomalaisia myöhään tulleina 
tungeskeli joina, voivat huomata, että suomalaisel- 
la kansallisuudella on täällä vanhempi pohja ja 
usea heistäkin siitä polveutuu ja sen nojalla on asu- 
tusoikeuden tähän maahan saanut. 

Tämä kuitenkin on vain yksi puoli S. Ilmosen tut- 



10 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

kimuksissa, joista nyt ensimäinen osa julkaistaan 
ja joihin hän on sitkeästi uhrannut paljon työtä 
ja varojakin. Hän koettaa myöhempiäkin suoma- 
laisia sukuja perkata esille etsimällä niiden ensi- 
mäisiä tulokkaita. Työ on epäilemättä ollut sangen 
vaikeaa, mutta kuitenkin on tullut muistoonkirjoite- 
tuksi sellaista, mikä sangen pian olisi ollut koko- 
naan tietoon saamatta. Kukapa myöhempinä ai- 
koina olisi voinut saada selville, että joku Wilson, 
Jansson tai muu onkin peri juuriltaan suomalainen 
Hemmi j. n. e.! 

Suomalaisilla vieläkin on sangen paha tapa muut- 
taa nimiään tällä mantereella. Näin heitä häviää 
jo ensi polvessa teille tietymättömille. Heidän jäl- 
keläisistään voi tulla vaikka Yhdysvaltain presi- 
dentti eikä jälkimaailmalle jää mitään tietoa siitä, 
että suomalainen rotu on tässä maaperässä jaksa- 
nut sellaisenkin synnyttää. Suomalainen sukututki- 
mus on Amerikassa, täällä maailman kansallisuuk- 
sien kilpakentällä, melkein tärkeämpi kuin kotona, 
jos mieli saada selville, mihin suomalainen pystyy 
muiden rinnalla. Suotavaa olisi, että pastori Ilmo- 
sella olisi tilaisuutta jatkaa keräyksiään ja että 
myös muut kokoaisi vat muistoon suomalaistietoja 
hänen sekä vastaisten sukututkijain käytettäväksi. 

New Yorkissa, 22 p. syyskuuta 1919. 

AKSELI RAUANHEIMO, 



VARHAISEMMAN SUOMALAISEN 
ASUTUKSEN AIKA 



DELAWAREN SUOMALAISET. 

Katsaus siirtokunnan vaiheisiin. 

Kun Kristoffer Kolumbus oli lö3i:änyt Amerikan. 
V. 1592, avautui Europan kansoille luonnonrikkauk- 
sista verraton maaosa, siirtolaisuuden luvattu maa. 
Espanja ja Portugali valtasivat Etelä- Amerikan 
kultarikkaat seudut ja perustivat sinne kuudennel- 
latoista vuosisadalla useita siirtokuntia, kauppa- ja 
lähetysasemia. Seuraavalla vuosisadalla kääntyi 
europalaisten huomio Pohjois- Amerikaan, johon 
kilvan alkoivat siirtokuntia perustella Ranska, 
Englanti, Hollanti ja pohjoismainen Ruotsi, joka 
viime mainittu vasfikään oli kohoutunut suurval- 
laksi. 

Siirtokunta-asian varsinaisena virittäjänä Ruot- 
sissa on pidettävä kautta Europan silloin tunnettu 
merentakaisten kauppayhti öitten suunnittelija ja 
järjestelijä, hollantilainen Willem Usselinx, joka 
V. 1624 jätti kuningas Kustaa Adolfille kirjallisen 
selostuksen kaupan ja teollisuuden kehittämisen 
eduksi perustella kauppa-asemia ja siirtokuntia 
Amerikaan, Länsi-Indian ja etelä-meren saaristoi- 
hin. Kolmikymmenvuotinen sota keskeytti suunni- 
telmain toteuttamisen moniksi vuosiksi. Mutta jo 
V. 1637 tarjoutui Ruotsille uudestaan ja vallan 
erinomainen tilaisuus perustaa siirtokunta Ameri- 
kaan, kun nimittäin siellä ollut. Hollannin siirtokun- 
nan entinen kuvernööri Peter Minuit esitti ruotsa- 



14 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

lais-hollantilaisen siirtokunnan perustamisen Dela- 
warejoen rannikolle, seutuun sellaiseen, joka ei vie- 
lä silloin varsinaisesti kuulunut millekään Europan 
valtakunnalle. Ruotsissa innostuttiin asiaan ja 
muodostettiin hollantilaisten rahamiesten avulla 
kauppayhtiö, joka varusti kaksi laivaa tarvittavil- 
la aseilla, muonavaroilla, miehistöllä ja siirtokun- 
taan rakennettavan puolustuslinnan sotilailla. 
Näin varustettu ensimmäinen retkikunta läksi 
Ruotsista saman vuoden syksyllä ja, sekä vastuk- 
sellisen että myrskyisen matkan suoritettuaan, ank- 
kuroi keväällä v. 1638 Delaware joella, nykyisen 
Wilmingtonin kaupungin kohdalla. 

Intiaaneilla oli leveän Delawarejoen rannoilla 
pieniä kyliä, kalastuspaikkoja ja turkiksien vaihto- 
asemia. He olivat jokilaakson, samoin kuin koko 
Amerikankin, luonnolliset ja oikeat omistajat. 
Ruotsalaiset menettelivätkin oikeudenmukaisesti os- 
tamalla kuudelta intiaanipäälliköltä tarvittavan 
maa-alueen siirtolaa varten, noin sata mailia pit- 
kän ja puoli sataa mailia leveän kaistaleen Dela- 
warejoen länsirantaa. Ruotsin etujen turvaami- 
seksi rakennettiin puinen linnoitus, joka nimitet- 
tiin silloisen kuningattaren kunniaksi Kristiinan 
linnaksi, ja sitä vartioimaan asetettiin muutamia 
kymmeniä tykeillä y. m. aseilla varustettuja soti- 
laita. Peter Minuitin johtama ensimmäinen ret- 
kikunta oli suorittanut tehtävänsä tunnustusta an- 
saitsevalla tavalla. 

Ruotsissa varustettiin toista retkikuntaa ja alet- 
tiin keräillä siirtolaisiakin, jotka ryhtyisivät rai- 
vaamaan viljelykselle Delawaren hedelmälliseksi 
kehuttua maata. Mutta siinäpä esiintyikin odotta- 



DELAWAREN SUOMALAISET 15 

maton vaikeus, sillä ruotsalaiset eivät olleet ensin- 
kään halukkaita muuttamaan uutisasukkaiksi tun- 
temattoman Amerikan erämaahan. Ei parhailla 
lupauksillakaan saatu toisen retkikunnan mukaan 
siirtolaisia, vaan yksinomaan siirtokunnassa tarvit- 
tavia virkailijoita, turkiksien ostajia ja sotilaita. 
Sen sijaan pieni siirtolais joukko Utrechtin kau- 
pungista. Hollannista siirtyi v. 1640 Delawareen 
ja sijoittui Uplannin seutuun. 

Siirtokuntaa kustantavasta kauppayhtiöstä ve- 
täytyivät hollantilaiset osakkeenomistajat pois v. 
1640, mutta Ruotsin hallitus alkoi nyt varoillaan ja 
vielä enemmän vaikutusvaltaisilla toimenpiteillään 
tukea yhtiötä ja huolehtia siirtokunnan menestymi- 
sestä. Kauppayhtiön hallitusneuvostoon valittiin 
johtajaksi suomalainen amiraali Klaus Fleming ja 
jäseneksi kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Tä- 
män kautta Suomikin tuli edustetuksi tässä var- 
haisimmassa siirtolaisuusliikkeessä. Uusi johtokun- 
ta alkoi ripeästi varustaa suurempaa retkikuntaa 
Delawareen, jonka mukana myöskin täytyi saada 
sinne siirtolaisia, jotka pysyväisesti jäisivät Ame- 
rikaan, maanviljelystä, kalastusta, metsästystä ja 
kauppaa harjoittamaan. Ruotsalaisia turhaan 
houkuteltuaan muuttamaan uuteen maahan, kään- 
tyi Ruotsin hallituksen huomio Wermlannin vainot- 
tuihin suomalaisiin. Niitä päätettiin lähettää siir- 
tokuntaan kehoituksilla ja pakkokeinoilla. 

Suomalaisia oli nimittäin suuret joukot, varsin- 
kin kuudennellatoista vuosisadalla, siirtynyt keski- 
Ruotsin metsiin. Näistä olivat useat Rautalammin 
laajasta pitäjästä ja muualtakin Savosta, sekä vä- 
hin Pohjanmaaltakin. Kaarlo-herttua oli suositat 



16 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

lut suomalaisten siirtymistä kaukaisiin metsätorp- 
piin, luvannut uutisasukkaille kuuden vuoden ve- 
rovapauden, oikeuden kaskenpolttoon ja metsästä- 
miseen. Sotaisat ja levottomat ajat Suomessa vai- 
kuttivat siihen, että suomalaisia tavallista enem- 
män siirtyikin Ruotsiin, niin että heitä 1600-lu- 
vulla oli levinnyt 150:neen pitäjään, etupäässä 
Wermlannin, Taalain, Noriken, Gestariklannin ja 
Helsinglannin saloille, vieläpä Norjankin puolelle. 
Heidän lukunsa silloin nousi kahteentoistatuhan- 
teen henkeen. Yleensä heidät tunnetaan Wermlan- 
nin suomalaisten nimellä. Puolisensataa vuotta sai- 
vat suomalaiset kaukaisissa metsätorpissaan rau- 
hassa kaataa kaskea ja mielin määrin metsästää, 
mutta sitten, osaksi kaiketi kateudestakin, osaksi 
metsien säästämistoimenpiteistä, kaskiviljelys kiel- 
lettiin ja metsästystäkin rajoitettiin. Saloelämän 
vapauteen tottuneet suomalaiset eivät ottaneet hal- 
lituksen lakimääräyksiä täysipainoisina, vaan jat- 
koivat entiseen tapaansa kaskenpolttoa ja hirvien 
ampumista. Kun maaherra Karl Bonde teki siitä 
valituksen hallitukselle, annettiin ankara määräys 
''polttaa suomalaiset riihet ja rakennukset, — että 
he elintarpeitten puutteessa lähtisivät metsistän- 
sä." Suomalaisvaino näyttää alkaneen v. 1636, ja 
monet joutuivat vankiloihinkin virumaan. Ne joil- 
ta metsätorpat hävitettiin taikka otettiin pois, et- 
sivät työansiota kylissä ja lähikaupungeissa, sekä 
"Kopparberget" nimisellä vaskikaivoksella. 

Näitä vainotulta, kodittomina kuljeksivia ja 
osaksi vankiloissakin olevia Wermlannin suomalai- 
sia alettiin hallituksen toimesta keräilemään uutis- 
asukkaiksi Amerikaan. Siirtokunnassa käynyt, ja 




vi 




ni 


v: 






0) 


cö 


Q 


O 


c 


rr 






Ä 


3 


d 


£ 



^ cö 



^ r. 



> rt 



f>i 


s 0^ 


H 


o +J 


-< 

M 


-M -^J 

.2 '5 


^ 


rt ^ 


^ 


d 


O 


-ot 


H 


3 m 


r^ 


!h ;3 


S 


rt 

rt a 

•^ rt 

-M "^ 


J 


^ Ö 




^ 


•rt ^ 




rt^ 




S';;^ 




o c 




3 c 



rt P^ 



rt rH 



^>^ 



^7 






K 



'^^ 



Sl^ 



SK 



^\t 



1!0^ 



<=^; 



/ 



^^ 



.^ 



i. 



V 



^r 



/"/, 



*^ 



'^Q. ;3ni>najlatac( 



.-:^ 



^Ja, 



/^i'" 



'^/^c/ 



Ls"^. 




N'^ 






\\ 



~^*^ 






P/EW']E^ 







DELAWAREN SUOMALAISET 17 

oloja tunteva luutnantti Mauno Kling kierteli hal- 
lituksen lähettinä Vermlannissa ja Taalaissa kehot- 
telemassa suomalaisia siirtymään Delawareen, jos- 
sa saisivat mielin määrin harjoittaa kaskiviljelys- 
tä, kalastusta ja metsästystä; mutta eiväthän he 
paremmin kuin ruotsalaisetkaan halunneet villien 
intiaanien keskuuteen siirtyä. Ainoastaan neljä- 
toista vapaaehtoisesti lähtevää suomalaista sai 
Kling matkaansa. Hallitus ryhtyi silloin voimape- 
räisempiin toimenpiteisiin ja käski muitta mutkit- 
ta ottamaan suomalaisia kiinni ja tuoda heidät van- 
gittuina Karlsbadin vankilaan ja sieltä panna siir- 
tolaislaivaan. Tällä tavalla saatiinkin kokoon va- 
jaan sataan henkeen nouseva suomalainen siirto- 
lais joukko, miehiä, naisia ja lapsia, jotka Ruot- 
sista lähetetyn kolmannen retkikunnan mukana 
saapuivat Amerikaan keväällä v. 1641. Pian sen 
jälkeen ilmaantuikin Delawarejoen rannalle Fin- 
land-niminen uutisasutus. Kaikissa retkikunnissa, 
joita sen jälkeen Ruotsista lähetettiin siirtokuntaan, 
oli mukana suomalaisia, milloin kymmen- milloin 
satalukuisina joukkoina. Suurin joukko yhtäaikaa 
Amerikaan lähteviä oli v. 1653, jolloin kolmattasa- 
taa suomalaista astui örn-nimiseen laivaan, mutta 
matkan vaivat ja taudit supistivat joukon puoleen, 
ennenkuin oltiin perillä. Ruotsista lähetetyssä vii- 
meisessä siirtolaislaivassa v. 1655 näyttää luettelo 
olleen 92 suomalaista, joista lähes puolet olivat 
naisia. 

Delawaren siirtokunnan jouduttua v. 1655 Hol- 
lannin valtaan, katkesi varsinainen siirtolaisuuslii- 
ke Ruotsista, mutta suomalaisia kuitenkin vielä 
tuleskeli Delawareen muutamina vuosina senkin 



18 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

jälkeen hollantilaisilla laivoilla. Yhdeksän vuotta 
kesti vaan hollantilaisten ylivalta Delawaren siirto- 
kunnassa ja hallinto siirtyi v. 1664 Englannille. Sil- 
loin kokonaan katkesi siirtolaisuus Pohjoismaista 
Amerikaan. Suomalaisia oli kuitenkin karttunut De- 
lawarejoen rannikolle lähes puoleen tuhanteen nou- 
seva joukko, valtava enemmistö keski-Ruotsin met- 
sistä, mutta osa Suomestakin. 

Paikallinen hallitus järjestyi Englannin kunnal- 
lishallituksen mukaisesti, kaunti vastaten tuomio- 
kuntaa, township ja village vastaten kuntaa ja ky- 
lää. Oikeuspiirin keskuksena oli Upland, nykyinen 
Chesterin kaupunki. Suomalaisia uutisasukkaita 
käytettiin monenlaisissa luottamustoimissa; rau- 
hantuomareina, oikeuslautakunnan jäseninä, veron- 
kantajina, maanteitten teettäjinä ja tarkastajina 
y. m. Seuraavan polven poikia tavataan jo lain- 
laati jakunnassakin y. m. valtion toimissa. 

Tärkeimmät suomalaisasutukset Delawaren siir- 
tolassa olivat: Finland, joka nykyään tunnetaan ni- 
mellä Marcus Hook, joka on Wilmingtonista noin 
kymmenen mailia ylöspäin Delawaren länsirannal- 
la; toinen laajempi suomalaisasutus syntyi Finlan- 
dista kymmenkunnan mailia länteen Schuylkilljoen 
laaksoon, leviten eteläänpäin nykyisen Philadel- 
phian alueelle saakka, sekä kolmas, laajin ja kau- 
vimmin suomalaisuuden säilyttänyt asutus Finlan- 
din kohdalla, Delawarejoen itärannikolla, New 
Jerseyn valtion puolella, Raccoonapuron molemmin 
puolin, johon kasvoi supisuomalainen seutukin, Mu- 
likkamäenkylä. Sitäpaitsi asui suomalaisia Upland, 
Ammasland, Kalkeon Hook, Grane Hook ja Penns- 
neck nimisissä paikoissa ja melkoinen joukko Bran- 



DELAWAREN SUOMALAISET 19 

dywine- joella sekä Marylandin rajoillakin, Wil- 
mingtonista etelään. 

Kun matkustaja kulkee nykyään näillä seuduilla 
ei hän huomaa mitään, joka muistuttaisi suomalais- 
ta paremmin kuin ruotsalaistakaan asutusta, sillä 
tämä varhaisin siirtolaiskansamme on aivan koko- 
naan sulautunut toisten kansallisuuksien ohella ai- 
to amerikalaiseksi väestöksi. Historia on kuitenkin 
aina todistava Pohjolan reippaan kansan olleen 
näitten nykyään vilkasliikkeisten seutujen ensimäi- 
set valkeat asukkaat, jotka laskivat perustuksen 
viljelykselle ja sivistykselle. Isiemme töistä on 
jäänyt muutamia arvokkaita ja pysyviä muistoja 
jälkimaailmallekin, nimittäin v. 1699 rakennettu 
kivikirkko Wilmingtoniin, joka tunnetaan nimellä 
Kolminaisuuden kirkko, sekä toinen kaunis Gloria 
Dei niminen tiilikirkko Philadelphiaan, joka val- 
mistui V. 1700, sekä kolmas kirkko Svedesboro ni- 
miseen pikkukaupunkiin, New Jerseyn valtion puo- 
lelle. Näitten kirkkojen hautausmailla tapaa hau- 
tapatsaissa moniaita suomalaisia nimiä. 



II. 

SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA. 

Delawaren suomalaisten pienestä joukosta on kas- 
vanut laaja parvi jälkeläisiä. Niitten lukua ei voi- 
da koskaan tarkalleen laskea. Ei edes kaikkia al- 
kuperäisesti suomalaisia sukujuuriakaan saada päi- 
vänvaloon, vaan jää niitä melkoinen määrä hämä- 
ryyteen. Monet suomalaiset jo siirtokuntaan tulles- 
saan käyttivät ruotsalaismuotoista sukunimeä: 
Andersson, Matsson, Petersson j. n. e. Siirtokun- 
nan varhaisempien aikojen vaillinainen asukasluet- 
telo vaikeuttaa myöskin alkuperäisten sukujuurten 
löytämistä, sillä Ruotsin hallituksen aikaisissa luet- 
teloissa merkitään suuri joukko suomalaisia risti- 
mänimellään, johon liitettiin lisäkkeeksi "Finn". 
Näitä "Finn "-lisäkkeellä merkittyjä suomalaisia vi- 
lisee kirjat kirjavanaan monta saman nimistä, eri 
paikkakunnalla asuvaa: Anders Finniä, Evert Fin- 
niä, Johan Finniä, Lasse Finniä j. n. e. 

Englannin hallituksen aikana, v:den 1664 jälkeen 
tapahtuu nimien kirjoittamisessa täydellinen muu- 
tos. Ei enää riittänyt Finn-lisäkkeelläkään varus- 
tettu miehen nimi, vaan täytyi, varsinkin maan- 
omistus- ja muihin lakivoipaisuutta kysyviin kirjoi- 
hin panna myöskin joko suvun alkuperäinen nimi, 
taikka isän ristimänimestä -son päätteellä muodos- 
tettu sukunimi. Nyt alkaakin ilmaantua asiakirjoi- 
hin, kauntin ja kunnan rekistereihin ja kirkonkir- 
joihin aito suomalaisia sukunimiä: Mulikka, Sinnik- 
ka, Tossava y. m. Näitä lähteitä käyttämällä on oi- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 21 

lut mahdollista löytää monta vanhaa suomalaista su- 
kua ja todentaa heidän kansallinen alkuperänsä. 

Anders Andersson, the Finn, kaskenpoltosta taik- 
ka muusta pienemmästä rikoksesta tuomittuna, lä- 
hetettiin siirtokuntaan v. 1641, palveli yhtiötä vuo- 
teen 1648, jolloin merkittiin vapaamieheksi. Maini- 
taan asiakirjoissa muutamia kertoja, v. 1653 erään 
valituskirjan allekirjoittajana, ja v. 1662 Ivar Hen- 
drickssonin oikeusjutussa todistajana. Raivasi 
maatilan Finlandiin, jossa hänet v. 1677 merkittiin 
asuneen. Hänen jälkeläisiään asuu Pennsylva- 
niassa. 

Anders Andersson, the Finn, sotilas, joka palveli 
kuvernööri Printzin kartanossa Tinicum-saarella ja 
palasi kuvernöörin mukana vanhaan maahan v. 
1654. 

Mäns Andersson, the Finn, Wermlannin suoma- 
lainen, siirtokuntaan lähetetty v. 1641. Työskente- 
li yhtiön tupakka- ja maissivainioilla Kristiinanlin- 
nan lähistöllä ja Uplannissa v:teen 1648, jolloin 
pääsi vapaamieheksi. Raivasi itselleen uudistalon 
lähelle Finlandia, jonka yhtiö v. 1654 otti haltuun- 
sa, maksaen siitä Anderssonille kohtuullisen työ- 
palkan. Tämän jälkeen hän muutti kansalaistensa 
keskuuteen Schuylkilljoen varrelle, raivaten sinne 
itselleen maatilan. 

Lars Andersson, kotoisin Ahvenanmaalta, lähe- 
tettiin Amerikaan pienrikollisena v. 1640. Ainoas- 
taan kolme vuotta hän eli siirtokunnassa, kuollen 
kuumeeseen kesällä v. 1643. 

Lars Andersson, Saltunan pitäjästä. Ruotsista, 
lähetettiin Delawareen v. 1645. Oli vartiosotilaana 
eri linnoituksissa, ja palasi takaisin Ruotsiin v. 



22 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

1653. Kuitenkin hän taas seuraavana vuotena on 
matkalla siirtokuntaan ja tulkkina retkikuntaa joh- 
tavalla Johan Popegojalla. 

Kristian Boije, suomalainen aatelismies ja up- 
seeri, saapui kuvernööri Printzin seurueessa siirto- 
kuntaan V. 1634. Kä Jaettiin monenlaisissa luotta- 
mustoimissa lyhyellä olo-aj allaan Amerikassa. Oli 
komentajana Uplannin linnoituksella, kävi New 
Amsterdamissa sovittelemassa muutamia Hollannin 
ja Ruotsin siirtokuntain välisiä selkkauksia ja toi- 
mi kapteenin arvolla myöskin oikeuden puheenjoh- 
tajana. Palasi kotimaahansa v. 1645. 

Hendrick Coleman, the Finn, (Kolehmainen?), 
Tämän Wermlannin suomalaisen nimi liittyy lähei- 
sesti erään, Köningsmarkin kreiviksi itseään kutsu- 
van, Marcus Jacobuksen, kapinayritteeseen, jossa 
Coleman on tärkeänä tekijänä ja osaa-ottajana. 
Seikkailija Jacobuksen kanssa, jota väliin kutsu- 
taan ^'pitkäksi ruotsalaiseksi", mutta useimmin 
"pitkäksi suomalaiseksi", kulkivat he yhdessä kii- 
hoittamassa uudisasukkaita Englannin hallitusta 
vastaan. Viranomaiset saatuaan vaarallisesta hank- 
keesta vihiä, ryhtyivät sitä rautakourin kukista- 
maan. Marcus Jacobus, varsinainen kiihoittaja, 
vangittiin, tuomittiin raipparangaistukseen ja lä- 
hetettiin Barbaros-saarelle, jossa hänet mjrytiin or- 
jaksi. Hendrick Coleman karkasi intiaanein kes- 
kuuteen ja heidän kieltään taitavana ja tapojaan 
tuntevana, piiloitteleikse useammat vuodet. Maati- 
lansa takavarikoitiin ja vedettiin siitä korkea sak- 
ko. Lähes kymmenen vuotta viivyttyään villien 
keskuudessa, palasi hän uudistilalleen, ja merkillis- 
tä kyllä, sai rauhan viranomaisilta. Myöhemmin 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 23 

nimittäin huomattiin, ettei tuo ^^ pitkän suomalai- 
sen" kapinahanke ollut läheskään niin vaarallinen, 
kuin se ensin näytti. Monet uudisasukkaat olivat 
joutuneet syyttä maksamaan sakkoja. Hendrick 
Coleman eli vielä yksinäisenä vanhuksena v:den 
1693 väenlaskua toimitettaessa. 

Olle Fransson, keski-Ruotsin suomalaisia, lähe- 
tettiin siirtokuntaan v. 1645. Ensimäiset vuotensa 
Delawaressa palveli hän yhtiötä, milloin vahtisoti- 
laana, milloin työmiehenä tupakka- ja maissivaini- 
oilla. Merkittiin eräässä sairasten listassa Olof 
Franien. Maatilan raivasi hän Stone-puron varrel- 
le, lähelle Wilmingtonia ja kaksi eri kertaa maini- 
taan asiakirjoissa hänen pyytäneen ja saaneen lisä- 
maata, niin että sitä jo v. 1676 oli karttunut tu- 
hannen eekkeriä, siis melkoinen maatila. Joudut- 
tuaan hänkin "pitkän suomalaisen'' kapinapuuhaan, 
sakotettiin häntä varakkaana miehenä raskaasti. 
Vuoden 1693 väenlaskua tehtäessä hän ei enää ole 
elossa. 

Olle Fransson nuorempi, siirtokunnassa syntynyt 
ja kasvanut merkittiin v:den 1693 luetteloon seit- 
senhenkisen perheen pääksi. Hän otti innolla osaa 
kolminaisuuden kirkon rakentamiseen Wilmingto- 
niin, kuuluen sanotun seurakunnan valtuustoon. 
Sukua levisi New Jerseyn valtion puolelle, varsinkin 
suomalaiskyliin Raccoonapuron varrelle. 

Johan Fransson, kirjanpitäjä Viipurista, lähetet- 
tiin rikollisena Amerikaan v. 1643. Myöhemmät 
vaiheet kokonaan tuntemattomat. 

The Finn. Muutamia kirjoista poimittuja "The 
Finn "-lisäkkeellä merkittyjä suomalaisia ansaitsee 
tulla tähän näytteeksi. Askell, the Finn, asui v. 



24 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

1677 Grane Hookissa; Abram, the Finn, uudisasu- 
kas Elkjoella; Anders, the Finn, merkitty sotilaak- 
si V. 1653; Anders, the Finn, vapaamies v. 1654, 
voipi olla sama kuin edellinenkin; Clement, the 
Finn, oli vankina Kristiinan linnassa v. 1643; Cle- 
ment, the Finn, uudisasukas v. 1653, omistaen jau- 
hinkivet; Hendrick, the Finn, asukas Grane Hoo- 
kissa; Hendrick, the Finn, vapaamies v. 1653 ja 
sittemmin uudisasukas; Hendrick, the Finn, nah- 
kuri Uplannissa; Evert tahi Ivert, the Finn, asui 
V. 1653 Uplannissa; Ivert, the Finn, raivasi Fin- 
landiin maatilan, jonka yhtiö osti takaisin maksa- 
malla työkulut, muutti sieltä Schuylkill joelle; Jo- 
han, the Finn, asui v. 1653 Finlandissa ja omisti 
osan käsimyllyyn ; Karin, the Finn, leskivaimo, elä- 
tellen itseään ja lapsiaan työllään ja kerjuulla, sai 
kunnanapuakin, ja syytettynä irtolaisuudesta sai 
jonkun aikaa istua Kristiinan linnassa; Lasse, the 
Finn, vuokratilallinen v. 1653; Marcus, the Finn, 
asui perheineen Elkjoen varrella, jossa v. 1659 jou- 
tui hollantilaisten viranomaisten kanssa seikkailui- 
hin; Marten, the Finn, kuoli sotilaana Kristiinan 
Imnassa v. 1644; Mathias, the Finn, asui uudis- 
tilallaan Grane Hookissa; Mäns, the Finn, omisti 
maatilan Finlandissa v. 1653 ; Simon, the Finn, asui 
Grane Hookissa; Tom, the Finn, Elkjoen suomalai- 
nen ja William, the Finn, asui niinikään Elkjoella, 
Marylandin rajamailla. Hän pyysi sieltä lupaa 
muuttaa Delawaren valtion puolelle, joka myönnet- 
tiin hänelle ja monelle muullekin suomalaiselle v. 
1669. William asettui uutisasukkaaksi Apognes- 
siin. 
Andrew Haka, joka nimestään päättäen on täysi 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 25 

suomalainen, mainitaan Kolminaisuuden seurakun- 
nan kirkonkirjoissa v. 1741, jolloin hänen lapsensa 
haudattiin. Kun hänen nimensä puuttuu varhai- 
simmista luetteloista, voidaan päättää hänen saa- 
puneen siirtokuntaan myöhäisempinä aikoina, mah- 
dollisesti merimiehenä, ja menneen suomalaisen 
uutisasukkaan tyttären kanssa avioliittoon. 

Anders Hansson lukeutuu niihin Wermlannin 
suomalaisiin, joita luutnantti Mauno Kling, v. 1640 
kokoili siirtokuntaan lähetettäväksi. Muutamia 
vuosia palveltuaan yhtiötä matkakustannuksien 
korvaamieksi y. m., sai hän uudistilan Finlandin 
lähistöltä, jossa hänet mainitaan asuneen v. 1653. 
Pitkää ikää ei hän näytä saavuttaneen, sillä ni- 
meään ei tavata v:den 1677, eikä sitä seuraavissa- 
kaan luetteloissa. 

Matts Hansson, edellämainitun Anders-vei jensä 
y. m. suomalaisten keralla saapui siirtokuntaan 
Kalmar Nyckel laivalla keväällä v. 1641. Palveli 
sotilaana, etupäässä tykkimiehenä v.teen 1646, jol- 
loin tuli vapaamieheksi. Oli ensimäisiä raivaamas- 
sa uudistilaa Schuylkilljoen laaksoon. Kun hollan- 
tilaiset V. 1655 tulivat valloittamaan Delawaren 
siirtokuntaa ruotsalaisilta, ryhtyi Hansson naapu- 
reineen puolustamaan siirtokunnan oikeuksia, mut- 
ta he joutuivatkin vangeiksi. Lyhyt sota päättyi 
siten, että hollantilaisille siirtyi ylivalta, mutta 
vangitut uutisasukkaat saivat vapautensa vanno- 
malla uskollisuuden valan uudelle hallitukselle. Yh- 
deksää vuotta myöhemmin, kun Englanti mursi 
Hollannin ylivallan Pohjois- Amerikan siirtokunnis- 
sa, ja Delawareen järjestettiin jonkinlainen paikal- 
linen itsehallinto, nimitettiin Hansson v. 1668 yh- 



26 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

deksi hallintokomitean jäseneksi. Kuolinvuotensa 
tuntematon. Hänen jälkeläisiään asuu Norristow- 
nissa ja Philadelphiassa y. m. 

Matts Hansson, Porvoosta, Suomesta kotoisin 
oleva, amiraali Klaus Flemingin palvelija, lähetet- 
tiin siirtokuntaan jostakin rikoksesta tuomittuna, 
minkä laatua ei mainita. Asiakirjain mukaan v. 
1644 hän palvelee yhtiötä Uplannissa. Myöskin hän 
teki palvelusta kuvernöörille Tinicum-saarella, vä- 
liin ollen sotilaana, väliin palvelijana. V. 1653 sai 
hän luvan palata takaisin kotimaahansa. 

Israel Helme (Hdminen) , uutisasukas, kauppias 
ja kielenkääntäjä, oli kotoisin Moran pitäjästä, kes- 
ki-Ruotsista, sekä lähetetty perheineen Amerikaan 
V. 1641 eli V. 1643. Siirtokunnan varhaisimmissa 
luetteloissa on häntä kuletettu jollakin ruotsalaisel- 
la nimellä. Ensi kerran tapaa Israel Helmin nimen 
v:den 1659 luettelossa, turkiksien y. m. kaupan 
välittäjänä Passyunk nimisessä paikassa Schuyl- 
kill-jokilaaksossa. V. 1668 nimitettiin hän jäse- 
neksi siirtokunnan hallitusta hoitavan, kapteeni 
Carr'in komissarivirastoon. Sittemmin hänestä 
tehtiin rauhantuomari "joki-alueelle", sekä Uplan- 
nin oikeuspiirin lautamies, pysyen viimemainitussa 
luottamustoimessa v:teen 1681. Samaan aikaan 
käytti häntä kuvernöörin apulainen, kapteeni Cant- 
well kielenkääntäjänään, sillä Helminen osasi myös- 
kin intiaanein kieltä. Siirtokunnan johtavimpiin 
miehiin hän luettiin kaiken aikaa, ollen mukana 
kunnallisissa ja kirkollisissa pyrinnöissä. Hän oli 
läheinen sukulainen Peter Kocckille ja tyttärensä 
Ingeborg oli avioliitossa Erick Mulikan kanssa. 
V:den 1693 väkiluettelossa merkitään Israel Helm 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 27 

Ruotsissa syntyneitten kunniavanhusten joukkoon. 
Hänen sukuaan levisi Pennsylvanian ja New Jer- 
seyn valtioihin. 

Ivar Hendrickson, the Finn, myöskin kirjoitetaan 
Evert, the Finn, ja Evert Hendrickson, the Finn, 
on siirtokunnan historian tunnetuimpia, vieläpä 
surkean kuuluisa. Hän on Wermlannin metsistä, 
Mauno Klingin keräämiä siirtolaisia, saapunut De- 
lawareen v. 1641. Uutistilan hän raivasi Finlan- 
diin, ollen todennäköisesti paikkakunnan ensimäi- 
siä suomalaisia. Mukana hän myöskin näkyy ol- 
leen siirtokunnan pikkutoimissa ja pyrinnöissä. 
Mutta hänellä oli vikansa, viinaan menevä ja tap- 
peluhaluinen, varsinkin tämä viimemainittu pahe 
saattoi hänet usein oikeuden kanssa tekemisiin. 
Kuuluisin tällainen juttu oli Uplannin oikeudessa 
V. 1663, jossa häntä syytettiin rauhallisen ja hy- 
vänsuopaisen naapurinsa Jurrien Snevhuitin piek- 
sämisestä. Naapuristo oli kutsuttu todistamaan 
ja kaikilla näytti olleen syytteitä Hendrickssonia 
vastaan kotirauhan häiritsemisestä, riitain ja tap- 
peluitten alotteista, vieläpä siveysrikoksestakin. Oi- 
keus tuomitsi miehen rahasakkoon, sekä määräsi 
poistumaan paikkakunnalta. Kuutta vuotta myö- 
hemmin tavataan hänet osakkaana "pitkän suoma- 
laisen" kapinahankkeessa, ja taas sakotettiin. Asui 
silloin Grane Hook'issa, lähellä Wilmingtonia. 

Mäns Hollton (Halttunen) . Tämä suku on kotoi- 
sin Laukaan pitäjästä, Halttulapohjasta, josta sitä 
siirtyi Rautalammille viidennellätoista vuosisadalla. 
Sieltä heitä joitakin kulkeutui Wermlannin metsiin, 
keski-Ruotsiin, ja vihdoin Amerikaan. (Toht. Jal- 
kanen, Amerikan tauti, s. 56). Halttusen nimi näyt- 



28 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

tää olleen niin vaikea ruotsalaisten kirjoittaa, ettei- 
vät he sitä nähneet tarpeelliseksi kirjoihinsa merki- 
tä, vaan kutsuttiin miestä vaan ristimänimellään 
"Mäns, the Finn". Hän raivasi itselleen uudistilan 
Finlandiin, sillä v:den 1653 luettelo todentaa siellä 
asuvan Mäns, the Finn nimisen uutisasukkaan. 
Vuosikymmeniä myöhemmin, kun pojat kasvoivat 
miehiksi ja laittoivat myöskin itselleen maatilat, 
muodostivat he vanhasta suomalaisesta sukunimes- 
tään englantilaisvoittoiset Hollton ja Holistein ni- 
met. Tällä nimellä tapaa siirtokunnan myöhem- 
missä kirjoissa monta siirtokunnassa syntynyttä ja 
kasvanutta talonisäntää. Mäns Hollton merkittiin 
vrden 1693 luetteloon Ruotsissa syntyneitten van- 
husten joukkoon. Wholle Hollton, maanviljelijä 
Finlandissa, kuului Kolminaisuuden kirkkoon, ollen 
valtuusmiehiä ja avustaen kirkon rakentamista v. 
1698. Matts Hölisten, varakas maanviljelijä Schuyl- 
kill joella, omisti tuhannen eekkeriä käsittävän maa- 
tilan, sekä käytettiin muutamissa kunnallisissa luot- 
tamustoimissa Uplannin oikeuspiirissä. Talouteen- 
sa kuului V. 1693 seitsemän henkeä. Fredrick Holl- 
ton asui lähellä Philadelphiaa ja hänen maatilansa 
jaettiin 1800-luvulla kaupungin tonteiksi. Molem- 
mat kuuluivat Gloria Dei kirkkoon. 

Hollton sukua muutti myöskin New Jerseyn val- 
tioon Raccoonapuron laaksoon, seutu ollen melkein 
Finlandin kohdalla, Delawarejoen itäpuolella. Las- 
se ja James Hölisten ovat huomattavia maanvilje- 
lijöitä ja kunnanmiehiä vuoden 1750-luvulla, sa- 
moin myöskin Peter ja Johan Hölisten, jotka kaikki 
kuuluivat sikäläiseen suomal.-ruotsal. seurakuntaan. 

Anders Homman (Hommanen) on kotoisin Sai- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 29 

tunan pitäjästä, Ruotsista, ja lähetettiin hän siirto- 
kuntaan Svan nimisellä laivalla v. 1643. Sotilaan 
tehtäviä hän etupäässä toimitti, vieläpä hän palveli 
yhtiötä alaupseerina, rummunlyöjänä y. m. pienem- 
missä toimissa senkin jälestä kun oli merkitty va- 
paamieheksi v. 1648. Maatila hänellä oli Grane 
Hook'issa, lähellä Wilmingtonia. Hän toimi myös- 
kin maapoliisina. Vuoden 1680 asiakirjat näyttä- 
vät hänen saaneen lisämaata kaksisataa eekkeriä. 
Hänen talouteensa kuului v. 1693 yhdeksän henkeä 
ja hän, vanhus, oli vielä silloin elossa ja lukeutui 
kunniavanhusten joukkoon. 

Anders Homman nuorempi kuului Kolminaisuu- 
den kirkkoon, sekä mainitaan rakennusavustajien 
joukossa V. 1697 ja asui Wilmingtonin lähistöllä. 
Edellä mainittuun kirkkoon kuuluivat 1700-luvulla 
Fredrich, Nicklas ja Johan Homman, sekä myöhem- 
min maanviljelijät Petter ja Olof Homman. His- 
torijoitsijat Koskinen ja Nordman myöskin pitävät 
Homman sukua suomalaisena. 

Hans Johansson, the Finn; merkittiin v. 1654 lis- 
talle sotilaana. Kun hollantilaiset seuraavana 
vuonna valloittivat Delawaren siirtokunnan, pa- 
koitettiin kaikki sikäläisissä linnoituksissa palvele- 
vat sotilaat menemään Ruotsiin, jossa joukossa 
myöskin Johansson oli. 

Jacob Johansson, Helsingistä kotoisin oleva me- 
rimies, palveli Gyllen Haj -laivalla, ja jäi siirtokun- 
taan V. 1653. Hänkin kahta vuotta myöhemmin 
purjehti takaisin vanhaan maahan. 

Karl Johansson, kirjanpitäjä Käkisalmelta, Suo- 
mesta, lähetettiin pienrikollisena siirtokuntaan v. 
1643. Oppineista miehistä oli silloin puute ja kir- 



80 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

janpitäjät olivat perin harvinaisia. Kuvernööri 
Printz alkoikin käyttää suomalaisen kirjanpitäjän 
apua, ja pian sai hän tärkeitä luottamustoimia, tul- 
len tavaramakasiinin hoitajaksi ja kuvernöörin sih- 
teeriksi. Valittiin erääseen lähetystöön sovittele- 
maan hollantilaisten naapureitten kanssa rajaselk- 
kauksia Philadelphian lähelle. Oli kerran oikeus- 
lautakunnassa ja kirjurina yhdessä oikeuden istun- 
nossa. Rangaistusvuotensa palveltuaan palasi ko- 
timaahan v. 164Ö. 

Clement Joransson (Göransson) , "metsänrais- 
kaaja suomalainen" Wermlannista, lähetettiin siir- 
tokuntaan V. 1641. Yhtiön omistamilla viljelyksillä 
Uplannissa hän työskentelee ensi vuotensa Ameri- 
kassa. Sittemmin on hän kuvernööri Printzin kar- 
tanossa, Tinicum-saarella, sotilaana ja työmiehenä. 
Kun hänen nimensä moniksi vuosiksi häviää siirto- 
kunnan kirjoista, saattaa johtua siitä, että hän mo- 
nien muitten suomalaisten kanssa muutti Elk-joelle, 
Marylandin valtion puolelle ja sen kautta tuli eriste- 
tyksi kansalaisistaan. 

Mäns Joransson, the Finn (Göransson) , myöskin 
kaskenpoltosta tuomittu ja v. 1641 siirtokuntaan 
saapunut uutisasukas, mahdollisesti edellisen veli. 
Niukat ovat tiedot tästäkin suomalaisesta. Niitten 
suomalaisten vaiheet, jotka muuttivat Marylandiin, 
pysyvät hämärän peitteessä. — Vuoden 1693 väki- 
luettelossa merkitään neljä Joransson nimistä ti- 
lanomistajaa: Christien, Hans, Joran ja Staphen. 
joitten yhteinen väkiluku teki seitsemäntoista hen- 
keä. 

Anders Jurgen, the Finn. Kun Hollantilaiset oli- 
vat valloittaneet alueen Delawaressa, v. 1655, mai- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 31 

nitaan Anders Yrjönpojan olleen ensimäisen niistä 
seitsemästätoista Uplannin piirissä asuvasta uutis- 
asukkaasta, jotka tekivät uskollisuuden valan uu- 
delle hallitukselle. Hänen maatilansa oli Crooked 
Kiirissä, Finlandin ja Uplannin välillä. V. 1558 
nimitettiin hän hollantilaisen voudin, Wm. Beck- 
mannin apulaiseksi, sekä kielenkääntäjäksi, joissa 
luottamustoimissa hän oli monia vuosia. Kun hä- 
nellä jo V. 1655 oli valmiiksi raivattu maatila ja 
hän nautti yleistä luottamusta, voi edellyttää hänen 
olevan varhaisimpia tulokkaita siirtokuntaan, mut- 
ta hänen aikaisemmat vaiheensa siirtokunnassa, sa- 
moin myöhemmät peittyvät pimeyteen. Englannin 
hallituksen aikana hän kaiketi on alkanut käyttä- 
mään varsinaista liikanimeään. 

Petter Larsson Kochin {Kokkinen) . Monta kau- 
nista lehteä on hän ja jälkeläisensä piirtäneet Dela- 
waren siirtokunnan historiaan, kuuluen koloniakau- 
den tärkeimpiin ja laapimpiin sukuihin. Wermlan- 
nin suomalais-matkueessa saapui hän Amerikaan 
V. 1641. Nuoruutensa päivistä ei ole paljonkaan 
tietoa. Hänen olisi pitänyt olla Smerjegardin van- 
kilassa, jossa tapauksessa hän olisi karannut ar- 
meijasta, joutunut kiinni ja lähetetty Delawareen. 
Mutta sitä kirkkaampana esiintyy hänen varsinai- 
nen elämänsä siirtokunnassa. Ensi vuosina hän 
palveli yhtiötä sotilaana ja työmiehenä Kristiinan 
linnassa ja Uplannissa. Siirrettiin v:den 1644 vai- 
heilla Schuylkilljoen laaksoon rakennetun Uuden 
Korsholman ja Wasa nimisten puolustustornien var- 
tiosotilaaksi, yhdessä Martti Marttisen, Knut Mart- 
tisen ja Ramboen kanssa. Tälle seudulle, joka on 
Philadelphiasta vähän pohjoiseen, raivasi hän itsel- 



32 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

leen maatilan, jota hän kaksikin eri kertaa laajensi 
lisämaitten otolla, niin että siitä paisui ajan otteen 
suurtila, ja kutsuttiin Kipkan kartanoksi. Monel- 
laisissa siirtokunnan luottamustoimssa häntä käy- 
tettiin. V. 1658 valittiin hän paikallishallinnon toi- 
mikuntaan ja sai tilaisuuden, kolmen muun henki- 
lön kanssa, esittää uutisasukasten tarpeita ja toivo- 
muksia hollantilaiselle valloittaja-kuvernöörille, Pe- 
ter Stu3rv'esantille. V. 1663 hänet nimitettiin joki- 
alueen veronkantomieheksi, arvatenkin varsinaisen 
hollantilaisen voudin apulaiseksi. Englannin halli- 
tuksen aikana hän oli Uplannin oikeuslautamiehenä, 
johon virkaan hän sai nimityksen v. 1676. Aviolii- 
tossa oli hän Moran pitäjästä, keski-Ruotsista, ko- 
toisin olevan suomalaisen neitosen, Margareeta 
Helmen kanssa, joka myöskin, nähtävästi vanhem- 
piensa kanssa saapui siirtokuntaan v. 1641. Heillä 
kuusi poikaa ja tyttäriä. Peter Kockin uuttera ja 
siunauksellinen elämä päättyi v. 1688. 

Otto Ernest Kock, siirtokunnassa syntjmyt ja 
kasvanut, edellämainitun Peter Kockin vanhin poi- 
ka, mainitaan ensi kerran v. 1663 isänsä kanssa ve- 
ronkantopuuhissa Schuylkill joelle. Hänellä oli en- 
sin maatila Blue Bellissä, Kingsingissä, mutta 
muutti V. 1678 Finlandin laiteeseen, ostaen entisen 
kuvernöörin maatilan, niin kutsutun Printztorpan. 
Käytettiin kunnallisissa ja kirkollisissa luottamus- 
toimissa. Jäsen eräässä sovittelulautakunnassa v. 
1673. Myöhemmin kuului englantilaisen kuvernöö- 
rin apulaisen, kapteeni Carr*in hallituskomiteaan ja 
Uplannin oikeuslautakuntaan, eroten viimemaini- 
tusta toimesta v. 1681. Kuului Philadelphiassa ole- 
vaan vanhaan Gloria Dei kirkkoon, ollen valtuus- 




WICCACON KIRKKO, 
rakennettu 1677; oli kolmas puoluS' 
tustornin tapaan rakennettu kirk- 
ko siirtokunnassa. 




GLORIA DEI KIRKKO, 
Philadelphiassa suomalaisten ja ruotsalaisten raken- 
tama, valmistui v. 1700. 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 33 

miehiä y. m. Eli vielä v. 1693, jolloin talouteensa 
kuului viisi henkeä. 

Kapteeni Lasse Kock, syntynyt Schuylkill joella 
V. 1646, toisen merkinnän mukaan v. 1650, oli Pe- 
ter Kockin pojista lahjakkain. Oppi nuorena kaik- 
kia silloin siirtokunnassa käytetyltä kieliä puhu- 
maan, suomea, ruotsia, englantia ja indiaanien 
kieltäkin. Palveli vapaaehtoisena Pennsylvanian 
siirtovaltion suojelusväestössä ja ylennettiin kap- 
teeniksi ollessaan kolmenkymmenen vuotias. Usein 
sai hän olla pienempiä indiaani-levottomuuksia 
tyynnyttämässä, joista toimistaan hänelle, milloin 
valtio, milloin kaunti maksoi hyvitystä. Isänsä ti- 
lalle tuli hän Uplannin oikeuden lautamieheksi y. 
1680, samalla määrättiin kotiseudulleen rauhantuo- 
mariksi. Kuvernööri Wm. Penn, sekä varsinkin hä- 
nen jälkeensä Wm. Markham käyttivät häntä viral- 
lisena kielenkääntäjänä, jossa toimessa hän usein 
oli varsinaisena kuvernöörin apulaisena, "righthand 
man", niinkuin sanotaan. Vaimonsa nimi oli Mar- 
tha, synt. V. 1650 ja menneet avioliittoon v. 1683. 
Heillä oli viisi lasta. Mutta v:den 1693 väkiluette- 
lossa mainitaan Lasse Kock'in talouteen kuuluvan 
yksitoista henkeä; hän nimittäin asui Kipkan kar- 
tanoa ja hänellä on paljon palvelijoita. Philadel- 
phian vanhassa ruotsal.-suom. Gloria Dei kirkon 
vieressä lepää hänen maallinen tomunsa ja hauta- 
kumpua kaunistaa näihin saakka säilynyt muisto- 
kivi. 

Vuoden 1693 väkiluettelossa merkitään neljä 
muuta Kock nimistä talonisäntää : Erick, Mäns, Jo- 
han ja Gabriel. Kock-suvun yhteinen väkiluku sil- 
loin teki neljäkymmentä seitsemän henkeä. — Su- 



34 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

vun kolmanteen polveen lukeutuva, kapteeni Lasse 
Kockin poika, Peter Kock oli alkupuolella kahdek- 
sattatoista vuosisataa Philadelphian huomatuimpia 
liikemiehiä, Gloria Dei kirkon valtuusmiehiä y. m. 
Suomalainen tiedemies, Pietari Kalm, tutkimus- 
matkallaan Amerikassa vuosina 1749 ja 1750, ma- 
jaili tässä vieraanvaraisessa kodissa. 

Alkuperäinen suomalainen nimi Kokkinen supis- 
tui jo Ruotsissa muotoon Kockin. Amerikassa se 
on vieläkin lyhentynyt muotoihin Kock, Cock ja 
Cox. 

Olle Kuckoiv {Kukko). Rautalammilta, Suomes- 
ta, muutti Kukko niminen perhe keski-Ruotsin sa- 
loille. Sieltä joku Olle Kukko lähetettiin tahi tuli 
vapaaehtoisesti Delawaren siirtokuntaan 1650-lu- 
vulla. Vuoden 1677 asukasluettelo näyttää Ole 
Coockoe nimisen perheen asuvan Finlandissa. Tä- 
mä sama nimi merkitään v:den 1693 luettelossa 
Olle Kuckow. Ruotsissa syntyneitten, v. 1693 elä- 
vien vanhusten listalla on nimi Olof Kinkovo, joka 
ilmeisesti on virheellisesti kirjoitettu Kuckow, eli 
Kukko. 

Peter Kukon, niinkuin sen nimen näkee kirjoitet- 
tuna Kolminaisuuden kirkonkirjassa, asui Finlan- 
dissa ja on luultavasti edellisen poika. Hänen ni- 
mensä esiintyy kirkon rakennusavusta j ien joukos- 
sa V. 1697, sekä myöhemmin useammat kerrat. — 
Anders Kucko asui Kingsingissä ja kuului jäsenenä 
Philadelphian vanhaan suomal.-ruotsal. seurakun- 
taan. Nämätkin nimet ajan otteen englantilaistui- 
vat muotoihin Cock ja Cox. 

Anders Laicon (Liukkoinen) . Delawaren siirto- 
lan myöhemmissä asukasluetteloissa ja kirkonkir- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 35 

joissa tapaa nimiä: Laicon, Lijcon, Liken, Leicon. 
ja Leijcon, jotka selvästi ovat muunnoksia suoma- 
laisesta nimestä Liukkoinen, jota sukua asui keski- 
Ruotsissa, ja sieltä siirtyi Amerikaan. Ensi ker- 
ran näkee nimen v:den 1677 luettelossa, uutisasuk- 
kaana Kalkeon Hook'issa. Myöhemmin samassa 
paikassa asui maanviljelijä Nils Laicon, jonka ta- 
louteen kuului V. 1693 viisi henkeä, ja mainitaan 
Kolminaisuuden kirkon rakennusavusta jana; sekä 
Joran Laican, kuuluen 1700-luvulla Kolminaisuuden 
kirkkoneuvostoon, ja veljekset Fredrick ja Anders, 
joitten nimet kirjoitetaan Lijcon. New Jerseyn 
valtion puolella asuivat Briita Laicon poikineen 
Pennsneck'issä. Huomattavin tämän haaran edus- 
tajista oli maanviljelijä Michael Laicon, joka luet- 
tiin siirtokunnan johtaviin miehiin, ja oli mukana 
v:den 1693 väenlaskua laadittaessa. Hans Laicon 
asui Raccoona joella, ja hänen kodissaan tapasivat 
siirtolaispastorit pitää hartaushetkiä. Yksi tämän 
suvun tyttäristä, Briita Laican, vihittiin avioliittoon 
pastori Samuel Hesseliuksen kanssa v. 1720. 

Eskil Larsson. Niitten ^^metsänraiskaaja suo- 
malaisten" joukossa, jotka v. 1640, suuressa siirto- 
laismatkueessa lähetettiin Delawareen, mainitaan 
myöskin olleen Sundin pitäjästä kotoisin olevat Es- 
kil ja hänen poikansa Bertil Larsson. Siirtokun- 
nan varhaisimmissa luetteloissa tapaa heidän ni- 
mensä useammat kerrat työläisinä Uplannin ja 
Schuylkilljoen maissi- ja tupakkaviljelyksillä, sekä 
tulevat vapaiksi miehiksi v. 1648. Molemmat rai- 
vasivat uutistilan Kalkeon Hook'iin, mutta vanhem- 
pi, Eskil Larsson, ollen siirtokuntaan tullessaan jo 
ikämiehiä, näyttää kuolleen 1660-luvulla. 



36 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Bertil Larsson, edellisen poika, mentyään siirto- 
kunnassa avioliittoon, raivasi itselleen maatilan 
Kalkeon Hook^iin, jonka v:den 1677 asukasluettelo 
todentaa. Hänen nimensä tavataan vielä v. 1680, 
mutta V. 1693 väkiluettelosta nimensä puuttuu, sen- 
sijaan merkitään kolme muuta Larssonia. 

Hendrick Mattsson, the Finn, luutnantti Mauno 
Klingin Wermlannista keräämiä suomalaisia, saa- 
pui Delawareen v. 1641. Ensi vuotensa siirtokun- 
nassa työskenteli hän vartiosotilaana ja työmiehenä 
väliin Uplannissa, väliin Tinicum-saarella ja Schu- 
ylkill joella. Vapaaksi mieheksi päästyään sai hän 
uutistilan itselleen Schuylkilljokivarrelta, johon 
hän sai kaksi eri kertaa lisämaata, niin että häntä 
V. 1679 verotettiin 1000 eekkerin maasta. Talonsa 
luona oli laituri, josta oli ylikulku, ja tunnettiin ni- 
mellä Matssons-Ford (Matssonin-lautta) . Tätä 
hyvinvoipaa sukua levisi myöskin Jerseyn valtion 
puolella, Raccoona joelle y. m., sekä Philadelphiaan. 
Yksi suvun tyttäristä vihittiin siirtolaispastori 
Rudmannin kanssa. 

Marten Martensson (Martti Marttinen), Dela- 
waren siirtolaisista polveutuvista suvuista on Penn- 
sylvanian valtion ja Yhdysvaltain historiassa an- 
siokkaaksi tunnettu Morton-suku laajimpia ja ar- 
vokkaimpia. Huomatuin tämän suvun varhaisimmis- 
ta jäsenistä on Amerikan vapauden julistuksen alle- 
kirjoittaja Johan Morton. Suvun alkujuureen pääse- 
minen ei ole helpoimpia tehtäviä. Historian ja elä- 
mäkerran kirjoittajat ovat pysähtyneet siihen, että 
suvun ensimäinen amerikalainen edustaja saapui 
siirtokuntaan v. 1641. Ruotsalainen O. Linden me- 
nee vähän pitemmälle ja tietää hänen olleen kotoi- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 37 

sin keski-Ruotsin metsistä. Tämän kirjoittaja pi- 
tää sukua alkuperäisesti suomalaisena ja sitä tukee 
moni seikka. Saapuihan Marten Martensson Dela- 
wareen siinä suuressa suomalaismatkueessa, joka 
laski perustuksen suomalaiselle asutukselle Ameri- 
kassa. Saisi luvan kysyä, keitä ne v:den 1641 
Ruotsista tulleet siirtolaiset Delawareen olivat mui- 
ta kuin "VVermlannin vainotuita suomalaisia? Nimen 
häilyvä kirjoittaminen siirtokunnan Ruotsin halli- 
tuksen aikaisissa ja myöhemmissäkin kirjoissa 
viittaa sen suomalaiseen alkuperään, sillä omia ruot- 
salaisia nimiään he kuitenkin kirjoittavat verrat- 
tain yhdenmukaisemmin. Näytteeksi Martensso- 
nin eri nimimuodoista olkoon seuraavat: Märthen 
Märthensson, Martin Märtinsson, Marten Martens- 
son, Marten Martensson ja englantilaisissa asiakir- 
joissa muodot Martti Moorty, Mort Mortense, Mort 
Mortens ja Marten Morten. Edellämainitut nimet 
viittaavat alkuperäiseen suomalaiseen nimeen Mart- 
ti Marttinen. Kuudennellatoista vuosisadalla muut- 
ti joku Marttinen Rautalammilta keski-Ruotsin sa- 
loille ja tämän nimen tapaa Wermlannin suoma- 
laisten luettelossa (Nordman, Finnam i mellersta 
Sverige) . 

Marten Martensson, jota myöskin kutsuttiin lasi- 
mestariksi, työskenteli ensi vuotensa siirtokunnas- 
sa yhtiön viljelyksillä Kristiinanlinnan seuduilla, 
Uplannissa ja Schuylkill joella. Tultuaan vapaa- 
mieheksi, raivasi hän itselleen maatilan Kalkeon 
Hook nimiseen seutuun, jossa oli voimakas suoma- 
lainen asutus. Nimensä tapaa v:den 1677 luettelos- 
sa, maanviljelijänä edellä mainitussa paikassa. Hän 
saavutti verrattain korkean ijän, ollen vielä v. 



38 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

1693 elossa ja luettiin Ruotsissa syntyneitten kun- 
niavanhusten joukkoon. 

Marten Martensson nuorempi, myöskin Ruotsissa 
syntynyt ja v. 1641 siirtokuntaan tullut, edellisen 
nuorempi veli taikka poika. Mainitaan tilanomista- 
jana Kalkeon Hook'issa v:den 1677 luettelossa. Ta- 
louteensa kuului v:den 1693 väenlaskussa kymme- 
nen henkeä. Kuoli, saavuttaen korkean ijän, v, 
1718. 

Johan Martinpoika Morton, oli varakas maanvil- 
jelijä, kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustoi- 
missa käytetty mies 1720-luvulla. 

Johan Morton, edellisen poika, valtiomies ja va- 
pauden julistuksen allekirjoittajia syntyi Richley, 
Calkeon Hook, Pa., v. 1725. Suoritettuaan laki- 
miestutkinnon alkoi hän uransa asianajajana. Va- 
littiin edustajaksi Pennsylvanian lainlaatijakun- 
taan v. 1756, ollen siinä yhtä mittaa kymmenen 
vuotta. Senj aikeen hän oli piirioikeuden tuomari- 
na, jäsen valtion ylioikeudessa y. m. viroissa. Va- 
littiin toistamiseen valtionsa lainlaatijakuntaan, 
jossa pysyi kuolemaansa saakka, ollen väliin pu- 
heenjohtajanakin. Oli edustajana Liitto valtain kon- 
gressissa Philadelphiassa v. 1774, jossa laadittiin 
Amerikan itsenäisyydeksi julistaminen, ja tämän 
vapauden julistuksen allekirjoittaminen olikin John 
Mortonin viimeisiä tehtäviä, päässen pian senj ai- 
keen lepäämään töistään. 

Knut Martensson iWasa), tullut siirtokuntaan 
merimiehenä v. 1641. Palveli sotilaana siirtokun- 
nan eri linnoituksilla Kristiinassa ja Uplannissa se- 
kä Wasa ja Korsholm nimisissä puolustustorneissa, 
Schuylkilljoen seuduilla. Vapaamieheksi tultuaan 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 39 

sai hän itselleen uutistilan suomalaisasutukseen, 
Finlandiin, joka mainitaan v:den 1677 luettelossa. 
Viimeistä väkilukua laskettaessa siirtokunnassa 
asuvista suomalaisista ja ruotsalaisista ei Knut 
Martensson enää ole elossa, mutta poikansa Marten 
Knutson merkittiin kuusihenkisen perheen pääksi. 
Toiset hänen jälkeläisistään käyttivät Morton ni- 
meä, toiset Knutson. Jotkut historioitsijat arvele- 
vat Knut Miartenssonin olleen kotoisin Waasasta, 
Suomesta. Tämän kirjoittaja pitää häntä Marten 
Martenssonin veljenä, samalla laivalla ja samaa 
matkaa Amerikaan tulleita, ja tuo nimilisäke "Wa- 
sa" saattaa johtua joko siitä, että hän on kotoisin 
keski-Ruotsin Wasa-nimisestä pitäjästä, taikka sii- 
tä, että palveli siirtokunnassa Wasa-nimisessä puo- 
lustustornissa vartiosotilaana. 

Anders Michelson, the Finn, pien*rikollisena lä- 
hetettiin siirtokuntaan Ahvenanmaalta v. 1647. Ni- 
mensä tapaa vapaamieslistalla v. 1655. Myöhem- 
mät vaiheensa kokonaan tuntemattomat. 

Clement Michelsson, the Finn, nahkuri, jota yhtiö 
käytti vuotain parkitsemistyössä, asui Uplannissa. 
V. 1655 ryöstivät intiaanit häneltä hevosen ja muu- 
takin tavaraa talostaan. Muutti vähän myöhem- 
min Elkjoelle asumaan. 

Anders Classon Mink (Minkkinen), Siirtokun- 
nan asiakirjat viita 1644 kertovat Anders Minkin 
saaneen toimekseen poikansa kanssa paimentaa yh- 
tiön karjaa, etupäässä lukuisaa sikolaumaa, joka 
valloillaan kuleskeli Kristiinan linnan ympäristön 
metsissä ja niityillä. Petrus Nordman pitää häntä 
suomalaisena. Hän nähtävästi saapui Delawareen 
joko V. 1641 eli 1643. Pääsi vapaaksi mieheksi v. 



40 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

1646, sekä sai luvan palata takaisin vanhaan maa- 
han, mutta siirtokuntaan hän näyttää jääneen, sillä 
v:den 1693 luettelossa mainitaan Anders Mink ni- 
minen yksinäinen vanhus Ruotsissa syntyneitten 
kunniahstalla. , 

Paul Mink, edellisen poika syntynyt Ruotsissa ja 
isänsä mukana saapunut siirtokuntaan, mainitaan 
maanviljelijänä Delawarejoen itärannalla, Jerseyn 
valtion puolella, nähtävästi Pennsneckissä. Hänen 
talouteensa kuului v. 1693 viisi henkeä. Paul Mink 
kuoli 1700-luvulla, mutta vaimonsa Gertrud saavut- 
ti korkean ijän, kuollen v. 1713. 

Johan Paulinpoika Mink, kuului vaimonsa Elisa- 
bethin kanssa Kolminaisuuden kirkkoon, ollen luot- 
tamusmiehiä sanotussa seurakunnassa. Samoin su- 
vun neljännen polven pojat Johan ja James maini- 
taan Kolminaisuuden kirkonkirjoissa 1750-luvulla. 

Mäns Mänsson, the Finn, Skaran pitäjästä. Ruot- 
sista kotoisin oleva suomalainen, lukeutuu niitten 
aniharvojen joukkoon, jotka vapaaehtoisesti läksi- 
vät Amerikaan, kuuluen Maunu Klingin keräämiin 
siirtolaisiin ja saapunut Delawareen v. 1641. Nel- 
jä vuotta hän työskenteli yhtiön palveluksessa mat- 
kakustannustensa y. m. menojen suorittamiseksi, 
jonka jälkeen hän vuokrasi yhtiöltä maata Uplan- 
nista, sekä paria vuotta myöhemmin osti itselleen 
härkäparin, joka kauppa silloisissa oloissa ei ole 
niinkään vähäarvoseksi luettava. V:den 1650-lu- 
vulla hän siirtyi maanviljelijäksi Schuylkill joelle, 
saaden v. 1655 omistusoikeuden maalleen. Kuoli 
1680-luvulla. 

Johan Mänsson, edellisen poika, siirtokunnassa 
syntynyt ja kasvanut, asui kotitilaansa Schuylkill- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA .41 

joella, lähellä Norristownia. Talonsa oli aikoinaan 
paikkakunnan parhaita. Kuului Gloria Dei kirk- 
koon Philadelphiassa. 

Peter Mänsson, maanviljelijä Raccoona joella, 
Jerseyn valtiossa, mainitaan kolminaisuuden kir- 
kon rakennusavusta jana v. 1697, sekä kuoli v. 1723. 
Olle Mänsson, edellisen veli merkitään vaimonsa An- 
nikan kanssa Kolminaisuuden kirkonkirjoissa ja 
kuoli V. 1728. 

Erick Mullica {Mullikka), Kuudennellatoista 
vuosisadalla siirtyi joku Mullikka-niminen savo- 
laisperhe keski-Ruotsin saloille, Helsinglandiin. 
Sieltä tätä hedelmällistä sukua levisi Wermlannin 
metsiin, Norjan puolella ja aina Amerikaan saak- 
ka. Erick Mullica syntyi Moran pitäjässä. Ruotsis- 
sa, V. 1636. (Early Swedish Records). Puuttuu 
merkintää hänen saapumisestaan Delavareen. Rac- 
coonajoen latvaseutuun, sikäläisen suomalais-ruot- 
salaisen asutuksen takametsään, New Jerseyn val- 
tioon, hän raivasi itselleen uutistilan, tehden turpei- 
sen tupansa kaukaiseen erämaahan. Avioliittoon 
oli hän mennyt syntymäpitäjästään kotoisin olevan 
suomalaisen neitosen, Ingeborg Helmen kanssa, ol- 
len Peter Kockin lanko. Heillä oli neljä poikaa ja 
kaksi tytärtä. Terveitä, työkykyisiä ja ahkeria on 
näitten korvenperkaajien täytynyt olla, kun muuta- 
massa vuosikymmenessä, poikain rakennettua ko- 
dit itselleen, kasvoi "metsämaalle" kylä, jota alet- 
tiin kutsumaan Mullikkamäeksi (Mullica-Hill). — 
Mikäli vanhat asiakirjat todentavat, käytettiin 
Erick MulHcaa melkoisen paljon kunnallisissa luot- 
tamustoimissa, vaikka ei hän, paremmin kun monet 
muutkaan siihen aikaan osannut edes nimeään kir- 



42 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

joittaa. Maanteitten teettäjänä ja tarkastajana 
hän on 1680-luvulla. Raccoona joelle rakennetun 
kirkon valtuustoon hän kuului. Kodissaan Mulik- 
kalassa pitivät siirtolaispastorit usein kirkonmeno- 
ja. Suomalainen tiedemies Pietari Kalm myöskin 
matkoillaan Amerikassa vieraili tässä kodissa ja 
hänen kirjoittamastaan matkakertomuksesta saa- 
daan tietää Erick Mullican eläneen sadan vuoden 
ikäiseksi, siis kuollen v. 1738. 

Erick Mullica, nuorempi, seurasi isänsä jälkiä 
kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustoimissa, ei- 
kä aina voikaan, varhaisimpia asiakirjoja tutkien, 
päättää, kumpiko se missäkin virassa on ollut; ai- 
na ei eroiteta heitä huomautuksella vanhempi taik- 
ka nuorempi. Hän oli avioliitossa Kathariina Mats- 
sonin, suomalaisen uutisasukkaan tyttären, kanssa. 
Samaan aikaan elivät maanviljelijät Johan ja Ste- 
phan Mullica, joitten nimet myöskin ilmenevät eri- 
laisten kunnallistointen yhteydessä 1710 — 1730 vä- 
lillä. Seuraavaan sarjaan, eli suvun kolmanteen 
polveen lukeutuvat Raccoonajoella ja Mullica Hiilis- 
sä asuvat maanviljelijät: Joonas, Johan, Adam, 
Fredrick, Anders, Jacob y. m. Kauntin ja kirkon 
asiakirjoissa 1750-luvulla tapaa lukuisia Mullica- 
nimiä. He ovat ikuistuttaneet kolme paikkaa New 
Jerseyssä: alkuperäisen uudistilansa, jossa ny- 
kyään on pienehkö kaupunki Mullica-Hill, valtion 
itä-rannalla virtaava Mullica-River, ja saman joen 
rantamilla oleva kunta, M'ullica-Township. 

Alkuperäinen savolaisnimi Mullikka on luonnolli- 
sesti joutunut monen muodostuksen alaiseksi. On- 
han sen lausunta niin perin germaanisten kielten 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 43 

vastaista. Ruotsalaisissa asiakirjoissa tapaa muo- 
toja: Mollicka, Molicka ja Molika; englanninkieli- 
sissä lähteissä nimet: Mullica, Mulica, Mulliga ja 
Moll. Suvun nykyiset tavallisimmat muodot ovat 
Mullica ja Mulica. 

Hendrick Olufsson, the Finn, oli palvelijana ku- 
vernööri Printzillä ja mainitaan vielä v. 1653 ol- 
leen velassa yhtiölle. Mahtoi olla suuri tuhlari. 
Maaherran mukana hän seuraavana vuonna mat- 
kusti Ruotsiin, mutta oli taas matkalla siirtokun- 
nan viime retkikunnassa toimien tulkkina retken 
johtajalla, J. Papegojalla. 

Hendrick Parchon (Parkkinen) . Keski-Ruotsin 
saloilla asui suomalainen suku Parkkinen, muutta- 
nut sinne Savosta. Joku Parkkinen on jossakin 
siirtolaismatkueessa kulkeutunut Delawareen ja 
siellä kulkenut kirjoissa jollakin Finn-lisäkkeellä 
merkityllä ristimänimellään, sillä turhaan etsii siir- 
tokunnan varhaisimmista asiakirjoista Parkkisen 
nimeä. Vuoden 1693 väkiluettelossa mainitaan 
Hendrick Parchon, viisihenkisen perheen päämies, 
syntynyt ja kasvanut Amerikassa. 1700-luvulla ta- 
paa useita Parchon nimisiä Wilmingtonin seuduil- 
la, Delawaressa, sekä Kolminaisuuden kirkonkirjas- 

Jäns Päfvelsson, kotoisin Sundin pitäjästä, lä- 
hetettiin siirtokuntaan kaskenpoltosta tuomittuna, 
saapuen Delawareen v. 1641. Työskenteli nelisen 
vuotta yhtiön omistamilla maissi- ja tupakkavaini- 
oilla, sekä kuoli v. 1645 raivoavaan ankaraan lavan- 
tautiin. 

Pelle Putke {Putkinen) , mainitaan uutisasukkaa- 
na Finlandissa v. 1677, sekä muuan vuosi myöhem- 
min, myötyään osan maastaan H. Colmanille. 



44 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Peter Gunnarsson Ramhoe (Rompainen) , on to- 
distettavasti ensimäinen suomalainen, joka on jal- 
kansa astunut Amerikaan, jääden tänne vakinaises- 
ti asumaan. Siirtokuntaan lähetetyssä toisessa 
retkikunnassa palveli hän merimiehenä ja jäi mai- 
hin V. 1639, etupäässä vartiosotilaaksi Kristiinan 
linnaan. Petrus Nordman lukee hänen keski-Ruot- 
sin salosuomalaisiin ja Amandus Johnsson tietää 
hänen syntyneen Degersf orsin pitäjässä. Siirto- 
kunnan kaikkein ensimäisessä asukaslistassa v. 
1640 merkitään Ramboe sotilaaksi ja seuraava "rul- 
la" toteaa hänen työskennelleen yhtiön omista- 
milla viljelyksillä Uplannissa ja Schuylkill joella. 
Hän on ensimäisiä vapaamiehiä siirtokunnassa, sa- 
moin ensimäisiä uutisasukkaita Schuylkilljoella, 
johon kasvoi taaja suomalainen maanviljelysseutu 
Kingsingenin ja Passayuneckin seuduille, nykyisen 
Philadelphian pohjoislaitaan. 

Kun hollantilaiset olivat valloittaneet Delawaren 
siirtokunnan ruotsalaisilta ja järjestäneet jonkin- 
laisen paikallisen itsehallinnon sikäläisille uutis- 
asukkaille, valittiin Peter Ramboe yhdeksi komi- 
tean jäseneksi ja sai tilaisuuden v. 1658 esitellä 
paikkakuntansa tarpeita siirtokunnassa vieraileval- 
le hollantilaiselle kuvernöörille Peter Stuyvesantille. 
Siirtokunnan hallinnon siirryttyä englantilaisten 
käsiin nauttii Ramboe jatkuvaa luottamusta ja va- 
littiin V. 1676 Uplannin oikeuspiirin lautakuntaan, 
palvellen siinä toimessa neljä vuotta, jolloin hän 
omasta pyynnöstään, ollen jo silloin ikämies, 
sai eron virastaan. Useissa muissakin kunnalli- 
sissa luottamustoimissa häntä käytettiin. Oli vie- 
lä elossa siirtokunnan viimeistä väenlaskua teh- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 45 

täessä V. 1693, nimensä ollen ensimäisenä Ruotsissa 
syntyneitten, silloin vielä elossa olevien kunniavan- 
husten listalla. Hän ja Anders Bonde olivat asu- 
neet siirtokunnassa 54 vuotta. 

Peter Ramboe nuorempi, synt. v. 1653 uutistilal- 
la Schuylkill joella, myöhemmin maanviljelijä- 
nä samalla seudulla, tunnettiin taitavaksi kunnal- 
listen asiain hoitajaksi, sekä oli kerran edustajana- 
kin Pennsylvanian siirtovaltion lainlaatijakunnassa. 
Talouteensa kuului v. 1693 kuusi henkeä. — Gun- 
nar Ramboe oli myöskin maanviljelijänä Schuylkill- 
joella, luultavasti asui kotitilaa, sekä tunnettiin 
yleisten asioitten taitavana hoitajana ja oli valtion 
lainlaatijakunnan jäsen. Hänellä oli kuusihenki- 
nen perhe. — Johan Ramboe siirtyi maanviljeli- 
jäksi Delawarejoen itäpuolelle, Jerseyn valtioon ja 
tavataan siellä kirkollisissa ja kunnallisissa puuhis- 
sa johtomiehenä, Gloria Dei kirkon rakennustoimi- 
kunnassa, sekä edustajana New Jerseyn siirtoval- 
tion lainlaatijakunnassa, oli avioliitossa Peter Roc- 
kin tyttären Britan kanssa. — Anders Ramboe 
muutti myöskin Jerseyn valtion puolelle, Raccoona- 
joelle, johon 1670-luvulla kasvoi taaja suomalais- 
asutus. Hänellä oli yhdeksänhenkinen perhe. Ram- 
boe-suku käsitti v:den 1693 väkiluettelon mukaan 
yhteensä kolmekymmentäyksi henkeä. Jälkeläisten 
joukossa on ollut monta varsin huomattavaa mies- 
tä ja suku lukeutuu siirtokunnan vanhimpiin ja ar- 
vokkaimpiin. 

Oele Raessen (Räsänen), Siirtokunnan sotilas- 
listalla V. 1654 tapaa ensi kerran nimen Olof Rase. 
Uplannin oikeuden pöytäkirjat v:lta 1677 näyttää 
Oele Raessen omistavan maatilan Marcus Hook'is- 



46 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

sa, joka on sama kun Finland. Elossa oli hän vie- 
lä V. 1693, jolloin nimensä merkitään yleiseen vä- 
kiluetteloon Olle Resse ja toiseen, Ruotsissa synty- 
neitten kunniavanhusten luetteloon Olof Rosse. — 
William Rassen, suvun toista polvea, kuului Kolmi- 
naisuuden kirkkoon, samoin Andrew Rassen 1700- 
luvulla. 

Briita Savoy (Savuinen), Wilmingtonin lähel- 
lä, Grane Hook nimisessä paikassa asui v. 1697 Bri- 
ta Savoy niminen laski, joka mainitaan Kolminai- 
suuden kirkon rakennusavustajien joukossa, kuol- 
len seuraavana vuotena. Hän on todennäköisesti 
Wermlannista tulleen ensimäisen Savuisen vaimo, 
suvun suomalainen kantaäiti. 

Isaac Savoy, maanviljelijä Grane Hook'issa, syn- 
tynyt ja kasvanut Delawaressa, merkitään v:den 
1693 väkiluettelossa seitsenhenkisen perheen pääk- 
si. Hän kuoli v. 1695. Vaimonsa Margareeta jäi 
asumaan poikineen perintötaloa. — Abram Isakin- 
poika Savoy asui myöskin Grane Hook'issa, kuuluen 
Kolminaisuuden kirkkoon. Jean Savoy, edellisen 
veli, ja jäsen Kolminaisuuden kirkossa v. 1700-lu- 
vulla. Seuraavaan polveen lukeutuu Johan Savoy, 
s. 1735, k. 1797. Vanhan Kolminaisuuden kirkon 
vieressä Wilmingtonissa lepäävät monet Savoy- 
suvun jäsenet ja kolme hautapatsasta on säilynyt 
näihin päiviin asti. 

Anders Sinicka (Sinikka). New Jerseyn valtion 
archiveissa (V. L, s. 413) kerrotaan Anders Sinic- 
kan omistaneen Cristian Neckissä yhdeksänsataa 
eekkeriä maata ja saapuneen siirtokuntaan v. 1649. 
Toisen tiedon mukaan olisi hän tullut Amerikaan 
v. 1655 ja tuonut tullessaan Ruotsista suvun hai- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 47 

lussa olevan vanhan raudoitetun matka-arkun. Tä- 
tä jälkimäistä tulovuotta voidaan pitää oikeana, 
sillä silloinhan saapui viimeinen varsinainen siir- 
tolaismatkue Ruotsista Delawareen, jossa oli muka- 
na yhdeksänkymmentäkaksi suomalaista, jota vas- 
toin v:den 1649 retkikunnasta, laivan jouduttua 
haaksirikkoon Länsi-Indian saaristossa, tuskin ai- 
noakaan pääsi siirtokuntaan. Anders Sinicka aset- 
tui uutisasukkaaksi New Jerseyn valtion puolelle, 
Delawarejoen itäpuolelle, johon useimmat viimei- 
sissä retkikunnissa saapuneet siirtolaiset itselleen 
kodin rakensivat. 1680-luvulla on hän siirtokun- 
nan suurimpia maanviljelijöitä. Vielä hän oli elos- 
sa V. 1693, merkittynä Ruotsissa syntyneitten ikä- 
vanhusten listalla. 

Broor Sinicka, Ruotsissa syntynyt, edellisen veli 
taikka vanhin poika, saapunut siirtokuntaan v. 
1655. Hänellä oli maatila Dear Pointissa, Dela., 
ollen 1690-luvulla varakkaimpia ja vaikutusvaltai- 
simpia miehiä, sekä mukana siirtokunnan kunnal- 
lisissa ja kirkollisissa pyrinnöissä. Talouteensa 
kuului V. 1693 seitsemän henkeä. Hän kuuluu sen 
tärkeän asiakirjan laatijoihin, jonka kautta pyy- 
dettiin Ruotsista opettajia ja tarvittavia kirjoja 
jumalanpalveluksia ja uskonnonopetusta varten. 
Runsaskätisesti avusti hän Kolminaisuuden kirkon 
rakentamista Wilmingtoniin, kuuluen sanotun seu- 
rakunnan valtuustoon. Tämän vanhan kirkon pää- 
oven luona lepää hänen maallinen tomunsa. 

Brever Sinicka, nuorempi, siirtokunnan kasvuja, 
kuului vaimonsa Briitan kanssa Kolminaisuuden 
kirkkoon, ollen ensin valtuustossa, sittemmin kirk- 
koväärtinä 1710-luvulla. Erityisemmällä innolla 



48 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

hän puuhasi pappilan rakentamista seurakunnalle, 
mikä toteutuikin v. 1705. James Sinicka, edellä- 
mainitun kanssa saman aikaisia talonisäntiä, oli 
myöskin vuorollaan Kolminaisuuden kirkon val- 
tuustossa. Raccoona joella, Jerseyn puolella, asui 
1730-luvulla Johan Seneckson, joka vihittiin avio- 
liittoon Ingeborg Tossavan kanssa. Saman aikainen 
on James Seneckson, kuuluen vaimonsa Margaree- 
tan kanssa Raccoona joen Kolminaisuuden kirkkoon. 
Myöhempiä mainittakoon James Sennex ja vaimon- 
sa Elisabet; Johan Sinnex ja vo. Anna; sekä Wil- 
liam ja Mary Sinex. 

Harva siirtolaisnimi on joutunut sellaisen muo- 
vailun alaiseksi, kuin tämä ehta savolaisnimi Sinik- 
ka. Asiakirjoissa tapaa muotoja: Sinnike, Sinic- 
ka, Senneck, Seneke ja Seneca, sekä varsinkin 
New Jerseyn valtiossa asuvat käyttivät muotoja: 
Senneckson, Sinneckson, Sennex, Sinnex ja Sinex. 
Kolminaisuuden kirkon vieressä olevassa hautaus- 
maassa on vielä säilössä kolme tämän suvun hauta- 
kiveä, joista vanhimmassa on nim.i John Seneca, 
toisissa Sinnickson, joka nimi lienee nykyään ylei- 
simmin käytännössä. 

John Sprint, kotoisin Suomesta, Uudeltamaalta. 
Nimensä on säilynyt Caritas-laivan matkustajien 
nimilistalla, joka laiva v. 1641 toi suomalaisia uu- 
tisasukkaita Delawareen. Sprint ei kuitenkaan 
ryhtynyt raivaamaan maata, vaan palveli yhtiötä 
sotilaana, missä toimessa hän oli v:teen 1655 saak- 
ka. Erään toisen sotilaan kanssa oli hän vakoilul- 
la New Amsterdamissa ottamassa selkoa hollanti- 
laisten valloitusaikeista. Siirtokunnan jouduttua 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 49 

hollantilaisten valtaan matkusti hän kuvernööri Ri- 
singin mukana takaisin vanhaan maahan. 

Tossavan-suku. Siirtokunnan viimeisessä väki- 
luettelossa tapaa viisi Delawaressa syntynyttä ja 
kasvanutta talonisäntää, jotka käyttävät nimeä 
Tossa, nimittäin Olle, Hendrick, Johan, Matts ja 
Lars Tossa. Samojen henkilöitten nimet näkee 
Kolminaisuuden kirkonkirjassa merkitty täyteläi- 
sempänä Tossawa. Siirtokunnan varhaisimmissa 
kirjoissa ei tapaa ollenkaan tätä leveätä savolaisni- 
meä. 

Olle Tossawa, joka käytti myöskin Thorsson-ni- 
meä, asui Brandy wine-joki varrella, Wilmingtonis- 
ta pohjoiseen. Kuului Kolminaisuuden kirkkoon. 
Hänellä oli nelihenkinen perhe. Vaimonsa Gertrud 
kuoli V. 1715, itse päästen lepoon v. 1722. — Johan 
Tossa wa asui myöskin Brandywine joella. Hän oli 
Kolminaisuuden kirkon luottomiehiä ja luonaan ta- 
pasi usein vierailla siirtolaispastori Hesselius. J. 
Tossawa kuoli v. 1722. — Hendrick Tossawa, viisi- 
henkisen perheen pää, kuului 1690-luvulla Kolmi- 
naisuuden kirkkoon. — Lasse Tossawa oli varakas 
maanviljelijä ja seurakunnan luottamusmiehiä 
1700-luvulla. — Matts Tossawa merkittiin kirjoihin 
yksinäisenä miehenä. Staphan Tossawa asui Wil- 
mingtonin lähistöllä ja mainitaan Kolminaisuuden 
kirkon rakentajien avustuslistalla v. 1697. Kuoli 
V. 1715. Vaimonsa Katheriina kuoli seuraavana 
vuotena. Olle Tossa (Thorsson), asui 1740-luvulla 
Brandy winessa ja hänen erittäin hedelmällisestä 
lehmästään on säilynyt pieni kertomus. Itsestään 
tuo kertomus ei paljon merkitse, mutta sen yhtey- 
dessä mainittu ja sulkumerkeillä eroitettu Thors- 



50 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

son nimi todistaa Tossawien kulkuneen varhaisim- 
missa kirjoissa ruotsalaisella Thorsson nimellä. 
Tämä jälkimäinen nimi siirtää meidät siirtokunnan 
alkuaikoihin. 

Wermlannin suomalaismatkueessa v. 1641 saa- 
pui Delawaren siirtokuntaan Anders ja Olof Thors- 
son. Monta kertaa myöhemmin tapaa nämät nimet 
siirtokunnan Ruotsin hallituksen aikaisissa asiakir- 
joissa. He saattavat olla veljeksiä. V. 1643 työs- 
kentelevät he yhtiön palveluksessa muitten suoma- 
laisten mukana uurastamassa Uplannin mainitta- 
villa tupakka- ja maissiviljelyksillä. Kun suoma- 
laisille syntyi muutto-into Marylandin valtion puo- 
lelle, mainitaan Anders Thorssonin olleen yhtenä 
muuttajista, mutta siellä kaukaisessa erämaassa, 
eristettynä kansalaisistaan eivät he kauan viihty- 
neet, vaan yksi erältään palasivat takaisin Delawa- 
ren siirtokuntaan. V. 1661 tapaamme Anders 
Thorssonin pyytämässä omistusoikeutta uutistilal- 
leen Brandywine-jokivarrella. Ei kumpanenkaan 
näistä ole enää elossa siirtokunnan viimeistä väen- 
laskua kirjoitettaessa v. 1693. 

Tossavan sukua näyttää eniten levinneen juuri 
Wilmingtonin jnnpäristölle, Delawareen; mutta 
myöskin New Jerseyn valtion puolelle Raccoona- 
joelle, jonka seudun kunnallisten ja kirkollisten asi- 
ain hoitajana mainittakoon William ja Olle Tossa- 
wa V. 1750-luvulla. Kahdeksannellatoista vuosisa- 
dalla alkoivat useat heistä käyttää englantilaista 
nimimuotoa Tussey, joskus myöskin Tassey. Mutta 
suvun alkuperäinen nimikin Tossawa on säilynyt 
näihin saakka, samoinkuin lyhennetty muoto Tossa. 
Wilmingtonin vanhimmassa kalmistossa, Kolminai- 



SUKUJUURIA JA ELÄMÄKERTOJA 51 

suuden kirkon vieressä lepäävät useimmat Tossava- 
suvun vanhimmat jäsenet. Heidän sukuhauta-rivinsä 
on pitkä ja kuusi muistokiveä on enemmän taikka 
vähemmän kuluneena säilynyt näihin saakka. Toi- 
sissa patsaissa tapaa nimet Tossa ja toisissa Tus- 
sey. Yhdessä muistokivessä on seuraava kirjoitus: 
William Tussey (Original Tossa), Died 1766, age 
62. 

Peter Walkow (Valkoinen), Keski-Ruotsin sa- 
loilla asui suomalainen suku Valkoinen. Nähtä- 
västi siirti sen aikainen siirtolaisvirta jonkun heis- 
tä Delawareen. Kuka heistä on ensimäinen tulo- 
kas siirtokuntaan, jää tällä erää hämäryyteen. Pe- 
ter Walkow asui v. 1697 Finland-nimisessä paikas- 
sa ja mainitaan Kolminaisuuden kirkon rakennus- 
avustajana, antamalla siihen lautoja ja rahaa. 
Myöhemminkin 1700-luvulla tavataan hänen nimen- 
sä Kolminaisuuden kirkonkirjoissa. 

Anders Weinon (V iäinen) , Ruotsissa syntyneit- 
ten, vielä V. 1693 elävien vanhusten joukossa mer- 
kitään myöskin Anders Weinon. Tätä nimeä muu- 
ten turhaan saa etsiä siirtokunnan varhaisimmis- 
ta luetteloista. Vaikeasti lausuttavan sukunimensä 
vuoksi on hän kaiketi saanut tyytyä ristimänimeen- 
sä, johon liitettiin the Finn. Siirtokunnan var- 
haisimmissa kirjoissa tapaakin monta Anders, the 
Finn nimistä suomalaista. Kun siirtokunta sittem- 
min joutui Englannin valtaan ja se kieli alkoi muo- 
vailemaan suomalaisia sukunimiä, niin joutui tuo 
kankea savolaisnimi Viainen monen muunnoksen 
alaiseksi. Näytteeksi olkoon seuraavat: Michael 
Vinan, joka v. 1697 kuului Kolminaisuuden kirk- 
koon; Lasse Vinan, saman seurakunnan jäsen 



52 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

vrden 1700-taitteessa. Hendrick Vainan, maan- 
viljelijä Raccoona joella, Ante Vainam huomattava 
maanviljelijä 1715-luvulla; hänen poikansa alkoivat 
käyttää hollantilaismuotoista Vanneaman-nimeä. 



III. 



SUOMALAISET NEW AMSTERDAMISSA. 

Hollannin siirtokunta Hudsonvirran varrella on 
neljännesvuosisataa vanhempi, kuin suomalais- 
ruotsalainen siirtola Delawaressa. Uuden Alanko- 
maan silloinen kuvernööri, Peter Minuit osti v. 
1614 indiaaneilta Hudsonvirran laskuun muodostu- 
neen Manhattan saaren kolmellakymmenellä dolla- 
rilla, ja perusti siihen hollantilaisen kauppakeskuk- 
sen, jolle annettiin kotimaan pääkaupungin mukaan 
nimi Uusi Amsterdam. Perustajilla ei liene ollut 
aavistustakaan siitä, millainen maailman kaupunki 
siitä myöhemmin kasvaisi. Tasalleen puoli vuosi- 
sataa pysyi Uus-Alankomaan siirtokunta ja Man- 
hattan saarella oleva kaupunki Hollannin valtakun- 
nan alusmaana, kunnes se valloituksen kautta siir- 
tyi Englannin, tuon nousevan maailmanvallan, li- 
pun turviin. Siirtokunnan ja kaupungin hollanti- 
laiset nimet saivat väistyä ja valloittajan, Yorkin 
Herttuan, kunniaksi niin siirtola kuin kaupunkikin 
sai nimekseen New York. 

Suomalaisilla on kunnia kuulua New Yorkin en- 
simäisiin asukkaisiin, sillä heitä oli tässä kaupun- 
gissa jo silloin, kun se vielä oli hollantilaisten oma- 
na. Kolme seikkaa on otettava huomioon suoma- 
laisten sijoittumisessa New Yorkiin silloin kun kau- 
punki oli tavallaan vielä kapaloissaan. Ensinnäkin 
viittaamme siihen, että suomalaisia merimiehiä 
palveli melkoinen joukko hollantilaisilla laivoilla 
juuri seitsemännentoista vuosisadan alkupuoliskol- 



54 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

la ja heitä merimatkoillaan kulkeutui aina yksi ja 
toinen Amerikaankin, sekä asettui maihin, jossa 
kirvesmiehille ja muurareille tarjoutui edullinen työ 
ja hyvä palkka. Toisena seikkana mainittakoon ta- 
paus V. 1654, jolloin yksi Ruotsista Delawareen lä- 
hetetty siirtolaislaiva ajettuaan harhaan, joutui 
Long Islandin lähellä hollantilaisten saaliiksi, jot- 
ka kulettivat laivan matkustajineen ja lastineen 
Manhattan saarella olevaan kaupunkiinsa, pitäen 
sen saaliinaan. Siirtolaiset saivat kuitenkin esteet- 
tömästi jatkaa matkaansa kansalaistensa keskuu- 
teen Delawareen, ja kieltämättä sinne useimmat 
suomalaiset lopuksikin koteutuivat, mutta moniaita 
jäi hollantilaiseen kaupunkiin, jota silloin ripeästi 
rakennettiin ja jossa tarvittiin työvoimaa. Kolman- 
neksi viittaamme, mitä kirjan alussa on selosteltu, 
että kun hollantilaiset valloittivat Delawaren siir- 
tokunnan, niin varsinainen taikka virallinen siirto- 
laisuus silloin tosin Ruotsista lakkasi, mutta Werm- 
lannin suomalaisia kuitenkin pyrki aikaisemmin 
muuttaneitten kansalaistensa ja sukulaistensa luok- 
se Delawareen hollantilaisilla laivoilla, varsinkin 
vuosien 1655 ja 1660 välillä. Näistä myöhemmin 
tulleista useimmat löysivät vastaisen kotinsa Dela- 
waressa, mutta jäi niitä muutamia hollantilaisten 
keskuuteenkin, etupäässä juuri ammattitöihin 
Manhattan saarelle, satamakaupunkiin. 

Kuinka paljon suomalaisia lienee asunut tässä 
kaupungissa siihen aikaan kun sen nimi muutettiin 
New Yorkiksi, ei voida koskaan päättää. Suoma- 
laisen kansanaineksen löytäminen New Yorkin van- 
himmista historioista, arkistokokoelmista ja luette- 
loista ei ole helpoimpia tehtäviä. Ulkomaalaisilla 



SUOMALAISET NEW AMSTERDAMISSA 55 

laivoilla purjehtivat suomalaiset merimiehet käytti- 
vät yleensä ruotsinvoittoisia nimiä: Andersson, Jo- 
hansson, Matsson, Petersson y. m. Tämän nimiset 
henkilöt saatetaan helposti lukea ruotsalaiseen 
kansallisuuteen, ja kieltämättä juuri tästä syystä 
enin osa näitä aikaisimmin tulleita suomalaisia on 
uppoutunut ruotsalaiseen kansanainekseen. Ainoas- 
taan silloin harvoin, milloin oikeuskir joissa taik- 
ka muissa luetteloissa näkee jonkun Andersson eli 
Petersson nimen oheen liitetyn lisäkkeen "the 
Finn", saattaa henkilöä varmuudella pitää suoma- 
laisena. Myöskin synnyinpaikan nimi, milloin se 
mainitaan ,esim. Äbo, Viborg, y. m., ilmaisee kan- 
sallisen alkuperän. Joka tapauksessa suomalaiset 
lukeutuvat New Yorkin varhaisimpiin asukkaisiin, 
ja heillä on osansa tämän maailman kaupungin 
perustuksia laskettaessa, siitä huolimatta oliko hei- 
dän lukunsa silloin kymmen- taikka sataluvuissa 
mainittava. Historiassa erikoisemmin mainitaan 
Petersson Staeck Harlemin perustajien joukossa. 

Andries Andriesson Metselaer (Metsälä?) ^ mer- 
kitään kansallisuudeltaan "Svede or Finn". Kotoi- 
sin hän oli Vesteroosin maakunnasta, keski-Ruotsis- 
ta. Ensikerran mainitaan hänen nimensä New 
Amsterdamin kirjoissa v. 1650. Viisi vuotta myö- 
hemmin osti hän maatilan Harlemin kohdalta, Long 
Islandista, mennen avioliittoon hollantilaisen Nies- 
ke Huytes'in kanssa. Erään oikeusjutun yhteydes- 
sä V. 1666 taas tapaa hänet, riitatoverinaan Hans 
Carels ja miehiä kehoitetaan sopimaan asiansa. 
Andriesson kuoli v. 1682, jättäen useita perillisiä. 

Dirch Michelsson, the Finn, asui maalla. Hän- 
tä ja naapuriaan Martenssenia vastaan oli oikeus- 



56 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

juttu V. 1655, jossa miehiä syytettiin väkijuomain 
myjoinistä intiaaneille, mikä muuten oli ankarasti 
kielletty. Syytös oli kaiketikin kovasti liioteltu, 
koskapa miehet vapautettiin kokonaan kaikesta 
edesvastuusta asiassa. 

Hans Petersson, the Finn, asui 1660-luvulla New 
Amsterdamissa ja esiintyy nimensä oikeuden pöy- 
täkirjoissa. Naapurinsa, ruotsalaisen Jonas Mag- 
nuskin kanssa olivat he juopotelleet ja joutuneet 
riitaan. Ollen huomattavasti väkevämpi antoi hän 
ruotsalaiselle naapurilleen sellaisia iskuja, että tä- 
mä näki tarpeelliseksi vaatia oikeuden kautta ki- 
purahoja. Mutta nähtävästi oli syytä syyttäjässä, 
jos syytetyssäkin, koskapa oikeus kumosi kanteen 
ja antoi miesten pitää hyvänään antonsa ja saan- 
tinsa. 

Mäns Petersson Staeck, kotoisin Turusta, saapui 
merimiehenä New Amsterdamiin ja merkitään pie- 
nen talon omistajana v. 1660. Vuotta myöhemmin 
mentyään avioliittoon Brooklynissä Magdalenja 
van Tellickleus'en kanssa, muutti hän Harlemiin, 
johon useita muitakin silloin alkoi muuttaa, niin 
että siitä kasvoi pienoinen kauppala. Ensin Peters- 
son Staeck vuokrasi jonkun Johan Gogu (Kukko?) 
nimisen miehen kanssa maatilan, jossa oli myöskin 
tiilitehdas. Toverinsa kuoli kuitenkin varsin pian 
ja talous jäi hänelle yksinään. Hän kuului myös- 
kin kauppalan valtuustoon ja hoiti muita pienempiä 
luottotoimia. Historioitsija mainitsee hänen olleen 
vailla kirjoitustaitoa, mutta muuten erittäin lah- 
jakkaan, jonka sanoille pantiin painoa ja annettiin 
tunnustusta. Mutta tällä suomalaisella oli vikansa 
ja heikkoutensa, nimittäin liiallinen viinaan mene- 



SUOMALAISET NEW AMSTERDAMISSA 57 

väisyytensä. Selvänä oli hän miesten parhaita, hu- 
malapäissään taas riitaisa ja tappelunhaluinen. Tä- 
mä viimemainittu vika saattoi hänet usein tekemi- 
siin oikeuden kanssa. Merkittävin tällainen oikeus- 
juttu oli V. 1665, jolloin häntä syytettiin kauppalan 
arvoisan karjavahdin pahoinpitelemisestä ja sako- 
tettiin raskaalla kädellä. Välttääksensä uusia ikä- 
vyyksiä ja oikeudenkäyntejä, muutti hän Hudson 
virran toiselle puolelle, Elisabethiin, New Jerseyn 
valtioon, maanviljelijäksi. Vanhemmalla puolella 
ikäänsä siirtyi hän kansalaistensa keskuuteen Dela- 
wareen, asuen Kalkeon Hook'issa, mutta hänen New 
Yorkissa syntyneet ja siellä lapsuutensa päivät viet- 
täneet poikansa asettuivat asumaan synnyinkau- 
punkiinsa. He olivat Peter, Mathew ja Israel 
Staeck. New Yorkin vanha ja varakas Stuck-suku 
j uurtaa alkunsa suomalaisesta Mäns Petersson 
Staeck'ista. 

Johan Tommisen {Tomminen) , Delawaren suo- 
malaisten historiassa on mainittu muutamien suo- 
malaisten kuvernööri Printzin aikana muuttaneen 
Marylandin valtion puolelle Elk- joelle. Yksi näitä 
oli suomalainen puuseppä Johan Tomminen. Kym- 
menkunnan vuotta siellä rauhassa oltuaan, tapaa 
heidät eräs, seutua tarkasteleva hollantilainen lä- 
hetystö, ja seuraus oli, että Johan Tomminen saa- 
tiin muuttamaan sieltä New Amsterdamiin, jossa 
silloin tarvittiin puutyöntekijöitä. Tämä tapahtui 
v:den 1660 tienoilla. New Yorkin asukasluettelos- 
sa V. 1670 tapaa nimen John Tommisen, puuseppä. 

Jurgen Woll, Wiipurista kotoisin oleva nuori- 
mies, vihittiin avioliittoon New Yorkissa v. 1704 



58 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

ruotsalaisen neitosen Altjena Roanesin kanssa, ja 
perustivat kotinsa tähän tulevaan maailman kau- 
punkiin. Myöhemmät vaiheensa tuntemattomat. 



IV. 



VARHAISIMPIA AMERIKASSA KÄYNEITÄ 
SUOMALAISIA TIEDEMIEHIÄ. 

Varhaisimmat Suomen oppineista miehistä Ame- 
. rikassa käyneitä ja vähän aikaa viipyneitä ovat 
Turun yliopiston miehet, maisteri Pietari Schaefer 
ja professori Pietari Kalm. Edellinen oli uskonnol- 
linen haaveilija, jonka Amerikan matka on katsot- 
tava pikemmin sattumaksi, vailla tarkoitusta ja 
merkitystä. Professori Kalm suoritti matkansa tie- 
teen palveluksessa, tutkien uuden maaosan kasvi-, 
eläin- ja kivikuntaa, tarkimmin ensimainittua tie- 
teenhaaraa. Kansallisuutemme kunniaa kohottaa 
se, että oppinut suomalainen on ensimmäinen poh- 
jois- Amerikan luonnontieteen tutkija. 

Pietari Kalm, tiedemies ja luonnontutkija oli 
Närpiön kappalaisen poika, syntynyt v. 1716. Yh- 
deksäntoista vuotiaana tuli hän ylioppilaaksi Tu- 
run yliopistoon. Harjoitti etupäässä luonnontie- 
teellisiä opinnolta, mutta luki myös jumaluustiedet- 
tä. Kulki ylioppilaana tutkimusmatkoilla Hämees- 
sä, Savossa, Karjalassa ja Ruotsissakin, kooten kas- 
veja, kukkia ja lintuja. Päästyään tuttavuuteen 
luonnontieteitä harrastavan, varakkaan kreivi Bjel- 
ken kanssa, sai hän tarpeellista apua tutkimusmat- 
koilleen m. m. Englantiin. Yhdessä hän Bjelken 
kanssa teki laajan tutkimusmatkan läpi Venäjän ja 
Ukrainan. Suoritettuaan kandidaatti-tutkinnon 
Turun yliopistossa, siirtyi hän Upsalan yliopistoon, 



60 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

kasvitiedettä tutkimaan suuren tiedemiehen, Karl 
von Linnen johdolla. V. 1757 nimitettiin hän luon- 
nontieteen ja talousopin professoriksi Turkuun. 

Ruotsin hallituksen, Upsalan ja Turun yliopis- 
tojen yhteisavustusta nauttien, läksi Pietari Kalm 
V. 1748 elämänsä pisimmälle tutkimusmatkalle Poh- 
jois- Amerikaan. Englannista sai hän hyvät suosi- 
tukset, jotka hänelle olivat usein suurena hyötynä 
Amerikassa matkustaissaan. Suomalaisen tiedemie- 
hen tutkimusalana oli Amerikan ilmasto, kasvisto 
ja eläinkunta; mutta tekipä hän myöskin taloustie- 
teellisiä havaintoja ja muistiinpanoja. Pohjois- 
Amerikan itärannan Canadasta Floridaan saakka 
hän tarkasteli, sekä sisämaassakin kävi Niagaran 
putouksella ja Erien järvellä. 

Pietari Kalm asui Amerikassa enimmän aikaa 
maanmiestensä keskuudessa Delawarejoen varsilla, 
pääasiallisesti Raccoonan pappilassa. Amerikassa 
ollessaan tutustui hän äskettäin kuolleen siirtolais- 
pastorin, Sandels'in leskeen, jota tuttavuutta seura- 
si avioliitto. Papittomaksi jääneet suomalaiset ja 
ruotsalaiset pyysivät professori Kalmia väliaikai- 
seksi papikseen, johon hän suostui, sitäkin suurem- 
malla syyllä, kun hän aikoinaan olikin antanut it- 
sensä vihkiä papiksi, vaikkei sitä virkaa koskaan 
Suomessa hoitanut. Parina vuotena, mikäli tieteel- 
lisiltä matkoiltaan sai aikaa, hoitikin Kalm Raccoo- 
nan seurakuntaa New Jerseyn valtiossa. Maanmies- 
tensä keskuudessa asuen hän tutustui siirtokunnan 
vanhimpiin sukuihin, Ramboen, Helmisen ja Muli- 
kan jälkeläisiin, joista hän matkakertomuksessaan 
m.ainitsee. Philadelphiassa hän majaili kauppias 
Peter Cookin vieraanvaraisessa kodissa. 



VARHAISIMPIA TIEDEMIEHIÄ 61 

Oltuaan matkalla kolme vuotta, palasi hän takai- 
sin kotimaahansa perheineen. Matkansa ja tutki- 
muksensa tulokset ovat julaistut kaksi-osaisessa 
teoksessaan: "En Resa Tili Norra America", joka 
teos on käännetty englanninkielelle ja löytyy mo- 
nessa Amerikan suurimmissa kirjastoissa. 

Pietari Kalm oli aikanaan pohjois-Europan huo- 
matuimpia miehiä, ruotsalaisen Carl von Linnean 
jälkeen kuuluisin luonnontutkia. Hänelle tarjottiin 
edullinen professori paikka Pietarin tiede-akate- 
miassa, jota hän ei kuitenkaan ottanut vastaan, 
vaan mieluummin uhrasi kykynsä kotimaansa Suo- 
men tieteen palvelukseen. Amerikan matkaansa 
muisteli hän kuolemaansa saakka, siellä täällä oli 
hänelle avautunut uusi luonnontieteen maailma. 

Pietari Schaefer, raatimiehen poika Turusta, 
oli luonteeltaan harvinainen, levoton ja kiihkeä 
sielu. Nuoresta pitäen hän oli käsittämätön ja 
kummallinen. Turun yliopistossa lukien hän kart- 
toi viisaustiedettä, mutta luki sitä ahkerammin 
eteviä uskonnollisia teoksia. Kuitenkin hän sitten 
innostui tieteelliseen tutkimukseenkin ja suoritti 
maisterin tutkinnon. Tultuaan tämän jälkeen tut- 
tavuuteen Suomen kirkkohistoriassa surullisen kuu- 
luisan kiihkoilijan, Lauri Ulstadiuksen kanssa, liit- 
tyi hän täydellisesti tähän uskonnolliseen fanatik- 
koon, tullen hänen etevimmäksi kannattajakseen. 
Tuntien omantunnonvaivoja siitä, että oli lukenut 
maisteriksi, antoi hän maisteritodistuksensa takai- 
sin yliopistoon ja poltti tieteelliset kirjansa. Seurasi 
sitten 1690-luvulla joukko rettelöltä yliopiston ja 
konsistoorin kanssa. 

V:na 1695 läksi hän ulkomaille etupäässä jalkai- 



62 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

sin kuljeskellen läpi Saksan, jossa hän vähän aikaa 
oli lastenopetta janakin, sitten läpi Ranskan Eng- 
lantiin. Sieltä hän uskonnollisten ihmisten avus- 
tuksella sai matkapiletin Amerikaan, maanmiesten- 
tensä keskuuteen Delawareen. Täällä hän ensi 
töikseen paastoaa kuusi viikkoa. Hän koetti sit- 
ten olla lastenopetta jana Pennsneckissä, mutta kou- 
lu ei onnistunut. Seurasi viisikymmenpäiväinen 
paasto, ollen kokonaan 22 päivää syömättä ja eläen 
vedellä ja leivällä 27 päivää, sekä kuollen sillä ajal- 
la seitsemän kuolemaa. Kansa piti häntä profeet- 
tana, tahi erittäin pyhänä miehenä ja hän sai kut- 
sun seurakunnan opettajaksikin, ryhtymättä kui- 
tenkaan virkaa hoitamaan. Lähetystyönsä indiaa- 
nein keskuudessa epäonnistui. Luullen saaneensa 
ilmoituksen palata Suomeen samoja teitä kun oli 
tullutkin, läksi hän Amerikasta, oltuaan perillä va- 
jaan vuoden, ja pääsi ystäviensä avulla Englantiin. 
Sieltä hän jalkapatikassa kulki, rauhattomana, pas- 
sittomana, puhumattomana halki Europan ja saa- 
pui sanomattomien vaivojen perästä Turkuun v. 
1801. Levoton elämänsä päättyi v. 1729 Geflen 
vankilassa. 



V. 



ALASKAN VARHAISIMMAT 
SUOMALAISET. 

Alaskan laaja, Tyyneen-, Beeringen- ja Pohjois- 
Jäämeren rajoittama niemimaa, sekä Auleetian saa- 
ret siirtyivät oston kautta v. 1867 Amerikan Yh- 
dysvalloille. Sitä ennen se kuului Venäjän siihen 
aikaan mahtavalle valtakunnalle. Se sitä suojeli 
etupäässä venäläisten siellä harjoittaman laajan 
turkisliikkeen vuoksi. 

Venäläis-Amerikalainen Kauppayhtiö, perustettu 
V. 1821, harjoitti laajaa, sekä sangen tuottavaa tur- 
kis- ja valaitten liikettä Alaskassa. Yhtiön palve- 
luksessa oli lukuisia pienempiä aluksia valaitten, 
mursujen ja hylkeitten pyynnissä, ja lisäksi se osti 
alkuasukkailta ja muiltakin metsästäjiltä ketun, 
majavan ja saukon nahkoja. Yhtiön lukuisat lai- 
vat harjoittivat tavattoman laajaa Alaska-tuotteit- 
ten kauppaa, kilpaillen maailman markkinoilla van- 
hemman ja myöskin valtavan amerikalaisen tur- 
kisliikkeen, Hudson Bay Companyn kanssa. Yhtiön 
kirjat näyttävät sen ensimmäisinä parhaimpina 
vuosinaan, 1821 — 1840 lähettäneen laivoillaan maa- 
ilman markkinoille 25,000 merisaukon-, 458,000 
hylkeen-, 160,000 ketun- ja 162,000 majavannah- 
kaa, sekä näitten lisäksi 130,000 naulaa valaskalan 
luuta ja 260,000 naulaa mursujen torahampaita. 
Yhtiön hyödyn voipi laskea siitäkin, että se tänä ai- 
kana jakoi puhtaina voitto-osinkoina jäsenilleen 
8,600,000 ruplaa. 

Tämän laajan liikkeen hallintoneuvostoon kuulu! 



64 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

valtakunnan vaikutusvaltaisimpia rniehiä, myöskin 
suomalaisia, amiraali A. A. Etholc^n. Yhtiö näyt- 
tää erityisemmin suosineen suomalaisia, sillä heitä 
oli laivojen kapteeneina: Ethol^n, G. Nybom y. m., 
sekä merimiehinä ja hylkeitten pyytäjinä y. m. mel- 
koinen joukko. Yksi Alaskan kuvernööreistä oli 
suomalainen, ja yhtiön toimesta sinne lähetettiin 
siirtolaispappi. 

Suomalaisen siirtokunnan perustaminen Alas- 
kaan näyttää olleen yllämainitun kauppayhtiön yk- 
si tärkeimpiä suunnitelmia ja tehtäviä, vaikka se 
siinä vähemmin onnistui. Etelä-Suomen taitavia 
hylkeenpyytäjiä ja kalastajia etupäässä kehoitet- 
tiin muuttamaan Alaskaan, ja kauppayhtiö puoles- 
taan antoi vapaan matkan, sekä visseillä ehdoilla 
vuotuisen määrän viljaa ja muita ruokatarpeita. 
Uutisasukkaitten tehtävänä oli viljellä vähinsä 
maata, sekä siinä sivulla harjoittaa metsästystä, 
kalastusta ja hylkeenpyyntiä. Kauppayhtiö tietysti 
käypään hintaan osti turkikset. Muutamia satoja 
suomalaisia sinne vuosien kuluessa siirtyikin, ja 
monet yhtiön palveluksessa olevat merimiehet ja 
hylkeenpyytäjät myös sinne kotinsa perustivat, toi- 
set mennen naimisiin intiaanien kanssa. Alaskan 
\äkiluku V. 1841 osoittaa siellä asuneen 7,580 hen- 
keä, joista 714 olivat europalaisia, 1,351 sekarotuis- 
ta ja 5,417 eskimo-intiaania. 

Turussa, Suomessa, perustettiin v. 1849 toinen 
Alaskan tuotteita välittävä liike, nimellä "Venäläis- 
Suomalainen Valaanliike Yhtiö", 200,000 ruplan 
pääomalla. Että Venäläis-Amerikalainen kauppa- 
yhtiö merkitsi tästä suomalaisesta yhtiöstä puolet 
osakkeita ja sillä lailla avustaen sitä varoillaan, 




UNO CYGNAEUS. 




J. J. HOIKKA, D. D. 




Konsuli GUSTAF WILSON. 



ALASKAN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 65 

tarkoitti kaiketi sitä, että se tulisi lisäliikkeeksi, 
yhä laajenevaa Alaskan kauppaa suuntaamaan Ve- 
näjän ja Suomen kautta Europan markkinoille, ja 
tavallaan kilpailemaan Amerikasta päin yhä paisu- 
van turkisliikkeen kanssa. Hallituskin suosi tätä 
yritettä, antaen sille 20,000 apurahan, sekä luvaten 
jokaisesta matkalle varustetusta laivasta maksaa li- 
sähyvikettä 10,000 ruplaa. Yhtiö alkoi liikkeensä 
verrattain hyvillä edellytyksillä. Ensimäisen lai- 
van nimi oli "Suomi", ja varustettiin se matkalle 
Bremenissä. V. 1853 toi se ensimäiseltä matkal- 
taan Alaskasta täyden lastin, jossa oli 1,500 
tynnyriä valaanöljyä, 21,440 naulaa valaanluita y. 
m., joka lasti myytiin 80,000 ruplasta, tuottaen voit- 
toa 13,600 ruplaa. Yhtiön toinen laiva "Turku" ja 
kolmas laiva "Aino" varustettiin matkalle 1853, 
sekä kolme muuta laivaa seuraavana vuotena. 

Krimin sota v. 1854 — 55 tuhosi monta sataa Suo- 
men ja Venäjän kauppalaivaa, ja saattoi liikkeitä 
vararikkoon. Venäläis-suomalaisen kauppayhtiön 
"Aino"-niminen laiva upotettiin. Ja mikä pahinta, 
turkismarkkinat keskeytyivät näinä vuosina Euro- 
passa, josta syystä vasta-alkanut suomalainen liike 
kärsi ylivoimainsa. Niinpä yhtiön johtokunta lak- 
kautti V. 1855 liikkeen kokonaan, luovuttamalla sil- 
loisen omaisuuden velkojille. Helsingissä myöskin 
V. 1854 perustettiin Alaskan liikettä välittävä lai- 
vayhtiö, mutta vasta puhjennut sota senkin lopetti, 
pääsemättä vielä varsinaiseen vaikutukseenkaan. 

Että Venäläis-s uomalainen kauppayhtiö on myös- 
kin tärkeänä tekijänä varhaisimman suomalaisen 
siirtokunnan kehittämisessä Alaskan rantamille 



66 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

otettakoon eräässä suhteessa merkille pantava 
seikka. Sanotulla yhtiöllä oli Krimin sodan alkais- 
sa kuusi laivaa välittämässä liikettä Alaskan ja 
Suomenlahden satamien välillä. "Aino^^-niminen lai- 
va joutui Alaskan rantamilla vihollisen saaliiksi ja 
poltettiin, mutta merimiehistö pelastui maihin. Toi- 
set laivat odottelivat satamissa sodan päättymistä, 
ja monet merimiehet sillä tavalla jäivät vakituises- 
ti asumaan Alaskaan, joko Sitkaan tai muualle. 

Parhailleen, ja lukuisin oli Alaskan suomalainen 
siirtokunta vuoden 1860-luvulla. Jos lasketaan väes- 
töön sellaisetkin ja siellä varsin lukuisat perheet, 
joissa isä oli suomalainen, mutta äiti kuului alku- 
asukkaisiin, niin voi täydellä syyllä arvioida suo- 
malaisten luvun nousseen puoleen tuhanteen. Tä- 
män kirjoittaja, joka sanomalehti-asiamiehenä ke- 
sällä V. 1896 kävi Alaskan etelä-rannikolla, Juneus- 
sa y. m. tapasi Sitkassa syntyneen suomalaisen, jon- 
ka äiti oli intiaani, mutta isä puhdas suomalainen, 
jota kieltä poikakin välttävästi puhui. Tapasin 
myös muutamia sellaisia koteja, joissa isäntä 
oli ensi kerran elämässään nähnyt päivän valon 
Suomessa, mutta tuvan jossain nurkassa kyyrysil- 
lään istuva emäntä oli eskimo-intiaani. Selvästi 
huomasi suomalaisen sivistystason melkoisesti las- 
keutuneen. 

Valitettavasti ei ole Alaskan varhaisimmista suo- 
malaisista juuri ollenkaan henkilökohtaisia tietoja, 
paitsi kotimaahansa muuttaneista kuvernööri Et- 
holenista ja Uno Cygnaeuksesta, sekä myöskin Cali- 
forniaan kulkeutuneista kapteeni Gustaf Nybomis- 
ta ja kapteeni D. A. Grönbergistä. Samana vuon- 
na kun Amerika otti haltuunsa Alaskan, valittiin 



ALASKAN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 67 

Sitkan kaupungin valtuustoon muitten muassa suo- 
malaiset, kauppias J. Helsten ja Isaac Bergman. 
Kieltämättä Sitkan arkistokokoelmista löytyisi mo- 
nen suomalaisen nimi. 

Alaskan myöhempi suomalainen siirtolaisuus al- 
koi 1890-luvulla ja sai erity isemmän sysäyksen 
Klondikin kultalöytöjen kautta v. 1897. Yukon vir- 
iän varsilla asuukin nykyään tuhatmäärin kansalai- 
siamme, niitten joukossa hyvinkin varallisia kul- 
lankaivajia ja kaivantojen omistajia. 

Arvid Adolf Etholen, Alaskan kuvernööri, syntyi 
Suomessa v. 1799. Suoritettuaan vaadittavat tut- 
kinnot merisotakoulussa, sai hän omasta pyynnös- 
tään määräyksen palvella Venäläis-Amerikalaisen 
kauppayhtiön laivoilla, ja luutnantin arvolla komen- 
taa Galovnin nimistä laivaa. V. 1823 tekee hän 
matkan Alaskaan, vieden mukanaan Californiasta 
viljaa y. m. ruokatavaraa, sekä palaten turkislas- 
tilla kotimaansa vesille. Vuonna 1829 hän kaptee- 
nina johtaa Baikal-nimistä laivaa, ja kulettaa ni- 
sulastin Chilistä, etelä-Amerikasta Alaskaan. Seu- 
raavana vuotena hän saa toimekseen tehdä tutki- 
musretken Beeringen meren itä-pohjois rantamille, 
North Soundin seuduille, jolla matkalla hän perusti 
uuden kauppa-asemankin. V. 1839 hänet nimitet- 
tiin Alaskan kuvernööriksi, ja muutti sinne, 
hienosti sivistyneen suomalaisen puolisonsa kanssa, 
saapuen perille, Sitkan kaupunkiin, toukokuulla 
1840, mukanaan pastori Uno Cygnaeus. Kuusi 
vuotta myöhemmin hän valittiin Venäläis-Amerika- 
laisen kauppayhtiön hallitusneuvostoon, jolloin hän 
siirtyi asumaan Pietariin. Erottuaan v. 1847 sota- 
palveluksesta, sai hän kontra-amiraalin arvon. Suo- 



68 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

men aatelissäätyyn korotettiin Etholen v. 1856. 
Hän kuoli v. 1874. 

Kansalaisemme, kuvernööri Etholenin merkitys, 
niinhyvin Venäläis-Amerikalaisessa kauppayhtiös- 
sä, kuin myöskin Alaskan varhaisemmassa kehityk- 
sessä, on arvaamattoman tärkeä ja suuri. Kauppa- 
yhtiön parhaimmat saavutukset olivat niinä vuosi- 
na kun hän johteli yhtiön laivoja Alaskan ja koti- 
maansa välillä, samoin kuin oloaikanaan kuvernöö- 
rinä tuolla syrjäisessä maassa. Hänen vaikutuk- 
sestaan suomalaisia otettiin yhtiön palvelukseen ja 
perustettiin siirtokunta. Hänen kehoituksestaan 
pastori Cygnaeuskin suostui tulemaan Alaskaan, 
suomalaisten opettajaksi. 

Uno Cygnaeus f Suomen kansakoulun isä, synt. 
Hämeenlinnassa 12 p. lokakuuta 1810. Nautittuaan 
kotiopetusta pääsi hän syksyllä v. 1821 oppilaaksi 
Hämeenlinnan triviaalikouluun, josta tuli ylioppi- 
laaksi V. 1827. Yliopistossa hän suoritti maisterin- 
tutkinnon V. 1836, ja vihittiin seuraavana vuonna 
papiksi. 

Rippikoulua pitäessään Viipurissa selveni Cyg- 
naeukselle lasten puutteellinen alkuopetus, ja hän 
alkoi jo silloin suunnitella kansanopetuksen kohot- 
tamista Suomessa, sekä kiinnittäen huomionsa kes- 
ki-Europan valistuneimpien kansojen opetusjärjes- 
telmiin. Hänen elämässään tapahtui kuitenkin 
vaihdos, kun hänelle v. 1839 tarjottiin siirtolaispas- 
torin toimi Alaskassa asuvien luterilaisten keskuu- 
teen. Viisi vuotta hän toimi Amerikassa, asuen 
Sitkassa ja saarnasi suomen-, ruotsin- ja saksankie- 
lillä. 

Kokeneena ja kypsyneenä hän palasi Alaskasta ja 



ALASKAN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 69 

asettui Pietariin suomal. P. Marian seurakunnan 
kirkkokoulun johtajaksi, samalla päästen Pietarin 
eri kasvatuslaitosten suomalaisen nuorison uskon- 
non opettajaksi. Hän syventyi kasvatusopillisten 
asiain tutkimiseen, perehtyen sen alan ulkomaa- 
laiseen kirjallisuuteen. Työskenneltyään kolme 
vuotta Pietarissa uskonnonopettajana läksi hän v. 
1858 laajalle ulkomaamatkalle tutkimaan kansan- 
opetuksen tilaa Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja 
Sveitsissä. Tutkimuksensa tulokset antoi hän Suo- 
men senaatille, joka niihin mielihyvällä tutustui. 
Cygnaeukselle annettiin toimeksi tehdä täydellinen 
ehdotus seminaarin ja kansakoulujen järjestämi- 
sestä Suomessa. Hänet nimitettiin kansakoulujen 
ylitarkastajaksi. Kun v. 1863 avattiin ensimäinen 
opettajaseminaari Jyväskylässä, nimitettiin Cyg- 
naeus siihen johtajaksi, saaden sen järjestää par- 
haan kykynsä mukaan. Oltuaan kuusi vuotta semi- 
naarin johtajana siirtyi hän v. 1870 Helsinkiin se- 
naatin kirkollisasiaintoimituskuntaan, koulutoimen 
ylihallituksen johtajaksi. Kansakoululaitoksen alati 
valppaana ja väsymättömänä johtajana ja valvo- 
jana pysyi hän kuolemaansa saakka. Siunaukselli- 
nen elämäntyönsä päättyi v. 1888. 



MERIMIEHINÄ JA KULLANETSIJÖINÄ 
AMERIKAAN TULLEET SUO- 
MALAISET. 



I. 



PIIRTEITÄ SIIRTOLAISUUDEN KEHI- 
TYKSESTÄ YHDYSVALLOISSA. 

Ennen on jo kerrottu siitä, mitenkä seitsemännel- 
lätoista vuosisadalla Europan valtakunnat peruste- 
livat kauppansa kehittämiseksi siirtokuntia Poh- 
jois- Amerikaan. Pitkin Atlannin rantamia, Cana- 
dasta Floridaan, tavataan eri kansallisuuksista syn- 
tyneitä kolonioita. Valtavana enemmistönä tässä 
varhaisimmassa siirtolaisuudessa on englantilainen 
väestö, mutta tärkeä osa lankee myöskin Ranskan, 
Hollannin, Espanjan, Ruotsin ja Suomen kansalle, 
eikä voida syrjäyttää saksalaisia, norjalaisia ja 
tanskalaisiakaan. 

Varhaisimmassa siirtolaisuudessa tapahtui sei- 
sahdus puolivälissä kahdeksattatoista vuosisataa. 
Sen aiheuttivat levottomat, sotaisat ajat Amerikas- 
sa, ensin Ranskan ja Englannin välinen, puolisen 
vuosisataa kestävä kamppailu Canadan ja suurten 
sisäjärvi-alueitten omistamisesta, sitten tuo histo- 
riallisen käänteentekevä vapaus-sota. Lähes vuosi- 
sadan kesti tämä siirtolaisuuden katkelma. Tänä 
aikana sulautuivat Amerikan eri kansallisuudet yh- 
deksi kansaksi, joilla oli yhteinen synnyinmaa, va- 
paissa siirtokunta-oloissa kehittynyt itsenäinen val- 
tollinen katsantokanta, sekä vielä yhteinen kielikin. 
Tosin ylihallinto kuului Englannille, mutta kullakin 
siirtovaltiolla oli oma lainlaadinta, oikeudenkäyttö, 
ja sangen laaja paikallinen itsehallinto. Niin tark- 
ka oli tämä uusissa oloissa syntynyt ja kasvanut 



74 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Amerikan kansa oikeuksistaan, että se vähälukui- 
sena, vajaan kaksi miljoonaa lukevana väestönä 
ryhtyi oikeuksiaan asevoimin puolustamaan monta 
kertaa lukuisampaa ja voimakkaampaa Englantia 
vastaan. Kahdeksan vuotinen, uhrauksia ja kestä- 
vyyttä kysyvä vapaustaistelu päättyi Pariisin rau- 
haan, jossa Englanti tunnusti siirtovaltioille täydel- 
lisen itsenäisyyden v. 1783. Näistä siirtovalloista 
muodostui maailman tärkein tasavalta, Amerikan 
Yhdysvallat. 

Kuitenkin vielä kului neljännes vuosisata ennen- 
kuin siirtolaisuus Amerikaan merkitsevämmin 
pääsi uuteen vauhtiinsa. Tämä aika oli Europan 
kansojen kuohunnan aika. Ranskan vallankumouk- 
sen ja Napoleonin sotien levoton aika. Amerikan 
nuori tasavalta sensijaan sai rauhassa varttua, 
sen kansanvaltainen hallitusmuoto kehittyi, oikea 
suhde eri valtioitten ja keskushallituksen välillä 
kasvoi ja ennen kaikkia keskushallitus lujentui. 
Yhdysvalloista muodostui monessa suhteessa ihan- 
nevaltio, jonka vapaita, mutta kuitenkin järjesty- 
neitä oloja Europassa kiitettiin, ja johonka moni 
vanhan maan ahtaista oloista alkoi pyrkimään. 
Rauhallisilla toimenpiteillä Yhdysvaltain aluetta 
myöskin tuntuvasti laajennettiin. Ranskalta ostet- 
tiin sille kuuluva alusmaa, Mississippi — Missourin 
hedelmällinen ja tavattoman laaja jokialue. Kun 
tämä kauppa oli tehty v. 1803, presidentti Jeffer- 
son ihastuen huudahti: "enemmällä kuin puolella 
laajensimme Yhdysvaltain aluetta!" Espanjalta 
ostettiin v. 1817 Florida, jonka kautta saatiin eheä 
raja etelässä Mexicon lahteen saakka. Jos vielä 
otamme huomioon näihin aikoihin tehdyt keksinnöt 



SIIRTOLAISUUDEN KEHITYKSESTÄ 75 

ja uudet saavutukset kulkuvälineissä, höyrylaivain 
ja rautateitten rakentamiset, niin näkee tässäkin 
historian kulkua Jumalan käden johtavan, valmis- 
tamalla mahdollisimman sopivan tilaisuuden Euro- 
pan liikaväestön siirtymiseen, maahan sellaiseen, 
jossa tarvittiin työvoimia, uutteria uutisasukkaita 
raivaamaan viljelykselle laajaa ja viljavaa maata. 

Yhdeksännellätoista vuosisadalla alkaa uudestaan 
Europan väestöä virtaamaan Amerikaan etupäässä 
juuri Yhdysvaltoihin ja Canadaan. Kymmenen lai- 
valastia yht'-aikaa saapui saksalaisia New Yorkin 
satamaan v. 1810. Puolen vuosisataa taukoamatta 
kesti saksalaistulva Amerikaan, kymmentuhansin 
vuosittain. Heitä levisi Pennsylvaniaan ja keski- 
lännen viljaviin seutuihin, sekä idän suurkaupun- 
keihin. Irlannin kovaonninen kansa jätti myöskin 
sorretun isänmaansa, ja pyrki Amerikan vapaisiin 
oloihin. Californian kultakuume antoi erityisem- 
män sysäyksen tuhansille onnenetsi joille kautta 
maailman pyrkimään Amerikaan, kultaa puuveit- 
sellä leikkaamaan. Siirtolaisuus Ruotsista, Norjasta 
ja Tanskasta alkoi viime vuosisadan puolivälissä, ja 
vähinsä jo Suomestakin pyrki onnenetsi joitä Ame- 
rikaan, kultakuumeen aikana, mutta varsinainen 
siirtolaisuus pääsi vauhtiin vasta sisällisen sodan 
jälkeen, rajavuodeksi ottamalla 1864. Nuorempia 
siirtolaiskansoja Amerikassa ovat italialaiset, puo- 
lalaiset, venäläiset, sekä Balkanin niemimaan mo- 
net pienet kansat. 



II. 



SUOMEN MERIMIESTILASTOA JA SYITÄ 
HEIDÄN AMERIKAAN JÄÄMISEENSÄ. 

Viime suosisadan keskivaiheilla Suomen kaupun- 
git harjoittivat vilkasta merenkulkua ja kauppaa, 
rakensivat ja varustivat laivoja, jotka purjehtivat 
sekä omilla vesillä, että ulkomailla rahtia kulettaen 
satamasta toiseen. Vuoden 1850-luvulla rakennet- 
tiin aivan kuin kilvassa uusia ja uusia purjelaivoja. 
Suomen mainiot hengikot tarjosivat laivain raken- 
tamiseen oivallista ja kestävää puuta ja solakat pe- 
täjät olivat mainioita mastoiksi. Se aika oli pur- 
jelaivain viimeinen varsinainen kukoistusaika, jota 
seurasi nopeammin ja varmemmin kulkevien höy- 
rylaivain aika. V. 1853 kuului Suomen kauppalai- 
vastoon 172 parkkilaivaa, 72 "prikiä" ja 157 kuu- 
naria, joitten yhteinen kantavuus nousi 101,850 
tonniin. Uusikaupunki oli johtavassa asemassa 
laivain rakentamisessa ja sillä itsellään oli 45 lai- 
vaa, Raumalla 40 laivaa, näitten kilpailijoina oli- 
vat Turku, Oulu, Raahe, Pori, Vaasa, Kokkola ja 
Kristiina, sekä itä-Suomen puutavaraliikettä välit- 
tävä Viipuri. 

Itämainen sota v. 1854 tuhosi Suomen silloisen 
kauppalaivaston, sillä Venäjän lippua käyttäen, 
joutuivat ne englantilaisten taikka ranskalaisten 
sotasaaliiksi, osa upotettiinkin. Puolueettomien 
maitten, varsinkin Amerikan satamissa olevat Suo- 
men laivat pelastuivat hävitykseltä osaksi sillä lail- 
la, että kapteenit möivät ne jollekin laivayhtiölle. 



SUOMEN MERIMIESTILASTOA '"' 77 

Merimiehet tietysti silloin myöskin jäivät Ameri- 
kaan ja pestautuivat mikä mihinkin ulkolaiseen lai- 
vaan. Vuoden 1870-seuduilla Suomen meriliike taas 
felpyi» purjelaivain rinnalle alkaa ilmaantumaan 
höyryaluksiakin. Mutta muutamat kaupungit, esi- 
merkiksi Uusikaupunki, Rauma ja Raahe menettä- 
vät johtavan asemansa laivain varustamisessa, jota 
vastaan taas ilmaantuu uusia, nykyiselle liikkeelle 
tärkeitä kaupunkeja Kotka ja Hankoniemi. Hel- 
sinki myöskin astuu eturintamaan laivaliikkeessä 

Suomalaisia merimiehiä laskettiin vuonna 1860 
purjehtivan merillä noin yksitoistatuhatta kotimai- 
silla laivoilla ja suunnilleen sama määrä Ulkolaisis- 
sa laivoissa. Tällaisestä joukosta on jo jakaantu- 
maankin, eikä suinkaan ollut harvinaista tavata 
Suomen tanakkaa meripoikaa Amerikan, Aasian, 
Austraalian ja Europan merikaupunkien satamissa. 

Palkkasuhteet ovat vaikuttaneet suurimmassa 
määrässä Suomen merimiesten muuttamiseen ulko- 
laisiin laivoihin. Englannin ja varsinkin Amerikan 
laivoissa maksettiin suhteellisesti korkeampi palkka 
merimiehille, kuin mitä kotimaiset laivat olivat tot- 
tuneet maksamaan. Myöskin merimiesten kohtelu 
ja ylöspito Ulkolaisissa laivoissa kehuttiin parem- 
maksi. Epäilemättä merimiesten yleinen seikkailu- 
halu sekä pyrkimys kaukaisiin maihin, Austraali- 
aan, Aasiaan, Amerikaan y. m. aiheutti ja antoi 
myös syytä muuttamaan valtameren takaisiin mai- 
hin purjehtivaan laivaan. Ainahan merimiehillä 
on paikkoja tarjolla sellaisissa satamissa kuin Lon- 
too, Liverpool, Hamburg, New York, Boston y. m. 
Mutta muuttaminen Ulkolaisissa satamissa toiseen 
laivaan ei ollut helpoimpia tehtäviä. Kotimaastaan 



78 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

lähtiessään merimiehet pestautuivat määräajaksi 
palvelemaan ja tinkimättömänä ehtona oli se, että 
he sitten ovat palveluksestaan vapaat, kun taas saa- 
vutaan kotirantaan. Ainoastaan harvemmissa ta- 
pauksissa oli palvelusaika lyhempi. Tämä seikka, 
ettei merimies saanut ulkomaan satamissa laivaan- 
sa jättää ja toiseen laivaan muuttaa, synnytti hei- 
dän keskuudessaan vähemmän suositeltavan muut- 
tokeinon, karkaamisen. Se tuli niin yleiseksi ta- 
vaksi merimiesten keskuudessa kautta maailman, 
ettei sitä pidetty vähääkään sopimattomana, päin 
vastoin seikkailun sankarityönä. Useimmat Suo- 
menkin meripojat ovat tällä lailla kotimaisista lai- 
voistaan jääneet ja sitte johonkin ulkolaiseen lai- 
vaan pestautuneet. 

Useita ikäviä ja kauemmas kantavia seurauk- 
sia johtui merimiehille karkaamisestaan. Sitä pi- 
dettiin rikoksena, josta saattoi seurata vähemmän 
edullisia loppusuorituksia. Useimmassa tapaukses- 
sa menetti mies ainakin sen palkan, minkä oli sillä 
matkalla ehtinyt säästämään. Mutta siitä saattoi 
seurata muutakin, sillä laivan kapteenilla oli kon- 
sulin avustuksella oikeus karanneen merimiehensä 
palauttaa laivaan, jos vaan sai käsiinsä. Peittääk- 
seen jälkiään, merimiehet usein muuttivat nimensä, 
vieläpä erinäisissä tapauksissa salasivat kansalli- 
suutensakin. Alkuperäinen suomalainen nimi muu- 
tettiin, joko ruotsinvoittoiseksi Andersson, Matsson 
taikka Petersson, eli myöskin englantilaiseksi 
Brown, Smith, Williams y. m. Tämä seikka kaiketi 
selvittää miksi esimerkiksi Amerikaan aikaisemmin 
jääneillä suomalaisilla merimiehillä on niin yleisesti 
vieraskielinen nimi. 



SUOMEN MERIMIESTILASTOA 79 

Erityisimpinä syinä suomalaisten merimiesten 
Amerikaan jäämiseen mainittakoon vielä kolme ta- 
pausta, jotka kukin aiheuttivat lukuisammin heidän 
maihin jäämiseensä. 1) Californian kultakuume 
vuoden 1850 taitteessa, sillä se valtasi Suomen po- 
jatkin. Kymmenittäin heitä jätti laivansa ja rien- 
sivät kultakentille. 2) Krimin sota, v. 1854 — 55, 
jolloin joitakin Suomen laivoja myötiin Amerikan 
satamissa, ja merimiehet muuttivat amerikalaisiin 
laivoihin. 3) Sisällissota v. 1861 — 1865, johon mo- 
nia kymmeniä suomalaisia otti osaa, etupäässä Yh- 
dysvaltain laivastossa taistellen orjien vapauttami- 
seksi. 



III. 



CALIFORNIAN KULTAKUUME. 

Johan Marchall, joka kapteeni Sutterin kanssa 
oli rakentamassa sahamyllyä Sacramento virtaan 
laskevan Amerikajoen varrella, Coloma-nimisessä 
paikassa, huomasi tammik. 23 p:vän aamulla v. 
1848 äsken kaivetussa, myllyyn vettä johtavassa 
uomassa, pieniä keltaisia murusia. Tarkemmin 
tutkittuaan rannikon mutaa ja soraa selveni hänel- 
le arvaamaton kultalöytö. Liiketoverinsa kanssa 
hän jatkoi tutkimuksia, jotka varmentivat löydön. 
Työmiehiä pyydettiin olemaan vaiti noin pari 
taikka kolme kuukautta, ainakin siihen asti kun eh- 
ditään hankkia tarpeellinen omistusoikeus ja työ- 
välineet kullanhuuhtomiseen. Löytö näyttikin py- 
syvän salassa, sillä eihän kultalöydöt olleet outoja 
näillä tienoin ennenkään, vaikkei niillä ollutkaan 
suurempaa merkitystä aikoina, jolloin California 
kuului Espanjalle ja Mexicolle. 

Kolme kuukautta myöhemmin edellä mainitusta 
tapauksesta, alkupuolella toukokuuta v. 1848, eräs 
Amerikan joelta tullut mormooni kulkee San Fran- 
ciscon valtakatua, heiluttaen kädessään kultahiekal- 
la täytettyä pulloa, huutaa ja huutaa: "kultaa, 
kultaa, kultaa, Amerikan joesta löydettyä kultaa!" 
Sen vaikutus oli kerrassaan valtava. Se synnytti 
pyörremyrskyä muistuttavan liikkeen Amerikan 
joelle, vieden mukanaan kaikki työkykyiset miehet 
San Franciscosta ja lähiseuduilta. Se oli kautta 



CALIFORNIAN KULTAKUUME 81 

maailman kuuluisan Californian kultakuumeen 
alku. 

Tuo merkillinen kultahiekkapullo lähetettiin Yh- 
dysvaltain rahapajaan, Washingtoniin tutkittavak- 
si, jossa se todettiin sisältävän rikasta kultahiek- 
kaa. Yhdysvaltain presidentti James Polk mainitsi 
kongressissa pitämässään avajaispuheessaan Ca- 
lifornian merkillisistä kultalöydöistä. Se lisäsi kul- 
takuumetta, sillä mainingit Amerikan joelta olivat 
levinneet kautta maan. Kansainvaellusta muistut- 
tava liike alkoi Länteen. Kaikkialta Yhdysvallois- 
ta alkoi rientämään kullanhuuhtojia Calif omiaan, 
toisilla mukanaan pikka, lapio ja hiekanpesupannu. 
Vasta liikkeensä alkaneen Pacif ic-lai valin j an kont- 
torien lähistöllä seisoi pitkät rivit miehiä ostaak- 
seen matkapiletin Calif omiaan, ja kuletuksesta tar- 
jottiin lopulta jo tuhannenkin dollaria. Isompia ja 
pienempiä aluksia varustettiin vaaralliselle matkal- 
le, sivu Cape-Homin niemen, ja aina vaan oli me- 
nijöitä tuolle pitkälliselle ja vaivaloiselle matkalle. 
Tieto kultalöydöistä levisi myöskin Mexicoon ja 
Etelä-Amerikaan. Sieltä myöskin alkoi kullanhaki- 
joita tulvata Californiaan. Europaan, Aasiaan ja 
valtameriä purjehtivien merimiesten keskuuteen 
levisi tieto satumaisista kultarikkauksista Ameri- 
kassa, saaden heissäkin intohimoisen pyrkimyksen 
päästä tuohon luvattuun Eldoradoon. 

Kultakuume oli korkeimmillaan v. 1849. Se on 
Californian historian merkkivuosia. Jo varhain 
keväällä oli kaksikymmentä tuhatta siirtolaista 
matkalla Californiaan yli laajan Amerikan mante- 
reen. Siinä oli jalkamiestä ja ratsumiestä, oli per- 
heitä, jotka suurissa, kymmenen ja kahdenkinl^mi- 



82 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

menen hevosen vetämissä kangaskattoisissa vank- 
kureissa, noissa "prairie-kuunareissa" matkustivat 
poikki laajojen tasankojen, yli vuoristojen, tuohon 
Lännen kultalaan. Monet uupuivat matkalle, toi- 
sia jäi työansioihin Utahiin tai jonnekin välille. Ne 
jotka matkan vaivat kestivät, päästen yli Kallio- 
vuorten ja lumipeitteisten Sierra-Nevada vuorten, 
olivat haamujen kaltaisia, väsyneitä ja nääntyneitä 
ihmisolioita. Samaan aikaan syöksyi Amerikajoel- 
le kansaa lännen satamista, varsinkin San Francis- 
costa, jonka satamaan sanotaan sinä vuonna ankku- 
roineen tuhannen laivaa. Nämä olivat tulleet maa- 
ilman kaikilta kulmilta tuoden mukanaan ihmisiä 
kullanetsintään. Merimiehetkin karkasivat pääl- 
lysmiehineen, niin että viisisataa laivaa jäi kulta- 
portin satamaan. Äsken päättyneen Miexicon ja 
Yhdysvaltain välisen sodan kautta armeijasta va- 
pautuneet sotamiehet riensivät kultakentlile, ja mo- 
net sotamiehet, joitten palvelusvuoro vielä kesti, 
karkasivat armeijasta, yhtyäkseen tuohon kullan- 
etsijäin kirjavaan parveen. Historioitsijat laske- 
vat sinä vuonna tulvanneen Californiaan noin sata 
tuhatta ihmistä. 

Tuollainen väkijoukko tekee puhdasta jälkeä. 
Amerikan- ja sen kahden haarajoen kultapitoinen 
hiekka pestiin ja puhdistettiin, kulta eroitettiin sii- 
tä vuodessa, parissa. Paljon sitä kerättiin, mutta 
harvain saaliiksi se lopultakin tuli. Joukkojen täy- 
tyi elääkseen työskennellä toisten omistamilla kul- 
lanhuuhtomoilla ja kaivoksissa. Ne, joilla oli varo- 
ja ennestään, kulkivat kullan etsijöinä vuoden, toi- 
set useampiakin. Tällaisia kullanhaki joita kutsu- 
taan "proospäkkäreiksi". Kaikki Sacramento-vir- 



CALIFORNIAN KULTAKUUME 83 

taan laskevat joet ja purot etsittiin, soraa pestiin 
ja kultaa haettiin. Toiset löysivät, toiset pettyivät; 
mutta pettymykset ne vaan yllyttivät uusiin etsimi- 
siin. Kun kulkeennuttiin jokien latvoille, Nevadan 
vuoristoon, löydettiin kultaa kalliosta, ja niin avau- 
tui muutamia vuorikaivantojakin, joissa tarjoutui 
suuremmalle miesjoukolle hyväpalkkaista ja pitem- 
piaikaista työtä. 

Kullanetsijäin pettymyksien kuvaaminen ei ole 
helpoimpia tehtäviä. Sellainen levoton, tahditon 
joukko on aina herkkä uskomaan huhuja. Ihminen 
yleensäkin uskoo mielellään sitä mitä toivoo. Usein 
syntyi huhu jossakin tuntemattomassa seudussa ta- 
pahtuneesta kultalöydöstä. Sen vaikutus oli val- 
taava, vaan sen seuraukset usein surulliset. Kul- 
lanhakijat riensivät erämaihin, etäisten vuoristo- 
purojen varsille, mutta perille päästyä ei näkynyt 
jälkeäkään keltaisesta metallista. Esimerkkinä 
mainittakoon huhu Kernjoen kultalöydöstä v. 
1855, johon riensi tuhansittain onnenetsi joitä, vaan 
jossa heitä sadottain kuoli tauteihin ja matkan 
vaivoihin. Toinen surullinen kokemus oli v. 1858, 
jolloin taas suurempi joukko kullanetsijöitä ryntäsi 
Frazer joelle, löytämättä muruakaan kultaa. Suo- 
malaisilla näyttää vuoden 1860 seuduilla olleen sa- 
manlainen surullinen kokemus Californian ja Ore- 
gonin rajaseuduilla, jossa heitä pienempi joukko 
etsi kultasuonta erään vuoristopuron laiteesta. Mon- 
ta reikää he vuoren kupeeseen kaivoivat, kuluttivat 
aikaa ja varoja, jaloja metalleja kannattavassa 
määrin löytämättä. 

Kymmenkunnan vuotta kesti kultakuumeen levo- 
ton aika Californiassa. Kieltämättä tällä aikaa mo- 



84 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

net löysivätkin aarteita ja rikastuivat, mutta ver- 
rattomasti suurempi oli niitten joukko, jotka täy- 
dellisesti pettyivät äkkinäisen rikastumisen toiveis- 
saan. Sellaiset, jotka olivat tulleet Amerikan joelle 
lähempää. San Franciscosta taikka muualta Cali- 
forniasta, saattoivat pikemminkin pettymyksensä 
korjata, palaamalla kotiinsa ja antautumalla mui- 
hin toiminta-aloihin. Monet kauppiaat ja maanvil- 
jelijät, jotka kultakuumeen alussa jättivät kotinsa, 
palasivat takaisin ja huomasivat menestyvänsä pa- 
remmin entisessä toimessaan, sillä aika oli vilkas- 
tunut väestön lisääntyessä ja hyödyllistä työtä tar- 
joutui kaikkialla. Californiassa ryhdyttiin harras- 
tamaan muutakin, ei vain kullanetsintää. Maanvil- 
jelys pääsi elpymään, hedelmäviljelystä aletaan 
harjoittamaan, syntyi uusia kaupunkeja, joissa 
rakennustyöläisille tarjoutui verrattomia etuja. 
Varsinkin San Franciscon tavaton kasvaminen vil- 
kastutti rakennusteollisuuden ja lautaliikkeen. 
Vuoden 1860-luvulla käytiin käsiksi noihin maail- 
man kuuluisiin jättiläismäisiin punapuihin, Hum- 
boldt- ja Mendocino-kaunteissa, joitten hakkaami- 
sessa satoja suomalaisiakin on sittemmin työsken- 
nellyt kesää ja talvea yhtäpäätä. Sanalla sanoen, 
kultakuumetta seurasi lännellä yleinen, kaikille 
aloille ulottuva edistyminen ja toimeliaisuus vuori- 
teollisuuden, kaupan, meriliikkeen, maanviljelyk- 
sen, hedelmäviljelyksen, puutavaraliikkeen ja teol- 
lisuuden aloilla. Hämmästyttävän lyhyessä ajassa 
kasvoi sinne suurkaupunkeja sellaisia kuin San 
Francisco, Los Angeles, Portland ja Seattle. 



CALIFORNIAN KULTAKUUME 85 

SAN FRANCISCO 

Lännen suomalaisen asutuksen kehtona on pidet- 
tävä San Franciscoa, kultaportin kaupunkia. Sen 
ihmeellinen kasvaminen kultakuumeen aikana an- 
saitsee huomiomme. Vuonna 1776 rakensivat 
espanjalaiset, franciskaani-veljeskunnan lähetys- 
aseman turvaamiseksi vähäisen linnoituksen San 
Franciscon lahden pohjoisosaan, jota on pidettä- 
vä lännen metropolin syntynä. Kaupungin nykyi- 
sellä alueella oli vuotena 1839 sen verran taloja, 
että sitä voitiin kutsua kauppalaksi. Vuonna 1847 
nousi asukasluku 900 henkeen ja sillä oli kaupungin 
oikeudet. Kultakuumeen ensivuotena v. 1848 vä- 
hentyi asukasluku puolella, sillä työkykyinen mies- 
puolinen väestö riensi Amerikan joelle kultaa puu- 
veitsellä vuolemaan. Liikkeitä sulettiin, taloja tyh- 
jentyi, koulut ja kirkot naulasivat ovensa kiinni, 
sanomalehti lakkasi ilmestymästä, kauppiaat, käsi- 
työläiset, onnen etsi jät ja uhkapelurit, vieläpä opet- 
tajatkin, lääkärit, lakimiehet ja monet huomatuis- 
sa yhteiskunta-asemissa toimivatkin henkilöt yhtyi- 
vät kullanetsijäin parveen, joka sähkömyrskyn ta- 
valla, rajulla vauhdilla kulki Sacramentojoen ran- 
nikkoa ylöspäin, kuuluisille kultakentille. Omaisuu- 
den arvokin San Franciscossa alentui mitättömiin. 
— Mutta pian muuttuivat asiat. Vuosi 1849 teki 
kaikessa täydellisen käänteen, ollen kaupungin his- 
toriassa ihmeellisimmän edistymisen, ja ennen kuu- 
lumattoman nopean kasvamisen vuosi. Siihenhän 
oli luontaisia syitäkin. Ihmisiä alkoi kaikkialta tul- 
vaamaan Californiaan ja San Francisco oli se port- 
ti, jonka kautta kultakentille kulettiin. Laivat toi- 



86 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

vat kullanetsijöitä idän valtioista, etelä- Amerikasta, 
Europasta y. m. Tuhannen laivaa sinä vuonna ank- 
kuroi kultaportin satamaan, ja suurimmaksi osaksi 
niitten matkustajat vieläpä laivamiehistökin jäivät 
maihin. Kaupungista tuli äkkiä vilkkaan liikkeen 
keskus, joka välitti kulkua ja tavarain vientiä kul- 
takentille. Monet entiset San Franciscon kaup- 
piaat palasivat takaisin sisämaasta ja avasivat 
uudestaan liikkeensä. Kullankaivajia joilla oli ol- 
lut menestystä ja mukanaan hyvät saaliit, tuli kau- 
punkiin elostelemaan, monessa tapauksessa hillittö- 
mästi hurjistelemaan ja rahaa tuhlaamaan. Helmi- 
kuulla V. 1849 oli San Franciscossa jo 2,000 asu- 
kasta, saman vuoden elokuulla 6,000 ja tämän 
merkkivuoden lopussa 20,000 asukasta. Seuraavan 
vuoden 1850 lopulla oli väkiluku 34,000, vuonna 
1890 oli asukasluku noin kolmesataa tuhatta ja 
nyttemmin puolen miljoonaa. Tuo äkkiä kasvanut, 
kultakauden kaupunki oli rakennettu rannikon hiek- 
kasärkille ja mäkien rinteeseen, ja siinä oli huo- 
nosti kyhättyjä puuhökkeleitä, oli telttoja, toinen 
toisessaan kiinni. Mainittakoon vielä aikaansa ku- 
vaavana sekin, että satamasta hinattiin satamää- 
rin sellaisia aluksia ja laivoja rannalle, joista mie- 
histö oli lähtenyt kultakentille ja näistä laivoista 
laitettiin tilapäisiä liikehuoneita ja asuntoja. Vuosi 
1851 oli koettelemuksen vuosi. Tuon järjestymättö- 
män kasan mökkejä ja telttoja pyyhkäisi hävittävä 
tuli melkein kokonaan pois. Kaupunki oli rakennet- 
tava uudestaan ja siinä alettiin noudattamaan tar- 
peellista järjestystä ja tulenvaaraa ehkäiseviä toi- 
menpiteitä. Nykyinen San Francisco onkin suu- 
rimmaksi osaksi rakennettu kivestä ja tiilestä. 



CALIFORNIAN KULTAKUUME 87 

Seuraelämää kultakuumeen ajalla on mahdoton 
kaikessa alastomuudessaan kuvata. Se oli kaikessa 
äärimmäisyyteen menevää hillittömyyttä. Erityi- 
sempää rohkeutta ja itseluottamusta kysyttiin mie- 
heltä, joka mieli kullan tavoittelemisessa menestyä. 
Voima merkitsi valtaa ja nyrkki näytteli lain osaa. 
Huvitukset olivat rajuja ja hillittömiä, varsinkin 
uhkapeli, jossa yhtyi rajuin intohimon tyydytys ja 
äkkinäisen rikastumisen kiihkein tavoittelu. Ka- 
pakkain yhteydessä olivat pelihelvetit ja epäsiveel- 
lisyyslaitokset, jotka olivat auki yötä ja päivää, py- 
hää ja arkea. Mikäli pettyneitä kullanetsijöitä ja 
seikkailijoita kaupunkiin karttui, sikäli kasvoivat 
rikokset, eikä hallitus näyttänyt voivan asettaa 
niille mitään esteitä. Historioitsija Bancroft laskee 
viidessä vuodessa tapahtuneen 4,200 murhaa ja 
1,200 itsemurhaa. Vuotena 1855 merkittiin kau- 
pungin kirjoissa 583 väkivaltaista kuolemanta- 
pausta. Ei ollut yksityisellä hengen eikä omaisuu- 
den turvaa. Joukko täytyi olla takana, jos mieli 
turvallisesti liikkua. Mutta tällainen epävarma ti- 
lanne ei voinut kauan kestää. V. 1856 muodostivat 
kaupungin kuusisataa oikeutta rakastavaa kansa- 
laista erityisen niinkutsutun lainvalvontakomitean 
(vigilance commitee.) Missä murha tai muu raaka 
rikos tehtiin, siinä tuomio pantiin kansan käden 
kautta täytäntöön, ilman pitkiä oikeuden tutkinto- 
ja. Hurjastelijat säikähtivät. Olot alkoivat kehit- 
tyä turvallisemmiksi. Nykyinen San Francisco ei 
merkittävästi eroa maailman suurkaupungeista hy- 
veineen ja paheineen. 



IV. 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAI- 
SET. 

Lännen suomalainen asutus alkaa kultakuumeen 
ajoilta, sillä jo talvella v. 1849 — 50 tiedetään muu- 
tamien suomalaisten merimiesten olleen kullanet- 
sinnässä Califomiassa. Mutta kuitenkin, kaiketikin 
jää useampain heidän kohtalonsa ainaisesti salai- 
suuteen, sillä heitä, niinkuin muitakin kullanhaki- 
joita, sortui vaivojen, tautien ja epätoivoisen tais- 
telun murtamina. Kuinka monen suomalaisen kul- 
lanhakijan tuntematon hauta lieneekään polttavan, 
eteläisen auringonpaahteisen taivaan alla, jossain 
Sacramentojoen varsilla, taikka Nevadan vuorten 
rinteille, jäänee jälkimaailmalta tietämättömyyteen. 
Jotkut suomalaiset onnistuivat löytämään kultaa ja 
riensivät rikkauksineen San Franciscoon, jossa jon- 
kun aikaa elosteltuaan, useimmassa tapauksessa 
juonnin ja uhkapelin kautta menettivät omaisuu- 
tensa, vieläpä terveytensäkin. Harvemmat osasi- 
vat löytämänsä taikka ansaitsemansa kullan säi- 
lyttää. Jotkut mennen Suomeen, toiset sijoittuivat 
eri toimialoilla San Franciscoon tai muualle länsi- 
rannikolle. 

Vuoden 1860 taitteessa tavataan Califomiassa 
suomalaisia jo ryhmittyneinäkin, varsinkin San 
Franciscossa. Mutta toiset kansalaisemme vielä 
kiertelevät kullanetsinnässä, Nevadan vuoristossa 
y. m. Useimmat heistä työskentelivät varsinaisissa 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 89 

kaivoksissa, ansaiten hyviä päiväpalkkoja, mutta 
toiset suorastaan etsivät kultakaivantoa eli "proos- 
päkkäsivät", niinkuin lännellä sanotaan. Tämä on 
sellaista tointa, jossa pari taikka kolme miestä va- 
rustautuu muutamien kuukausien ruokavaroilla ja 
tarpeelliset työkalut ja muut varusteet mukanaan 
lähtevät etäisimpiin seutuihin, missä vaan arvel- 
laan jaloja metalleja löytyvän, sekä ryhtyvät kai- 
vamaan vuoren rinteeseen reikää, jonka kautta löy- 
täisivät kultasuonen taikka muita jaloja metalleja 
sisältävän malmisuonen, "ooriveinin". Onnistut- 
tuaan löytämään kannattavassa määrässä metallia, 
hakevat he ja saavat hallitukselta siihen kaivos- 
oikeuden, joka silloin on heidän omaisuuttaan. Löy- 
täjät tavallisesti myyvät oikeutensa jollekin kaivos- 
yhtiölle, useimmassa tapauksessa hyvästä maksus- 
ta. Muutamia suomalaisten löytämiä kaivoksia on 
nykyäänkin käynnissä. Mutta yleensä kullanetsi- 
jäin toimi on epävarmaa, tavallaan uhkapeliä. 
Useimmat ovat pettyneet, menettäneet entiset sääs- 
tönsä ja vuosien työt, mitään vastaavaa saamatta. 

Varvimmat ansiot suomalaisilla lännellä ovat ol- 
leet: San Franciscossa erilaisissa ammattitoimissa 
taikka merimiehinä, Mendocino- ja Humboldt-kaun- 
teissa punapuumetsissä, Marshfieldissa, Oregonissa 
sahamyllyissä ja maanviljelijöinä, sekä Columbian- 
joella lohenkalastajina. 

Vanhin suomalainen asutus lännellä on San Fran- 
cisco. V. 1860-luvulla sinne alkaa ilmestymään suo- 
malaisia perheitä, sitten majataloja, hotelleja ja 
kapakoitakin, mikäli suomalaisia merimiehiä alkaa 
runsaammin kaupunkiin ilmaantumaan. Vuosikym- 
menen, parikin pysyy kapakka, "saluuna" seuraelä- 



90 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

män keskuksena, jonne tuttavia mentiin tapaamaan, 
kuulemaan uutisia kotimaasta sekä suomalaisten 
asuinpaikoilta punapuumetsistä ja kultakaivan- 
noilta. 1880-luvulla perustettiin ensimäinen seura. 
"Hupi- ja Hyötyseura" kansalaistemme keskuuteen 
ja se piti kokouksiaan Folson- ja Kolmannenkadun 
kulmassa. Mitään erityisempää hyötyä ei siitä näy- 
tä olleen ainakaan siveellisessä suhteessa, ellei joku 
yksityinen siinä hyötynyt, mutta alhaisempaa hu- 
via se koitti tarjota, tansittiin seuran toimesta pa- 
ri ja kolmekin kertaa viikossa. Surullisempaa jäl- 
keä ja suurempaa siveellistä tuhoa saivat aikaan 
monet kapakat ja peliluolat, joita 1880 ja 1890-lu- 
vuilla niin viljavalta löytyi täällä lännen metropo- 
lissa. Monet merimiehet, kaivosmiehet ja metsä- 
työläiset, joitakin viikkoja "hyvää aikaa" pidet- 
tyään, epätoivoisina, rahattomina ja mieleltään ma- 
sentuneina jättivät San Franciscon mennen mikä 
merelle, mikä kaivostöihin Nevadan vuoristoihin, 
kuka taas ansioille punapuumetsään, myöhemmin 
taas vaivalla kokoomansa varat entiseen tapaan 
kuluttaakseen. 

Käänne parempaan tapahtui San Franciscon suo- 
malaisten seuraelämässä 1890-luvulla. Alettiin ni- 
mittäin kaipaamaan seurakunnallista elämää, ha- 
luttiin kuulla Herran sanaa. "Onhan muillakin kan- 
sallisuuksilla seurakuntansa ja kirkkonsa, vieläpä 
kiinalaisillakin, miksei meilläkin", kuului eräskin 
suomalainen kapakoitsija lausuneen. Ensin ilmaan- 
tui muutamia maallikkosaarnaajia, sittemmin kävi 
siellä Suomen merimieslähetyksen pyynnöstä oloja 
tarkastamassa pastori J. K. Nikander v. 1890 ja 
seuraus olikin suomalaisen merimiespastorin, M. 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 91 

Tarkkasen saapuminen paikkakunnalle, jolloin alo- 
tettiin säännöllinen seurakuntatyö sikäläisten suo- 
malaisten keskuudessa. Myöskin raittiusseura 
'^Murtaja" niihin aikoihin perustettiin. 

Marshfield, Oregonissa on i jäitään toinen vanhin 
suomalaisasutus lännellä. Ensimäiset suomalaiset 
kotiutuivat sinne 1860 seuduilla. Sillä on oivalli- 
nen satama ja harjoittaa se vilkasta lautata varain 
ulosvientiä, etupäässä San Franciscoon. Suomalai- 
sia on siellä työskennellyt sekä sahamyllyissä, että 
metsissä tukkitöissä. Useat varhaisimmat kansalai- 
semme hankkivat aikoinaan itselleen homestead- 
maita, Marshfieldin lähistöltä. 

Columbianjoen tuottava lohenkalastus niinikään 
jo 1870-luvulla houkutteli moniaita suomalaisia et- 
simään ansiota kalastamisella ja heitä alkoi ilmaan- 
tumaan Astoriaan ja Portlandiin. Kuitenkin As- 
torian vanhempi suomalainen väestö kuuluu var- 
sinaisiin siirtolaisiin, jotka saapuivat Amerikaan 
vuosien 1870 ja 1880 välillä. 

Mendocino- ja Humholdt-kaunteissa, Californian 
pohjoisosassa on suomalaisia asunut vuodesta 1870 
saakka. Nämä seudut ovat kautta maailman tun- 
nettujen punapuitten kotimaa, noitten jättiläishon- 
kien, jotka kasvavat kahden ja kolmenkin sadan 
jalan pituisiksi ja joitten läpimittainen paksuus on 
kymmenen ja kahdenkymmenen jalan välillä. Tä- 
män teoksen kirjoittaja mittasi kansalaisemme, 
Abram Hendricksonin maatilalla, Fort Braggin 
luona erään kaadetun punapuukannon, joka oli 19 
jalkaa läpimitaten. Siitä puusta oli talon raivaaja, 
edellä mainittu kansalaisemme, veistänyt puolen- 



92 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

toista tuhatta ratapölkkyä ja sahauttanut lautoja 
asuinrakennuksensa tarpeeksi. 

ELÄMÄKERRELLISIA tietoja lännen VANHIMMISTA 
SUOMALAISISTA. 

Gitstaf Wilson, varakonsuli ja kiinteimistön 
omistaja Portlandissa, saapui Californiaan talvella 
V. 1849 — 1850. Hänen elämänsä piirteet ovat tämän 
kirjan toisessa paikassa. 

Jacob Wilson (Poikajoki) , syntynyt Sälöisten pi- 
täjässä, Suomessa v. 1822. Todennäköisesti on hän 
samalla laivalla tullut Californiaan kuin edellinen- 
kin, Gustaf Wilson, siis v. 1849 — 50. Yhdessä nä- 
mä oululaiset merimiehet etsiskelivät kultaa Cali- 
fornian jokien ja purojen varsilta, Nevadan vuoris- 
tosta y. m^ Väliin he työskentelivät parempiosais- 
ten kullanhuuhtomoissa taikka kaivoksissa. Vih- 
doin he kulkeutuvat Oregonin rajamaille. Silloin, 
noin vuoden 1853 seutuvissa alkoi intiaanikapinoita 
etelä-Oregonissa ja niitä kukistamaan koottiin nuo- 
ria miehiä Yhdysvaltain armeijaan. Molemmat Wil- 
sonit silloin yhtyivät sotaväkeen. Sotapalveluksesta 
vapauduttuaan, tai mahdollisesti siellä, erkaantui 
miesten tie. Jacob Wilsonista ei paljon ole mainit- 
tavaa, eikä hän juuri kunnostanutkaan itseään, sil- 
lä hän oli viinaan menevä ja taipuisa uhkapeliin, 
jonne ansionsa hupenivat. Kansalaistensa asuinpai- 
koille, Columbian virran rannalle hän kulkeutui, 
kalasteli Astoriassa ja vanhempana miehenä palve- 
li vahtimiehenä tullihuoneella. Elämänsä viime 
vuodet hän vietti Portlandissa, Ore., jossa myöskin 
asui entinen matka- ja työtoverinsa, konsuli Wil- 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 93 

son. Täällä hän kuoli v. 1906, kahdeksankymme- 
nenkolmen vuoden ikäisenä. 

Charles J. Newman (Nyman) y Oregonin valtion 
ensimäisiä suomalaisia, syntyi Limingassa, Suo- 
messa, V. 1828. Nuorena joutui hän naimisiin, mut- 
ta jätti pian sen jälkeen kotimaansa ja läksi pit- 
kille merimatkoille. Krimin sodan aikana jäi Ame- 
rikaan ja tavataan Californiassa etsimässä kultaa. 
Merimiehenä hän kuitenkin näyttää myöhemmin 
myöskin purjehtineen, pitäen San Franciscoa asun- 
topaikkanaan. Orjien vapautustaistelu häntä in- 
nostutti siihen määrään, että hän liittyi Yhdysval- 
tain armeijaan v. 1864. Ennenkuin hän ehti rinta- 
malle, päättyi tämä veljeyssota. Kuitenkin jatket- 
tuaan sotapalvelustaan sai hän ottaa osaa taiste- 
luihin, ollen mukana intiaanikapinoita hillitsemässä 
pohjois-Califomiassa ja Oregonissa. 

Sotapalveluksestaan erottuaan Newman asettui 
uutisvilj eli jaksi. Entisenä sotamiehenä hänen oli 
helppo saada homesteadimaa, mutta hän myi oikeu- 
tensa jollekin toiselle ja otti taas uuden maan itsel- 
leen. Tällä tavalla hän pani alulle monta uutis- 
asutusta Olneyssa ja Nehalemin laaksossa. Täyden 
omistusoikeuden hankki hän vaan yhteen maahan, 
jossa hän asui pisimmän ajan elämästään. 

Ikämieheksi tultuaan halusi hän saada vaimonsa 
luokseen. Kirjevaihtokin vaimonsa kanssa oli ol- 
lut katkenneena vuosikymmeniä. Saadakseen tietää 
vieläkö vaimonsa elää, kirjoitti hän Limingan kirk- 
koherran virastolle. Vastausta ei tule. Newman 
miettii ja miettii, missähän mahtaa olla vika. Olisi- 
kohan se siinä, että hän kysyi vaimoaan amerika- 



94 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

laisella nimellään. Uudestaan hän tiedusteli enti- 
sellä suomalaisella nimellään ja vastaus saapui, il- 
moittaen vaimonsa elävän. Newman lähetti heti 
matkarahat ja pyysi vaimonsa tulemaan Ameri- 
kaan, mutta tämä vanha ihminen ei halunnut syn- 
nyinmaataan jättää. Pian saapui toinen kirje, il- 
moittaen vaimonsa kuolleen. — Jonkun vuoden pe- 
rästä hän kuitenkin meni toistamiseen naimisiin 
Maria Markkolan kanssa. Hän oli silloin 64 vuo- 
tias. Tämän suomalaisen korvenperkaajan elämän- 
lanka katkesi v. 1907, juuri kun oli täyttämäisil- 
lään kahdeksannenkymmenennen ikävuotensa. So- 
tilaalliseen tapaan hän haudattiin Greenwoodiin, 
Astorian kalmistoon. 

Abram E. Efraimson, myöskin käytti nimeä Ab- 
ramson, sisällisen sodan veteraaneja, syntyi Kusta- 
vin pitäjässä, Suomessa v. 1838. Amerikaan kul- 
keutui hän merimiehenä, astuen maalle New Yor- 
kissa V. 1862. Samana vuonna liittyi hän myöskin 
Yhdysvaltain meri väkeen, ottaen osaa orjien va- 
pautustaisteluun. Rauhan tultua hän vielä jatkoi 
palvelustaan laivastossa kolme vuotta ja kulkeutui 
erään risteilijän mukana lännelle, jossa erkani so- 
tapalveluksesta. Astoriassa hän vähän aikaa kalas- 
teli, mutta läksi taas merille, tavallisena merimie- 
henä ja purjehti Austraaliassa y. m. etelä-meren 
maissa. Vihdoin hän koteutui varsinaisesti Orego- 
niin, majesteetillisen Columbia- virran varrelle, jos- 
sa hän on kalastellut useammat vuosikymmenet. 
Elämänsä yksinäisiä iltahetkiään viettää hän omas- 
sa pienessä tupasessaan, eräällä Columbian joen saa- 
rella, Knapp-nimisessä paikassa. Hän hoitelee ran- 
nalla olevien tukkilauttojen tulia, korjailee kalave- 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 95 

neitä ja verkkoja ja vähinsä aina kalasteleekin. 

Karl Törnqvist, kapteeni, synt. Kokkolassa v. 
1832. Suoritti Suomessa perämiestutkinnon. Koti- 
kaupunkinsa laivalla purjehtien saapui hän Cali- 
forniaan vuoden 1855 seuduilla, Kriminsodan ai- 
kana. Muutaman vuoden työskenneltyään kultakai- 
voksilla ja säästetty ään rahoja hän palasi Suo- 
meen. Kokkolassa meni hän avioliittoon v. 1860 
ja seuraavana vuotena läksi hän, nuori vaimonsa 
mukanaan takaisin Amerikaan. San Franciscoon 
perustivat he kotinsa ja alkoivat harjoittaa hotelli- 
liikettä. Kun sittemmin useita toisiakin suomalai- 
sia majataloja laitettiin, siirtyi Törnqvist nuoruu- 
tensa toiminta-alalle ja ostettuaan itselleen pienen 
purjealuksen alkoi hän harjoittaa rahtitavaran ku- 
letusta satamasta toiseen Tyyneen meren rannikko- 
kaupungeissa. Säästöjään alkoi hän myöskin sijoi- 
tella San Franciscon ja Oaklandin kiinteimistöihin, 
rakennuttaen ja ostaen sekä vuokraten taloja. Hän 
oli kuollessaan v. 1911 varakas mies ja saavuttanut 
vuotta vaille kahdeksannenkymmenennen ikävuo- 
tensa. Vaimonsa kuoli monaita vuosia ennemmin. 
Olivat lapsettomat. 

Mrs, Helena Törnqvist, kotoisin Kokkolasta, lie- 
nee ollut ensimmäinen suomalainen nainen Califor- 
niassa. Kieltämättä oli hän kansalaistensa suosik- 
ki, ja mielellään suomalaiset kullankaivajat meni- 
vät siihen suomalaiseen hotelliin, jossa saivat naut- 
tia emännän valmistamaa ruokaa, sillä he kullan- 
etsintämatkoillaan eivät sellaiseen olleet vuosikau- 
siin tottuneet. 

Olga Boman, kotoisin Turusta, saapui 7 vuo- 
tiaana tyttösenä veljensä mukana v. 1865 San Fran- 



96 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

ciscoon. Kapteeni Törnqvistin perhe tuli hänen 
vastaiseksi kodikseen, josta hän ei koskaan erkaan- 
tunut. Neiti Boman, pysyen yksinäisenä, hoiteli 
Törnqvistejä heidän vanhalla ij ällään ja sai periä 
heidän omaisuutensa, useoita taloja, Oaklandissa, 
Cal. 

Daniel A, Grönberg, kapteeni, syntyi v. 1841 
Maaningan pitäjässä, Kuopion läänissä ja kävi 
Suomessa alkeiskoulua, mutta läksi rippikoulun 
käytyään merelle. Saavuttuaan Suomen laivalla 
Savannah nimiseen kaupunkiin Amerikassa, muut- 
ti hän siellä v. 1859 amerikalaiseen laivaan ja kul- 
keutui Tyyneen meren satamiin, jääden San Fran- 
ciscoon V. 1861. Suoritettuaan tarpeelliset meritut- 
kinnot, palveli hän ensin perämiehenä, sittemmin 
kapteenina Alaskan Commercial Co: n omistamalla, 
Alexander-nimisellä laivalla, niin kauvan kuin py- 
syi toimintakykyisenä. Hän on naimisissa ameri- 
kalaisen kanssa ja omistaa kiinteimistöä Oaklan- 
dissa, sekä on nykyään siellä vanhimpia vielä elos- 
sa olevia suomalaisia. 

J, Sankuli, Turusta kotoisin oleva merimies, saa- 
pui San Franciscoon v. 1860. Kutsuttuaan vai- 
monsa Amerikaan laittoi hän suomalaisen meri- 
miesten majatalon Commercial kadulle, San Fran- 
ciscoon, hoitaen sitä pitkät ajat. Mrs. Sankuli kuo- 
li V. 1874. Mr. Sankuli v. 1890. 

Johan Napperi, synt. Oulussa v. 1834. Merimie- 
henä hänkin kulkeutui Californiaan v. 1862. Har- 
haili kullanetsijänä ja työskenteli kaivosmiehenä 
moniaita vuosia, ansaiten ja menettäen. Merimiehe- 
nä hän sittemmin palveli useammet vuodet, tehden 
matkoja Amerikan länsirannikolla. Tuotettuaan 




o 



-5 ^ 



o g 
^1 



.5 a 

o 3 

in f^ 

d w 

CU Ä 

ns 
rt 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 97 

vaimonsa Suomesta, avasi hän merimieshotellin ja 
anniskelun, hoitaen sitä kuolemaansa saakka, joka 
tapahtui v. 1904. Vaimonsa kertoi miehensä tul- 
leen kuolinvuoteellaan herätykseen ja pyytäneen 
omaisiaan lakkauttamaan kapakkaliikkeen, joka toi- 
vonsa toteutettiin. Mrs. Napperi kuoli v. 1917 kah- 
deksankjmimenenkolmen vuoden ikäisenä. Jäi lap- 
sia. 

Jeremias Allen (Aliini), Lännen suomalaisten 
keskuudessa vuosien 1870 ja 1890 välillä oli Alii- 
nin majatalo San Franciscossa yleisimmin tunnet- 
tu. Sinne merimiehet laivojen ankkuroitua Kulta- 
portin suojaisessa satamassa, kiirehtivät saamaan 
mahdollisesti saapunutta kirjettä Suomesta ja ku- 
luttamaan aikaansa sekä rahojaan. Siellä tapasi- 
vat toisensa Nevadavuoristosta tulleet suomalaiset 
kaivosmiehet, punapuumetsistä tulleet tukkimiehet, 
sekä Astorian kalastajat, jotka talvisin viettivät 
joutoaikaansa San Franciscossa. Hotellin yhteydes- 
sä oli anniskelu, joka usein painoi leimansa siellä 
majaileviin kansalaisiimme. Vasta kun raittiusseu- 
ra Murtaja perustettiin ja suomalainen merimies- 
lähetystyö merimiesten keskuudessa aloitettiin, jäi- 
vät tällaiset majatalot olemasta kansalaistemme 
tärkeimpinä seuraelämän keskuksina. 

J. Allen syntyi Merijärvellä, Oulun läänissä, v. 
1840. Merimiehenä hän saapui Californiaan vuo- 
den 1865 seuduilla. Työskenteli kullanhuuhtomois- 
sa Sacramentojoen latvoilla ja Nevada vuoriston 
kultakaivoksilla, säästäen itselleen pienen pääoman. 
Tuotettuaan vaimonsa ja poikansa Suomesta San 
Franciscoon, laittoi hän 1870-luvulla hotellin, jota 
liikettä harjoitti kolmattakymmentä vuotta. Ostet- 



98 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

tuaan huvilan kauneudestaan kuuluisasta San Jo- 
sen pikku kaupungista, asui hän siellä hedelmä- 
tarhojen ja kukkien ympäröimässä paikassa van- 
huutensa viimeiset vuodet, kuollen v. 1895. 

Karl Kustaa Ahlgren, syntyi Uudellakirkolla v. 
1845. Saapui merimiehenä Amerikaan v. 1865, en- 
sin New Yorkiin ja paria vuotta myöhemmin San 
Franciscoon. Työskenteli moniaita vuosia Nevadan 
kultakaivoksilla ja osasi säästää. Mentyään v. 1877 
avioliittoon Katri Robinsonin kanssa, ryhtyi hän 
myöskin hotelliliikkeeseen San Franciscossa. Varo- 
jaan sijoitteli hän kaupungin kiinteimistöön, raken- 
nuttaen, ostellen, myyden ja vuokraten taloja, jos- 
ta syystä hän jätti hotellinpidon. Kuului jäsenenä 
useampaan amerikalaiseen apuyhdistykseen ja seu- 
raan. Kuoli V. 1919. Kolme lasta elossa. 

C. A. Bowman, rakennusurakoitsija, syntyi Tu- 
russa V. 1841. Saapui Californiaan v. 1865. Neva- 
dan kultakaivoksilla hän työskenteli ensimäiset vuo- 
tensa Amerikassa, sekä säästi rahoja. Mentyään 
avioliittoon amerikalaisen kanssa ja perustettuaan 
kotinsa Oaklandiin, ryhtyi hän rakennusurakoitsi- 
jaksi, valmistaen taloja itselleen ja niitä myyden, 
sekä myöskin rakentaen toisillekin urakalla. Kuo- 
li hyvissä varoissa v. 1901. 

Matti Mattson, kotoisin Huittisista. Oli viiden- 
kolmatta vuoden ikäinen kun v. 1865 merimiehenä 
saapui New Yorkiin. Sieltä hän paria vuotta myö- 
hemmin meni Californiaan. Hänkin koetteli on- 
neaan kullanetsinnässä ja työskenteli vähän aikaa 
kultakaivoksellakin, mutta luontonsa veti merelle. 
Tyyneen meren vesillä hän parhaan elämänsä ajan 
purjehti, silloin tällöin leväten San Franciscossa. 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 99 

Oli merimieskirkon ensimäisiä jäseniä. Vanhalla 
ij ällään matkusti synnyinmaahansa. 

Hendrick Armstrong, varakkaan ja sivistjoieen 
perheen poika Turusta, kävi vastenmielisesti kou- 
lua, mutta perehtyi silti latinaan, saksaan, ruotsiin 
ja suomenkieleen, sekä suurtieteen alkeisiin. Rippi- 
kouluijällä meni merelle ja englantilaisilla laivoilla 
palvellen oppi oivallisesti englanninkieltä. Saapui 
Amerikaan v. 1868. New Yorkissa muutti amerika- 
laiseen laivaan, joka purjehti Etelä- Amerikaan. Jäi 
maihin San Diegossa, Chilessä, yhtyen sikäläiseen 
meri väkeen. Opittuaan espanjan kieltä, hän laivas- 
tosta erottuaan jäi edelleenkin Chileen, toimien 
työnjohtajana siltojen rakennuksilla y. m. insinöö- 
ritöissä. Kulkeutui v:den 1880-taitteessa Califor- 
niaan, joka tuli hänen vastaiseksi kodikseen. Työn- 
johtajana ja työmiehenäkin rakennuksilla y. m. 
puutöissä hän oli elämänsä loppuvuosina. Naimisis- 
sa amerikalaisen kanssa. Omisti talon Berkeleyssä. 
Kuoli V. 1917. 

Albert Piekkola, synt. Hailuodossa, Oulun läänis- 
sä V. 1847. Kahdeksantoista vuotiaana läksi valta- 
meriä kyntämään, tullen New Yorkiin v. 1868. 
Amerikalaisella laivalla purjehtien saapui hän Ca- 
liforniaan seuraavana vuotena, jääden San Fran- 
ciscoon, joka tuli hänen vastaiseksi asuntopaikak- 
seen. Palvellut merimiehenä Tyyneen meren lai- 
voilla. 

Simon Hunt {Hornxinen), erityisemmin kookas 
ja voimakas merimies, syntyi Sälöisten pitäjässä 
V. 1839. Nuorena hänkin läksi merelle. Purjehti 
toistakymmentä vuotta kotimaisilla laivoilla maail- 
man valtamerillä. Jäi Amerikaan v. 1869, sekä 



100 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

seuraavana vuotena San Franciscoon, jonne jäi py- 
syväisemmin olemaan. Tuotettuaan Suomesta per- 
heensä V. 1879, laittoi merimiesmajatalon. Vaimon- 
sa kuoltua ja lastensa kasvettua aikaisiksi, jätti 
hän hotelliliikkeen ja hoiti vanhoilla päivillään 
pientä tupakkakauppaa San Franciscon satamassa, 
rantakadun varrella. Merimiehet ja muutkin tun- 
sivat hänet ryhdikkääksi, väkeväksi merikarhuksi, 
jossa vielä vanhalla ij älläänkin oli miehuutta ja 
voimaa. Kuoli vierailuretkellään poikainsa luona 
Chicagossa kesällä v. 1916. 

Tuomas Hunt (Homanen), Raahen Sälöisistä 
kotoisin, synt. v. 1850, saapunut merimiehenä San 
Franciscoon 1870-luvulla. Palvellut merimiehenä, 
tehnyt metsätöitä y. m. Yksinäinen mies. 

Emanuel Wilhelm Rosten, synt. Raumalla v. 
1849. Seitsemänkymmenluvulla kulkeutui merimie- 
henä Californiaan. Purjehtinut Tyyneen meren 
rantamia, työskennellji; laivaveistämöissä ja ollut 
lohenpj^äjänä Alaskassa useampana kesänä. Kuo- 
li V. 1906. Perheensä asui Suomessa. 

Karl Fredrick Smith eli Laxman, Oulussa synty- 
nyt, V. 1850. Toistakymmentä vuotta meren ulapoi- 
ta kynnettyään, saapui hän v. 1870 San Francis- 
coon, jääden siellä maihin. Koetteli onneaan kul- 
lankaivajana, mutta kaivoksien epäterveellinen il- 
ma ei häntä miellyttänyt, josta syystä hän taas 
antautui merimieheksi, palvellen Tyyneellä merel- 
lä kulkevissa laivoissa. Mentyään avioliittoon Ou- 
lusta kotoisin olevan neitosen kanssa v. 1877, alotti 
hänkin ravintolaliikkeen San Franciscossa, jota 
harjoitti muutamia vuosia. Sittemmin hän viisi- 
toista vuotta yhtämittaa palveli San Franciscon pa- 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 101 

lokunnan vahtimestarina ja lämmittäjänä, sekä 
nauttii nykyään eläkettä kaupungilta. Elossa vai- 
mo, kolme tytärtä ja poika. 

Peter Gustaf Sundberg, syntyi Raahessa v. 
1852. Meripoikana saapui Amerikaan v. 1870, en- 
sin New Yorkiin ja sittemmin vuosia myöhemmin 
San Franciscoon. Meni avioliittoon Kalajoelta ko- 
toisin olevan Kustava Törnvallin kanssa v. 1881. 
Jonkun vuoden vieläkin merimiehenä kulettuaan 
avasi hän merimiesten majatalon ja yleisen ruoka- 
lan, jota piti monet vuodet. Sundberg kuoli v. 
1908. Leski ja viisi lasta elävät, omistaen talon 
San Franciscossa, sekä ovat melkoisissa varoissa. 

Johan Fredrick Roswald, synt. Eurajoella v. 
1845. Kulkeutui Califomiaan v. 1870 seuduilla, jos- 
sa sitten on asunut. 

Antti Edwards, Paavolasta kotoisin oleva meri- 
mies, saapunut San Franciscoon v. 1870. Palveli 
Spring Valley vesiyhtiöllä kaksikymmentä vuotta. 
Kuoli v:den 1890 seuduilla. Yksi pojistaan elää. 

Frans Mauritz Ahlgren, kapteeni, kotoisin Uu- 
destakaupungista, synt. V. 1848. Merimiehenä saa- 
pui hän New Yorkiin v. 1871, sekä kolme vuotta 
myöhemmin San Franciscoon. Suoritettuaan asian- 
omaiset merikapteeni tutkinnot, on hän laivankap- 
teenina palvellut elämänikänsä, tehden pitempiä ja 
lyhempiä matkoja. Vihittiin avioliittoon turku- 
laisen Ols^a Maria Backmanin kanssa v. 1882. Asui- 
vat muutamia vuosia San Pedrossa, lähellä Los An- 
gelesia, mutta muuttivat takaisin Kultaportin ran- 
tamille, jossa ovat vakiintuneet asumaan, omistaen 
nykyään talon Berkeleyssä. Kapteeni Ahlgren on 
sikäläisen suomalaisen merimieskirkon perustajia 



102 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

ja on sen ensimäinen esimies, sekä monivuotinen 
luottamusmies. Kolme elossa olevaa poikaa toimii 
liikealoilla. 

William Peterson (Saarimaa), synt. Nivalassa v. 
1850. Amerikaan tullut siirtolaisena v. 1871 Haa- 
parannan kautta, sekä Californiaan v. 1872. Meri- 
mieskirkon vanhimpia jäseniä. 

Anders Anderson (Marjamaa) , synt. Sälöisissä, 
lähellä Raahea v. 1852. Merimiehenä tullut Ameri- 
kaan V. 1872. Asunut enimmän osan ikäänsä San 
Franciscossa, omistaen kiinteimistöä Alamedassa. 
Mennyt naimisiin v. 1890. Kaksi tytärtä elossa. 

Aleksander Nevander, luotsikapteeni, kotoisin 
Raahesta, saapunut merimiehenä San Franciscoon 
V. 1873. Palveltuaan aikaisemmin kapteenina 
amerikalaisilla laivoilla, oli hän viisitoista vuotta 
luotsikapteenina San Franciscon satamassa. Hän, 
sekä vaimonsakin ovat kuolleet. Elossa on yksi poi- 
ka. 

Aleksandra Aliini, synt. Raahessa v. 1861. Tätin- 
sä mrs. J. Aliinin mukana tuli San Franciscoon v. 
1867. Käytyään ensin kansakoulua, hän sitten tä- 
tiään autteli majatalon pidossa. Meni naimisiin 
mr. H. Broken kanssa. Useita lapsia. 

Katriina Fredrika Turunen, yksinäinen palveli- 
jatar, syntyi Tyrvänällä v. 1855. Saapui Ameri- 
kaan V. 1872. Kuulunut San Franciscon seurakun- 
taan elämänikänsä. 

Mrs. Erika Grann, kotoisin Raahesta, saapui 
Amerikaan v. 1875. 

Vanhoja San Franciscon suomalaisia ovat myös- 
kin Charles Fraser, jolla oli aikoinaan majatalo, 
mutta sittemmin varansa menettäneenä kuoli köy- 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 103 

hain talolla. — Matti Heiskari, kullankaivajana v. 
1860-luvulla, jolla huhu kertoo olleen niin paljon 
kultaa, ettei määrääkään tiennyt. Kummastakin 
edellämainituista ovat tiedot puutteelliset. 

Myöhemmin 1880-luvulla San Franciscoon tullei- 
ta suomalaisia on suuri joukko, ja niitä jäänee mo- 
niaita mainitsematta, joitten kosketukseen ei tä- 
män kirjoittaja ole tullut. Näistä kuitenkin mer- 
kittäköön seuraavat: 

Johan Fredrick Widlund, talonomistaja Berke- 
leyssä, Cal., syntyi Ahlaisten pitäjässä, Turun lää- 
nissä, V. 1858. Suoritti Suomessa perämiestutkin- 
non ja jäi purjehdusmatkoillaan Amerikaan v. 
1879. Asunut San Franciscossa vuodesta 1885. Pal- 
vellut laivoilla merimiehenä ja perämiehenä, ollut 
kappiaana, jonkun aikaa merimieslähetyksen vah- 
timestarina, sekä myöhemmällä ikäänsä rakennus- 
töissä. Hän on merimieskirkon ja San Franciscon 
seurakunnan perustavia jäseniä, sekä ollut monen 
laisissa kirkon luottamustoimissa. San Franciscon 
talvinäyttelyssä v. 1894 oli hän suomalaisten päi- 
vän juhlatoimikunnan johtavimpia jäseniä, rahas- 
tonhoitajana y. m. Naimaton mies. 

Hendrick Richard Abramson, rakennusmestari 
ja kiinteimistön omistaja, syntyi Taivassalossa v. 
1861. Kahdenkymmenen vuotiaana saapui Ameri- 
kaan ja San Franciscoon v. 1883. Ensin työskenteli 
laivaveistämöillä, sitten rakennuksilla, kunnes al- 
koi oman urakoitsijaliikkeen. On myöskin taitava 
rakennuspiirustaja. Merimieskirkon ja San Fran- 
ciscon suomalaisen seurakunnan perustajia, sekä 
monivuotinen esimies. Rakensi kauniin suomalai- 
sen kirkon Rincon mäelle San Franciscoon, joka 



104 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

kuitenkin maanjäristyksen aikana tuhoutui. Omis- 
taa sievän yksityistalon Oaklandissa, sekä useita 
muita taloja Oaklandissa ja Berkeleyssä. Vaimo ja 
yksi tj^är. 

Henry Peter Palmgren, kapteeni, synt. Uudes- 
sakaupungissa V. 1855. Suoritettuaan perämiestut- 
kinnon Suomessa, purjehti hän kotimaisilla lai- 
voilla vuoteen 1880, jolloin saapui Amerikaan. Tyy- 
neellä merellä on hän ohjannut laivoja kolmisen- 
kymmentä vuotta. Meni avioliittoon San Francis- 
cossa V. 1890, Raumalta kotoisin olevan Aksia 
Granlundin kanssa. Heillä on kolme poikaa, jotka 
kaikki ovat saaneet hyvän koulukasvatuksen. Palm- 
gren omistaa talon Berkeleyssä, Cal. 

Isack Pyykkö y Uta järveltä, tullut Amerikaan v. 
1876. Vaimonsa Maria on kalajokelaisia. Lapsia. — 
Frans Oskar Johnson, synt. Porissa v. 1847. Vai- 
monsa Maria, synt. Vaasassa v. 1856. Lapsia. — 
Fredrick E. Backman, turkulainen, tullut Ameri- 
kaan V. 1880, vaimonsa Kustava on kotoisin Hai- 
luodosta. Useita lapsia. — Andreiv Johnson, Lu- 
mijoelta, omistaa talon Alamedesassa, kotoisin Lu- 
mijoelta. — Wilhelm Stenroos, synt. Vehmaalla v. 
1842, saapui Amerikaan v. 1880, puutyöntekijä. — 
Gustaf Adolf Palm, synt. Oulussa v. 1861. Omistaa 
suuren kanatarhan (noin 4,000 kanaa), Petalumas- 
sa, Cal. — H. Engström, kotoisin Askaisista, sekä 
vaimonsa Katri Pyhäjoelta, asuivat San Francis- 
cossa V. 1885. Johan J. Gutzen, syntynyt Oulunsa- 
lossa V. 1857, vaimonsa Liisa Ingeborg, syntynyt 
Pattijoella v. 1855. Kuuluneet varhaisimpina jäse- 
ninä seurakuntaan. — Johan Himberg, syntynyt 
Uudellakirkolla v. 1838, vaimonsa Wilhelmiina, 



LÄNNEN VAPvHAISIMMAT SUOMALAISET 105 

syntynyt v. 1835. Molemmat kuolleet. — Alexander 
Kontula, Oulusta, samoin kuin vaimonsakin Maria. 
Lapsia elossa. — Kapteeni /. Hyvärinen, y. m. 

Marshfield, Ore., ensimäiset suomalaiset ovat 
raahelaiset veljekset, Sakris Wallin ja An- 
ders W allin. Sakris oli vanha kullankaivaja, saapu- 
nut Amerikaan viime vuosisadan puolivälissä ja on 
yksi niistä suomalaisista, jotka parin vuoden ajan 
1860-luvulla etsivät kultakaivosta Californian ja 
Oregonin rajaseudulta. Hän on myöskin ensimäisiä 
uutisasukkaita Marshfieldin lähistöllä, sekä ollut 
kuollunna kauan aikaa. Myöhemmin on kuollut 
Anders Wallin, joka luultavasti oli veljensä mukana 
kullanetsinnässä. Kummallakin oli perhe ja omai- 
sia elossa. — Frank Lindgren, raahelainen meri- 
mies, tuli ensin New Yorkiin 1860-luvulla, ja sit- 
temmin siirtyi Californiaan, kullanetsintään. Hän 
omistaa kaupunki-kiinteimistöä. — Johan Karhu, 
kotoisin Oulusta, asui moskin kaupungissa talon- 
omistajana, sekä on vielä elossa. — Gustaf Carl- 
son, uutisasukas suomalaisessa maanviljelysseudus- 
sa, "Ten Maililla," on Raahesta kotoisin oleva van- 
ha merimies ja asunut Amerikassa yli puolensataa 
vuotta. Edellisen naapureita on J. Erickson, kotoi- 
si Koiviston pitäjästä, Wiipurin läänistä. Samoilla 
seuduilla asuu kauan maassa ollut Johan Söteri 
E vi järveltä. Uutisasukkaina maalle menneet ja 
vuosikymmeniä siellä asuneet ovat Peter Marsh, 
Raahesta, kuollut moniaita vuosia sitte; sekä Jo- 
han Stranki, Kokkolasta. Merimiehenä Amerikaan 
tullut "Seilari Jacki", asuu maatilalleen Coos Rive- 
rillä. Hän on turkulainen. Siirtolaisina tulleina 
mainittakoon Aleksander Mattson, Kaustisista, 



106 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Vaasan läänistä, saapunut Amerikaan v. 1872, 
omistaa maatilan Coos Kiverillä, suuren perheen 
isä; sekä samoilla seuduilla asuva maanviljelijä 
Isaac Karjala, tullut Amerikaan etäisestä Kuusa- 
mon pitäjästä, Oulun läänistä v. 1873. 

Mendocino-kauntin suomalaisista useimmat kuu- 
luvat niihin, jotka ovat varsinaisina siirtolaisina 
tulleet Amerikaan, eivätkä varsinaisesti kuuluisi 
tämän teoksen puitteisiin; mutta monet seikat ke- 
hoittavat merkitsemään heidänkin nimiänsä ja ly- 
hyet piirteet heidän elämästään. 

Johan Jensen (Mulli), syntynyt Koiviston pitä- 
jässä, Turun läänissä v. 1848. Merimiehenä saa- 
pui New Orleansiin v. 1868. Purjehti Amerikan 
sisä järvillä nelisen vuotta ja siirtyi Calif omiaan v. 
1874. On aivan ensimäisiä suomalaisia metsätyöläi- 
siä Mendocino-kauntissa. Omistaa nykyään maati- 
lan. Vaimo ja lapsia. 

Elias Johnson, kotoisin Ikaalisista, Suomesta, 
tullut Amerikaan v. 1870. Työskennellyt kultakai- 
vannoissa ja punapuumetsissä. Perheellinen, useita 
lapsia elossa. 

August Granberg, syntynyt Kemissä, Suomessa, 
V. 1850, jossa kaupungissa hän kävi kansakoulun. 
Siirtolaisena saapui Amerikaan v. 1871. Neljä vuot- 
ta työskenteli tiilitehtaalla, Minneapolissa. Muutti 
sitte Calif orniaan, jossa on parhaan elämänsä ajan 
veistellyt urakalla punapuisia ratapölkkyjä. Ostel- 
lut ja rakennellut kaupunkitaloja Fort Braggissa, 
joita nykyään hoitelee. Vaimonsa Maria Elisabet 
Anderson. Useita lapsia. 

Johan Berry, Torniolta kotoisin, saapui siirtolai- 
sena Amerikaan v. 1871, juuri tä3i:täessä kahden- 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 107 

kymmenennen ikävuotensa. Minnesotasta muutta- 
nut Californian kesämaahan. Työskennellyt puna- 
puumetsässä, sekä asunut Noyossa. Myöhemmin 
osti itselleen talon ja hedelmätarhan San Josesta, 
Cal. Vaimonsa nimi Jenni Maria. 

Andrew Neivman, maanviljelijä Noyossa, Cal., 
on kotoisin Rantsilasta. Siirtolaisena tullut Michi- 
ganiin V. 1872, jossa työskenteli kuparikaivoksissa, 
kunnes v. 1875 siirtyi Californiaan metsätöihin ja 
maanviljelijäksi. 

Abram HendricksoUy maanviljelijä Noyossa, Cal. 
syntyi Muhoksella Suomessa v. 1847. Amerikaan 
tullut siirtolaisena v. 1872, sekä Californiaan v. 
1884. On vanhimpia suomalaisia Fort Braggin seu- 
dulla ja työskennellyt vuoroin punapuumetsässä ra- 
tapölkkyjä veistellen, vuoroin maatilallaan raiva- 
ten. Hendricksonin perheessä on toistakymmentä 
lasta. 

Johan Peterson (Mattson) ^ Norjan suomalainen, 
tullut Amerikaan Vesisaarelta, Ruijan rannoilta v. 
1872. Työskenneltyään ensin kuparikaivoksilla, 
muutti hän v. 1881 Californiaan metsätöihin, sekä 
myöhemmin hankki itselleen maatilan Albionissa, 
Cal. 

Matti Wilppula, kiinteimistön omistaja Fort 
Braggissa, syntyi Rantsilassa v. 1850. Tuli Suo- 
mesta siirtolaispoikana Hancockiin, Mich., v. 1872. 
Jätettyään kuparikaivannot, siirtyi hän Califor- 
niaan ja on elämänsä parhaimmat vuodet uurasta- 
nut metsätöissä ja sahamyllyissä. Omistaa myöskin 
maatilan Noyossa. Vaimo ja yksi tytär. 

Johan H. Lindström, saapui merimiehenä Pensa- 
colaan, Floridaan v. 1870. Asunut Chicagossa, Min- 



108 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

neapolissa, Brainerdissa, Minn., y. m. Harjoittanut 
sepän ammattia Fort Braggissa, Cal. Perheellinen. 

Herman Berquist, Ylistarosta, perheellinen, asu- 
nut Fort Braggissa kolmisenkymmentä vuotta. — 
William Rivett, Raumalta, merimiehenä tullut San 
Franciscoon ja sieltä nelisenkymmentä vuotta sit- 
te Fort Braggiin, Cal. — Fredrick Backman, tur- 
kulainen, vaimonsa Kustava, Hailuodosta, Oulun 
läänistä. — Johan Johnson eli Mattson, asuu Fort 
Braggissa. — Albionissa asuvia varhaisimpia suo- 
malaisia : Gabriel Ikola, Johan Karjanmäki ja Nels 
Johnson y. m. Mainittakoon vielä mrs. Saara K, 
Jernberg ja mrs. A. Bergdahl, ikäihmisiä ja kauan 
paikkakunnalla asuneet, toiset jo päässeet Herransa 
lepoon. 

Eurekassa, Humboldt-kauntissa, Cal. on suoma- 
laisia asunut vuodesta 1870 saakka. Kaupungissa 
on sahamyllyjä ja lähistöllä metsätöitä. Seuraavis- 
ta kansalaisista olen saanut tietoja: 

Henry Törnroth, syntynyt Uudessakaupungissa, 
Suomessa, v. 1836. Merimiehenä saapunut 1860-lu- 
vulla San Franciscoon. Yli neljäkymmentä vuotta 
sitten tuli Eurekaan, jossa harjoitti kapakkaliiket- 
tä ja siinä liikkeessä kokosi melkoisen omaisuu- 
den. Oli naimisissa. Kuoli v. 1905. 

Närpöön Joopas, kotoisin Kristiinan kaupun- 
gin lähistöltä, Närpiöstä, on ensimäisiä suomalai- 
sia kiinteimistön omistajia Eurekassa. Tuotti per- 
heensä Suomesta. Äidinkieli ruotsi, mutta osasi 
suomeakin. Kuoli muuan vuosi sitte. 

Albert Palmroos, kotoisin Uudestakaupungista, 
merimiehenä tullut Amerikaan ja Eurekan ensimäi- 
siä suomalaisia. Käynyt Suomessa, jossa vaimonsa 



LÄNNEN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 109 

kuoli. Työskentelee nykyään laivaveistämöllä. Suu- 
ren perheen isä. 

A. Mattson (Asikkala), syntynyt Pyhäjoella, Ou- 
lun läänissä. Saapui merimiehenä Amerikaan. Mai- 
nitaan olleen maanmittarin apulaisena Eurekan 
kaupunkia jaettaessa lotteihin. Kuoli yksinäisenä 
miehenä kymmenen vuotta sitte. 

Tuomas Fleming, ammatiltaan räätäli, niinikään 
ensimäisiä kiinteimistön omistajia Eurekassa. Vai- 
monsa kuoltua kohtasi häntä monet ikävyydet. Ko- 
toisin hän oli Vähästä Kyröstä. Kuoli v. 1915, omis- 
tamalla talollaan Fresh Water nimisessä paikassa, 
Eurekan lähistöllä. Useita lapsia. 

August Ekbum, Turun tienoilla syntynyt v. 1842. 
Meripoikana kulkeutunut Californiaan ja mennyt 
naimisiin Eurekassa. Ollut työnjohtajana y. m. 
Kuoli Fresh Waterissa v. 1916. 

Jacob Riippa, kotoisin Limingasta, merimiehenä 
kulkeutunut Eurekaan, jossa omistaa nykyään ta- 
lon ja työskentelee metsätöissä. Asuu perheineen 
Fresh Waterissa, Cal. 

Henry Wilson (Anttila), meripoikana purjehtinut 
Amerikaan ja vihdoin asettunut Eurekaan vuosi- 
kymmeniä sitten. Yksinäisenä miehenä tämä Lu- 
mijoelta kotoisin oleva kansalainen kuoli v. 1915. 

Kauan ovat myöskin Eurekassa asuneet kansalai- 
semme Gustaf Johnson ja Knut Kauppila. 



SUOMALAISIA YHDYSVALTAIN ETE- 
LÄISIMMISSÄ SATAMISSA. 

Suomen laivaliikkeen kukoistusajalla, viime vuo- 
sisadan keskivaiheilla nähtiin Pohjolan pieniä, si- 
rotekoisia purjealuksia Mexicon lahdella. Cuban ve- 
sillä, Floridan ja Georgian rantamilla. New Or- 
leansista, Jacksonvillestä ja Savannah'ista ottivat 
he puuvillaa, sokeriruokoa ja hedelmiä y. m., sekä 
Galvestonista, Mobilesta, Pensacolasta y. m. puu- 
tavaraa, puuvillaa, tupakkaa y. m. Englantiin ja 
muuallekin Europaan vietäväksi. Itämainen sota 
tuhosi, niinkuin ennen olemme jo viitanneet. Suo- 
men silloisen vilkkaan merihikkeen. Monet laivain 
kapteenit, joko itse laivan omistajina, taikka isän- 
tiensä suostumuksella myivät aluksensa Amerikan 
satamissa estääkseen niitten joutumasta englanti- 
laisten taikka ranskalaisten sotalaivain tuhottavik- 
si taikka kaapattaviksi. Suomalaiset merimiehet 
pestautuivat silloin mikä mihinkin amerikalaiseen 
laivaan, joista suurin osa rauhan tultua koteutui 
takasin Pohjolaan, mutta muutamia heistä jäi ai- 
naiseksi Amerikaankin. Juuri näiltä ajoilta vuo- 
desta 1854 tapaa varhaisimmat suomalaiset Yh- 
dysvaltain eteläisimpien merikaupunkien satamissa. 
Myöskin pari pienempää uutisasutusta näyttää syn- 
tyneen 1870-luvulla Tennesseen, valtion pääkaupun- 
gin läheisyyteen ja Georgiaan. Nämä etelävaltioit- 
ten pienet suomalaisasutukset ovat aikoja sitten 



SUOMALAISIA ETELÄISIMMISSÄ SATAMISSA 111 

vieraantuneet kansallisuudestaan, pääasiallisesti 
siitä syystä, että ne olivat kaukana ja eristettyinä 
pohjoisvaltioissa asuvista suuremmista suomalais- 
asutuksista, joitten keskuudessa kirkollinen ja kan- 
sallinen harrastus vaikutti uskontoa, kieltä ja kan- 
sallisuutta säilyttävästi. 

New Orleansissa^ La, asui 1860-luvulla pariin sa- 
taan henkeen nouseva joukko suomalaisia, ollen 
silloin tärkein suomalaisasutus etelässä. Tämä asu- 
tus sai alkunsa Itämaisen sodan aikana v. 1854, 
jolloin ainakin yksi Suomen kauppalaiva myytiin 
tässä satamassa ja merimiehet muuttivat amerika- 
laisiin laivoihin, osa jääden pysyväisesti asumaan- 
kin NewOorleansiin. Myöhemmin jäi yhä uusia Suo- 
men meripoikia maihin tänne etelän vilkkaaseen sa- 
tamakaupunkiin. Myöskin muutamia varsinaisia 
siirtolaisia ja Suomen tyttäriäkin kerääntyi sinne. 
Parhaillaan näyttää suomalainen asutus olleen 
1870-luvulla. — Sitten seurasi sitä tuho. Kelta- 
kuume ja kolera raivosi hirvittävällä voimalla New 
Orleansissa ja muutamassa viikossa haudattiin kol- 
mekymmentä suomalaista kaupungin kalmistoon. 
Henkiin jääneet suomalaiset, niinkuin paljo mui- 
takin pohjoismaalaisia, pakenivat mikä minnekin, 
viileämpiin seutuihin. Jälelle jäi vaan harvoja, jot- 
ka omistivat kaupunkitaloja, eivätkä sen vuoksi 
saattaneet niin helposti paikkakuntaa jättää. Näis- 
tä voimme merkitä seuraavat: 

August Mellin, Paltamon rovastin poika, oli pe- 
rämiehenä siinä suomalaisessa laivassa, joka Kri- 
mein sodan aikana myytiin amerikalaiselle yhtiölle. 
Muutettuaan laivaa, palveli hän monia vuosia 
Mexico-lahdon rantamilla purjehtivissa laivoissa. 



112 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Myöhemmin osti hän talon New Orleansista, sekä 
työskenteli laivain purkaus- ja lastauspaikoilla, ol- 
len työnjohtajana y. m. Vaikka hän oli varsin hy- 
vissä varoissa ja omisti monta kaupunkitaloa, ei 
hän tullut koskaan käyneeksi Suomessa. Avioliitos- 
sa oli hän toiskielisen kanssa, josta aviosta on ty- 
tär elossa. Kansallisuudestaan kokonaan vieraan- 
tuneena kuoli Mellin v. 1905, ollen lähemmä kah- 
deksankymmenen vuoden ikäinen. 

Alexander Dahlgren, talonomistaja, oli niitä 
harvoja varhaisimpia New Orleansin suomalaisia, 
joka säilytti kansallisuutensa ja pysyi kosketukses- 
sa yhteisten pyrintöjemme kanssa täällä uudessa 
maassa. Suomalaisia sanomalehtiä hän tilasi ja lu- 
ki, sekä niitten kautta seurasi kansamme kehitystä 
Amerikassa. Hän oli m. m. Suomi-Opiston ja kirk- 
kokunnan lämmin ystävä ja aulis auttaja. 

Dahlgrenin suku on kotoisin Ilmajoelta, Talvitien 
talosta. Salomon Dahlgren oli Konnin oppilaita ja 
muutti kellosepän ammattia harjoittamaan Sälöi- 
siin, lähellä Raahea. Täällä syntyi Alexander v. 
1843. Viime vuosisadan puolivälissä oli meriliike 
vilkkaimmillaan Raahessa ja poikasen korkeimpa- 
na ihanteena oli päästä merille niitä ihmeellisiä 
maita katselemaan, joista merimiehet kertoivat. 
Kun Alexander Dahlgren oli käynyt rippikoulunsa, 
meni hän kajuuttapo jaksi Pohjanlahdella purjehti- 
vaan laivaan. Yhdeksäntoista vuotiaana on hän 
täysi merimies ja lähti Iris-nimisellä laivalla, jon- 
ka kapteenina oli Blomberg, pitkälle ulkomaamat- 
kalle. Kotisatamasta vietiin terva- ja puulasti Eng- 
lantiin. Sieltä otettiin kivihiililasti, joka vietiin 
poikki Atlanninmeren etelä-Amerikaan. Käytiin 



SUOMALAISIA ETELÄISIMMISSÄ SATAMISSA 113 

Chilessäkin ja palattiin siirtomaatavaroitten kans- 
sa takaisin Europan vesille. Jatkettiin sitten mat- 
kaa Välimerelle ja Mustalle merelle, sekä tuotiin 
Odessasta viljalasti Marseilleen, Ranskaan. Suoloil- 
la lastattuna suunnattiin kulku toisen kerran etelä- 
Amerikaan, Brasiliaan, jossa lasti purettiin ja uusi 
otettiin. Uudella lastilla jatkettiin matkaa yhä 
enemmän etelää kohden Tyyneen meren ja Indian 
meren poikki, kierrettiin Kap Hornin niemi ja 
purjehdittiin Kiinaan, Intiaan ja sieltä vihdoin ta- 
kaisin Lontooseen. Suomalainen laiva läksi Eng- 
lannista kotimatkalle Suomeen, mutta Dahlgren 
pestausi Amerikaan menevään laivaan ja saapui 
New Yorkiin v. 1866. Sieltä hän samana vuotena 
kulkeutui New Orleansiin, vastaiseen kotiinsa. 

Mexicon lahdella ja keski- Amerikan satamissa 
purjehtivissa laivoissa palveli Dahlgren parisen 
vuosikymmentä. Avioliittoon meni hän Amerikaan 
tulleen Maria Seppälän kanssa ja heillä oli yksi 
poika. Cuban sodassa tämä nuorukainen palveli, 
ottaen osaa meritaisteluun, jonka hirvittävyys vai- 
kutti niin hänen herkkään mieleensä, että hänen 
järkensä himmeni ja hän joutui valtion paranto- 
laan. Kerran vaan eläessään kävi Dahlgren Suo- 
messa V. 1879. Vanhemmalla puolen ikäänsä eleli 
hän yksinäistä elämäänsä, muistellen poisotettuja 
omaisiaan. Hän kuoli keväällä v. 1918. Suomesta 
häntä vartavasten hoitamaan tullut sukulaistyttä- 
rensä peri omaisuuden. 

Johan Smith {Karlström) ^ Kokkolasta, vanhim- 
pia New Orleansin suomalaisia. Oli avioliitossa 
Rantasalmelta kotoisin olevan Roosa Junttilan 



114 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

kanssa. Useita lapsia elossa. Omisti moniaita kau- 
punkitaloja. 

New Orleansiin tulleista varhaisimmista suoma- 
laisista mainittakoon vielä Andrew Broman, saa- 
puen sinne merimiehenä v. 1866, sekä sittemmin 
siirtynjrt Chicagoon; Martin Syväjärvi, Kälviältä, 
purjehdusmatkallaan jäänyt New Orleansiin v. 
1866 ja sieltä myöhemmin sisäj arville ja New 
Yorkiin; Johan Jenssen, Koivistolta, merimiehenä 
tullut Amerikaan v. 1868. Asunut jonkun aikaa 
New Orleansissa, sitten Chicagossa, kunnes v. 1874 
muutti Californiaan. Vielä mainittakoon Kalle Sor- 
Janen, Mikkelistä, Fredrick Williams Porista, Ed' 
ward Hendrickson Kokkolasta ja mrs. Lovisa Hen- 
drickson Savonlinnasta. Nuorempi suomalainen 
asutus täällä Mississippin suistamon kauniissa kau- 
pungissa on pysynyt varsin piennä, kohoten vaan 
muutamiin kymmeniin. 



VI 



VARHAISIMMAT SUOMALAISET 
CHICAGOSSA, ERIESSÄ Y. M. 

Ensimäiset suomalaiset kotiutuivat Chicagoon, 
mikäli voitanee muistaa sisällisen sodan aikana, v. 
1860-luvulla, sekä useampia heti sodan päätettyä. 
Erinomaisen vilkas laivaliike, joka orjain vapaus- 
sodan jälkeen alkoi Amerikan suurilla sisäjärvillä, 
kohotti merimiesten palkan järvilai voilla korkeam- 
malle, mitä valtamerilaivoissa maksettiin ja seu- 
rauksena olikin se, että monia merimiehiä New 
Yorkista, Bostonista y. m. Atlannin meren satamis- 
ta siirtyi sisäjärviä purjehtimaan, näitten joukos- 
sa moniaita suomalaisiakin. Noitten suurten jär- 
vien, Superiorin, Michiganin, Huronin ja Erien 
rantamilla kasvavia tuuheita tukkimetsiä alettiin 
kaatamaan ja varsinkin ala-Michiganin verratto- 
m.at mäntymetsät olivat silloin pitelyn alaisina. Vil- 
kasta puutavaraliikettä harjoittivat kaupungit: Sa- 
ginaw, Oscoda, Bay City, Muskegon, Manistee, Det- 
roit, Chicago y. m. Lautatavaraa tarvittiin keski- 
Lännen nopeasti kasvavissa kaupungeissa ja suun- 
nattomat määrät ratapölkkyjä tarvittiin niihin mo- 
niin rautateihin, joita rakennettiin poikki Ameri- 
kan mantereen y. m. 

Suomalaiset merimiehet, jotka näinä aikoina pur- 
jehtivat sisäjärvillä, kotiutuivat etupäässä Chica- 
goon, jossa jo ennen sen kaupungin surullisen kuu- 
luisaa paloa, (1871) asui sievonen joukko kansa- 



116 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Iäisiämme. Näitten varhaisempien suomalaisten 
vaiheet tulevat etupäässä tässä kirjassa merkittä- 
väksi. Myöhempi, valtavampi suomalainen asutus 
Chicagossa on vasta viime vuosikymmeninä sinne 
muuttaneista muodostunut. 

Fredrick Hart (Lassila) , Raahesta kotoisin, saa- 
pui New Yorkiin merimiehenä v. 1861. Kirjoit- 
tautui heti Yhdysvaltain laivastoon, palvellen siinä 
orjain vapautussodan loppuun. Hän muutti Chica- 
goon v:den 1866 seuduilla. Palveli useita vuosia si- 
sä järvien laivoilla. Elämänsä viimeiset kaksikym- 
mentä vuotta hän työskenteli Chicagon "Stock-Yar- 
dissa", ollen työnjohtajana y. m. Oli avioliitossa 
toiskielisen kanssa, ja on tytär elossa. Omisti pari 
kaupungin taloa. Kuoli v. 1900, noin kuudenkym- 
menen vuotiaana. 

Johan Andersson (Junnikkala) , syntyisin Kala- 
joelta. Lassilan ja myöhemmin esiintyvän Broma- 
nin kanssa lähteneet yhtäaikaa merelle, ja saapuneet 
Bostoniin v. 1863, jossa meni avioliittoon saksalai- 
sen kanssa. Siirtyi Chicagoon v. 1866. Purjehti- 
nut sisä järvillä vuosikymmeniä. Vanhemmalla ij äl- 
lään harjoitti ajurintointa Chicagossa. Elossa usei- 
ta lapsia. 

Johan Stedman, merimies Raumalta, saapui Ame- 
rikaan v. 1865, sekä vuotta myöhemmin Chicagoon. 
Purjehtinut sisä järvillä elämänsä ehtooseen saak- 
ka. Mennyt avioliittoon Suomessa, sekä tuotti vai- 
monsa Amerikaan v:den 1870 vaiheilla. Stedman 
on ollut kuollut pari vuosikymmentä. Tytär ja poi- 
ka elossa. 

Andrew Broman, talonomistaja, syntyi Raahes- 
sa V. 1842. Käytyään viidentoista vuotiaana rippi- 



SUOMALAISET CHICAGOSSA Y. M. 117 

koulun, läksi hän kajuttapoikana merelle, palvellen 
ensin kotikaupunkinsa laivalla, joka kulki Englan- 
nin ja Suomen väliä. Sittemmin pestautui englan- 
tilaiseen laivaan ja läksi nelivuotiselle merimatkalle 
maapallon ympäri, pysähtyen etelä-Amerikassa, 
Austraaliassa, Indiassa y. m. Pistäytyi kotonaan 
Raahessa ja läksi uudestaan ulkomaamatkalle, joka 
toi hänet New Orleanssiin, Mexicolahden rantamil- 
le V. 1866. Sieltä jonkun ajan kuluttua rautateitse 
pyyhkäisi Chicagoon, vastaiseen kotiinsa. Neljä- 
toista vuotta palveli hän matruusina ja perämiehe- 
nä sisä järvien laivoilla, säästäen sillä aikaa vähäi- 
sen omaisuuden. Tämän jälkeen hän harjoitti li- 
haliikettä kahdeksan vuotta. Vanhemmalla puolen 
ikäänsä on hän hoidellut omistamiaan taloja ja teh- 
nyt vähinsä puutöitäkin. — Vaimonsa Johanna on 
syntynyt Haaparannalla ja tullut Amerikaan v. 
1869. Avioliittoon he menivät Chicagossa v. 1870. 
Avioliitosta on elossa kaksi kirjapainoliikkeessä toi- 
mivaa poikaa ja tytär. — Mr. Broman on harras 
ja lämmin kristitty. Harvinaista kyllä, hän muuta- 
mien ystäviensä avulla rakensi pienen kokoushuo- 
neen, joka aikoinaan oli ainoa suomalainen kirkko 
tässä suurkaupungissa. 

Adam Sundman, ensimäisiä suomalaisia kauppi- 
aita Chicagossa, on kotoisin Savon puolesta, ja saa- 
pui Amerikaan v. 1866. Vaimonsa nimi oli Kata- 
rina. Vanhemmalla ijällään he ostivat maatilan lä- 
heltä Chicagon kaupunkia, jossa molemmat ovat 
kuolleet. Yksi tytär jäi eloon. 

I sakki Rova, Norjan suomalainen, saapui Ame- 
rikan V. 1865. Pari vuotta töskenneltyään Michi- 
ganin kuparikaivoksissa, muutti hän perheineen 



118 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Chicagoon. Vaimonsa Ida Rova pitäisi olla ensi- 
mäinen suomalainen emäntä tässä kylässä. Mr. 
Rova kuoli keuhkotautiin verrattain nuorella ij äl- 
lä. Sittemmin on kuollut vaimonsakin ja lapsia. 

Hendrick Klaver, synt. Raahessa v. 1846. Meri- 
miehenä tullut Amerikaan v. 1869. Palveli Atlan- 
nin rantamilla purjehtivissa laivoissa moniaita vuo- 
sia, pysähtyen milloin New Yorkissa, milloin Bosto- 
nissa, kunnes vakituisesti asettui Chicagoon. Ai- 
noastaan vähemmän aikaa purjehti sisäj arvilla, jos- 
sa hänellä oli oma pieni aluksensakin. Kolmisen- 
kymmentä vuotta pitänyt hevosta ja ollut vuokra- 
ajurina. Omistaa talon kaupungin eteläosassa. Vai- 
moonsa Aina Lovisa on myöskin raahelainen ja siir- 
tolaisena tullut Chicagoon, jossa he menivät naimi- 
siin v. 1890. Yksi poika elossa. 

Erieen, Pennsylvaniaan näyttää varhaisimmat 
suomalaiset tulleen myöskin heti sisällisen sodan 
päätyttyä, ja nämä ensi tulleet cvat merimiehiä, 
jotka ovat palvelleet sisäj ärvien laivoilla. Näistä 
voimme merkitä vaan pari kansalaistamme. 

Peter Tumber {Thornherg) , talonomistaja Eries- 
sä, syntyi Haaparannan maaseurakunnassa v. 1834. 
Merimiehenä saapui Amerikaan v. 1858. Palveli 
orjain vapautussodan aikana Yhdysvaltain laivas- 
tossa, ollen mukana monissa meritaisteluissa Mexi- 
con lahdella ja Mississippijoella. Muistona palve- 
luksestaan kantaa hän kultaista kunniamerkkiä. 
Laivastosta erottuaan meni hän New Yorkissa 
avioliittoon tanskalaisen neitosen kanssa ja muutti 
v. 1867 Erien satamakaupunkiin. Vuosikymmeniä 
on hän purjehtinut sisäj arvilla. Möhemmin on hän 
ollut työnjohtajana laivoja lastatessa ja purettaes- 



SUOMALAISET CHICAGOSSA Y. M. 119 

sa. Vaimonsa kuoli v. 1911. Nykyään hän, harvi- 
naisen korkean ijän saavuttanut vanhus, hoitelee 
omistamiaan kaupunkitaloja. 

Peter Salmi, kotoisin Uudestakaupungista, saa- 
pui merimiehenä Amerikaan v. 1865. Asunut elä- 
mänikänsä Eriessä, jossa hänet tunnettiin taitava- 
na puuseppänä. Yksinäisen miehen huoletonta elä- 
mää hän vietti, ottamatta osaa kansalaistensa kir- 
kollisiin taikka raittiuspyrintöihin. Vanhuutensa 
heikkoudessa täytyi hänen turvautua kunnan apuun, 
kuollen v. 1911 Erien köyhäintalolla 65 vuoden ikäi- 
senä. 

Mikko Saapeli l. ^^Kultakukkaro^\ Samoihin 
aikoihin kun orjain vapautussota alkoi, koteutui 
Amerikasta yksi varhaisimpia suomalaisia kullan- 
kaivajia Mikko Saapeli synnyinseudulleen Pohjan- 
maalle, Isonkyrön pitäjään. Paitsi runsaasta raho- 
ja, oli hänellä myöskin Amerikan tuliaisina tuotu 
kookas tupakkakukkaro täynnä kultahiekkaa, joka 
painoi noin seitsemän naulaa. Tätä kukkaroaan hän 
mxielellään näytteli ja seuraus siitä oli se, että kansa 
alkoi kutsumaan häntä "kultakukkaroksi". Rahoil- 
laan osti hän talon Mustasaaren pitäjästä ja ryhtyi 
rakentamaan upeata kartanoa siihen. Kartanon 
sai hän valmiiksi, mutta kulta olikin loppunut, vie- 
läpä tullut velkaakin. Kun hän ensimäisellä Ame- 
rikan matkallaan oli niin hyvin onnistunut, läksi 
hän uudestaan ^^ kultaa puuveitsellä leikkaamaan". 

Useitten muitten kyröläisten kanssa hän saapui 
toistamiseen Amerikaan noin 1869 vaiheilla. Siir- 
tolaisuus juuri silloin alkoi etelä-Pohjanmaalta, sil- 
lä tietona oli hyvät työansiot rautatien töissä Penn- 
sylvaniassa ja Ohiossa. Niinpä tovereittensa vai- 



120 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

kutuksesta Saapelikin matkusti Ohioon, vaikka 
kenties olisi ollut edullisinta mennä lännen kulta- 
kaivannoille, jossa hän tottuneena kaivosmiehenä 
clisi saanut parempaa ansiota. Onni alkoi olemaan 
vastainen Saapelille. Hän ei ollut tottunut teke- 
mään työtä niin pienellä palkalla, mitä Ohiossa sil- 
loin maksettiin. Pettymyksen huolia koitti hän 
haihduttaa väkijuomien huumaamisella. Vähäiset 
ansionsa kuluivat ja elämänsä haaksirikkoutui. 
Suomessa oleva talonsa joutui vieraalle. Voimaa 
ei ollut juoppouspaheensa heittämiseen. Surullista 
vanhuuttaan sai hän sitte viettää Erie-kauntin 
köyhäin talolla lähellä Clevelandia, Ohio, jossa hän 
kuoli V. 1910 vaiheilla, noin kahdeksankymmenen 
vuoden ikäisenä. 

Epäilemättä muissakin sisäjärvien satamissa on 
joku ja suomalaisia merimiehiä asunut, ja kansalli- 
suudestaan vieraantuneina, painuneet unholaan. 
Muutamia on vielä elossakin Huron- ja Michigan- 
järvien satamakaupungeissa, ala-Michiganissa. 
Myöhempi tutkimus voipi heistäkin vielä muutamia 
päivänvaloon saattaa. 



VII. 



PHILADELPHIA JA SEN VARHAISIMMAT 
SUOMALAISET. 

Englantilaisen amiraalin poika, kveekarien johta- 
ja, William Penn perusti Philadelphian, veljellisen 
rakkauden kaupungin v. 1682. Alue, jolle kaupunki 
rakennettiin, kuului ennen tulleille ruotsalaisille ja 
suomalaisille, joilta oston taikka vaihdoksen kautta 
hankittiin tarpeellinen maa Delawarejoen varrelta, 
läheltä sitä paikkaa, missä Schuylkilljoki purkaa 
vetensä Delawareen. Vuotta ennen kaupungin pe- 
rustamista, saapui suuri joukko kveekarien veljes- 
kuntaan kuuluvia englantilaisia Amerikaan, jossa 
he laskivat perustuksen Pennsylvanian siirtovaltiol- 
le. Philadelphian vastaperustetun kaupungin lä- 
histöllä asui suomalaisia, varsinkin Schuylkilljoen 
varrella, jossa oli aikoinaan Vasa ja Korsholm ni- 
miset puolustustornit. Kaupungin varhaisimmissa 
väkiluetteloissa ja historioissa tapaakin monta suo- 
malaisnimeä. Sen ensimäisessä oikeuslautakunnas- 
sa mainitaan olleen jäsenenä Gunnar Ramboe v. 
1682. Lassa Kock rakensi kaupungin ensimäisen 
putkan eli vankilan. 

Mikäli Philadelphia kasvoi, varsinkin kahdeksan- 
nellatoista vuosisadalla, sikäli suomalaisten raivaa- 
mat maatilat Schuylkilljoen varrella tulivat jae- 
tuiksi kaupungin loteiksi, varsinkin pohjois- ja 
länsiosassa nykyistä Philadelphiaa. Englantilainen 
kansanaines oli alusta pitäin niin verrattomasti yli- 



122 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

voimainen ja lukuisa, että harvalukuinen suomalais- 
väestö hyvin pian hupeni mitättömän pieneksi mur- 
to-osaksi. Kolonial-kauden suomalainen väestö pe- 
rinpohjin amerikalaistui. Mutta historiallisina 
muistomerkkeinä mainittakoon kaupungissa Sven- 
sen kadun varrella sijaitseva, vanha Dei Gloria 
kirkko, valmistunut v. 1700. Kirkon vieressä ole- 
vassa kalmistossa lepää moniaita Wermlannin suo- 
malaisia, kapteeni Lasse Kock y. m. 

Suomen merimiehiä todennäköisesti on pur- 
jehdusretkillään pysähtynyt Philadelphiassakin, ja 
jokunen sinne varsinaisesti asettunut asumaankin 
viime vuosisadan alkupuolesta saakka. Esimerkki- 
nä mainittakoon tapaus, jonka siirtolaispastori, tri 
Nichols Collins on jättänyt muistiinpanoihinsa. 
*' Illalla tammik. 25 p. 1807, noin kahdeksan seu- 
duissa, tuli luokseni suomalainen merimies vihittä- 
väksi erään hyvin epäilyttävältä näyttävän naikko- 
sen kanssa, todistajana joku tanskalainen merimies. 
Mies oli soreavartaloinen, kookas, noin kolmenkym- 
menen vuoden ikäinen, ja antoi nimekseen John- 
ston. Tarkemmin tutkittuani häntä, ilmaisi hän 
todellisen nimensä, jonka mukaan hän kuului yh- 
teen arvokkaampaan aatelissukuun Suomessa, ja 
äitinsä oli vielä elossa, asuen pääkaupungissa, Tu- 
russa." 

Varhaisimmat nykyisistä Philadelphian suoma- 
laisista ovat ne, jotka ovat tulleet sisällisen sodan 
aikana, ja sen jälkeen. 1870-luvulla kaupungissa 
asui useita suomalaisia merimiehiä, joista muuta- 
mat olivat naimisissa irlantilaisten kanssa. Useim- 
mat heistä ovat kuolleet ja jälkeen jääneet omaisen- 
sa amerikalaistuneet. Muistoonpanotkin heidän 



PHILADELPHIAN VARHAISIMMAT SUOMAL. 123 

elämänsä vaiheista ovat puutteelliset, ja mikä ikä- 
vintä, monesta vanhasta suomalaisesta ovat tiedot 
jääneet saamatta. 

Ulrick Augitst Green (Granholm) ^ kotoisin Tu- 
rusta, saapui merimiehenä Philadelphiaan v:den 
1860 seuduilla. Purjehti muutamia vuosia Ameri- 
kan rantavesillä, kunnes asettui vakituisesti Phila- 
delphiaan maihin ja meni naimisiin irlantilaisen 
kanssa. Tästä aviosta on kaksi tytärtä. Kolme- 
kymmentä vuotta yhtämittaa työskenteli Mr. Green 
puutyöntekijänä Grand Streetin laivaveistämöllä. 
Kuoli V. 1895, noin kuudenkymmenen vuotiaana. 

Fredrick Nyman eli Tainio. Hän tuli myöskin 
Philadelphiaan merimiehenä joko v. 1865 taikka v, 
1866. Toisen tiedon mukaan olisi hän kotoisin 
Kokkolasta, toisen tiedon mukaan Kannuksesta, 
Suomesta. Mentyään avioliittoon saksalaisen kans- 
sa, ryhtyi hän pitämään merimieshotellia, jonka 
yhteydessä oli anniskelu. Hänen majatalonsa Front 
Streetillä oli aikoinaan suomalaisten tunnetuin ko- 
kouspaikka. Vanhemmalla ij ällään harjoitti hän 
makeiskauppaa sekä hoiteli omistamiaan neljää 
kaupunkitaloa. Kuoli v. 1915, jättäen useita peril- 
lisiä. 

Matti Männistö, synt. v. 1848 Oulaisissa, Suo- 
messa, saapui merimiehenä Amerikaan v. 1868. Jäi 
maihin Philadelphiaan ja ryhtyi kirvesmiehen työ- 
hön laivaveistämöllä. Meni avioliittoon irlantilai- 
sen kanssa, josta aviosta heille syntyi neljä tytärtä. 
Piti jonkun aikaa merimiestaloa. Kuoli v. 1888, 
verrattain nuorella ij ällään. 

Alex Peterson (Lahti), Tiedot tästä 1870-luvul- 
la tulleesta. Pyhäjärveltä kotoisin olevasta meri- 



124 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

miehestä, ovat niukat. Laivaveistämöllä hän kir- 
vesmiehenä työskenteli ja kuoli Philadelphian sai- 
raalaan V. 1904, lähellä kuuttakymmentä ikävuot- 
taan. Hänen kerrotaan palvelleen englantilaisella 
laivalla Turkin ja Venäjän sodan aikana ja silloin 
purjehtineen Välimerellä. 

Johan JohansoUy kotoisin Kokkolasta, saapui me- 
rimiehenä Philadelphiaan noin v:den 1869 paikoil- 
la. Työskenteli puutyöntekijänä laivoilla ja oli 
avioliitossa Suomen ruotsalaisen kanssa. Saavutti 
korkean ijän, kuollen v. 1910, kahdeksankymmenen 
vuoden ikäisenä. Jäi perillisiä. 

Johan Daniels (Pekuri), yksinäinen, Oulusta ko- 
toisin oleva merimies kulkeutui Philadelphiaan 
v:den 1868 :n paikkeilla. Työskenteli laivaveistä- 
möillä ja laivanlastauksissa. Kuoli v. 1912, noin 
72:den vuoden ikäisenä. 

Charles Nikander (Johnsson), oli vanhimpia 
suomalaisia Camdenissa, Philadelphian itälaiteessa. 
Kotoisin hän on Kalajoelta ja saapunut merimiehe- 
nä Amerikaan v. 1870. Hänelläkin oli irlantilainen 
vaimo, niinkuin monella muullakin sen aikaisella 
suomalaisella Philadelphiassa. Piti jonkun aikaa 
"poortitaloa" ja merimiesten majataloa. Tunnet- 
tiin taitavaksi laiturien rakentajaksi, ollen van- 
hemmalla ikää työnjohtajana ja neuvojana. Kuoli 
V. 1907, sivuutettuaan kuudennenkymmenennen 
ikävuotensa. Jäi moniaita lapsia. 

Harry Hendrickson (Kekolahti), syntyisin Loh- 
jalta, Suomesta. Ammatiltaan **laivatimperman- 
ni". On avioliitossa toiskielisen kanssa ja asunut 
vuosikymmeniä Front Streetillä, Philadelphiassa. 



PHILADELPHIAN VARHAISIMMAT SUOMAL. 125 

Kuoli V. 1902, noin kuudenkymmenen vuoden ikäi- 
senä. 

Antti Laurila, Oulusta, jonka tulovuosi Ameri- 
kaan ei ole aivan varma, mutta joka tapauksessa 
ennen v:tta 1870. Meni Philadelphiassa naimisiin 
irlantilaisen kanssa, josta aviosta syntyi yksi lapsi. 
Kuoli V. 1896, ollen silloin 42 vuoden ikäinen. Leski 
meni uudestaan avioliittoon suomalaisen Johan Pe- 
tersonin kanssa. Hekin molemmat ovat kuolleet. 

Johan Peterson (Siivonen), kotoisin Pyhämaal- 
ta, Suomesta. Tulovuotensa Amerikaan on tunte- 
maton, mutta mikäli voipi laskea, on se tapahtunut 
1870-luvulla. Hänellä oli irlantilainen vaimo ja pi- 
ti merimiesruokalaa. Kerrotaan olleen hyvin vii- 
naan menevän. 

Johan Himanko, raahelainen merimies, tullut 
Amerikaan v. 1869. Vaimonsa oli myöskin irlanti- 
lainen ja oli heillä yksi poika elossa. Himanko 
kuoli V. 1898, vähän yli viidenkymmenen vuoden 
vanhana. Leski meni uudestaan naimisiin, niin- 
ikään Pyhämaalta kotoisin olevan suomalaisen me- 
rimiehen, Fredrick TVilliamsin kanssa. Molemmat 
sittemmin kuolleet. 

Paitsi edellämainittuja, ovat Philadelphiassa ja 
Camdenissa asuneet noin nelisenkymmentä vuotta 
ja ylikin useat seuraavista suomalaisista: August 
Kitsemo, yksinäinen mies, tullut Amerikaan v. 1870- 
Alex Telin, Knavosta, Suomesta, asunut Philadel- 
phiassa yli neljäkymmentä vuotta. Charles F am, 
poikasena tullut Philadelphiaan, jossa on asunut 
viidettäkymmentä vuotta. Adolf Brown eli Lep- 
päluoto, kotoisin Raahesta, tullut merimiehenä 
Amerikaan noin v. 1875 paikoilla. Camdenin van- 



126 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

himpia suomalaisia asukkaita. Samoin Charles 
Salminen, omistaa talon etelä-Camdenissa. Johan 
Anttila, Pyhäjoelta, Johan Okasen, Karl Herman- 
son, Mr. Johnson y. m. paikkakunnalla kauan asu- 
neet kansalaisemme. 

Suomalaisten luku Philadelphiassa laskettiin nou- 
sevan vaan muutamiin satoihin useammat viime 
vuosikymmenet. Mutta maailmansodan aikana v. 
1917, jolloin hallituksen laivanrakennustöissä Hook- 
Islandissa, lähellä kaupunkia tarvittiin kymmeniä 
tuhansia ammattimiehiä, muutti sinne myöskin 
suomalaisia puuseppiä kaikkialta Amerikasta, var- 
sinkin suur-New Yorkista. Nykyinen suomalais- 
väestö Philadelphiassa voidaan arvioida pariin tu- 
hanteen henkeen. 



VIII. 

NEW YORKIN VANHIMMAT 
SUOMALAISET. 

New Yorkin satamaa pidetään maailman par- 
haimpina. Sinne mahtuu tuhansia laivoja yhfai- 
kaa ankkuroimaan, ja suurimmatkin niistä voivat 
vaikeudetta sinne uida. Kun tämän lisäksi kaupun- 
gilla on meri- ja mannerliikkeen välitykselle maan- 
tieteellisestikin mitä edullisin asema, niin kilpailee 
se nykyään maailman liikkeen johtoasemasta. Tä- 
män miljoonakaupungin satamassa näkee laivoja 
maailman kaikilta kulmilta, niitten joukossa joku- 
nen suomalainenkin. Sen kirjavassa väestössä 
esiintyy etäisen Indian turbaanipäitä, leveähattui- 
sia mexicolaisia, etelän ruskeaihoista kansaa, poh- 
jois-Europan reippaita, vaaleaverisiä merimiehiä, 
niitten joukossa joku tanakka suomalainenkin. 
Suur-New York on sanan varsinaisessa merkityk- 
sessä kansallisuuksien kaupunki, sillä siellä on 
enemmän englantilaisia kuin Hullissa, enemmän ir- 
lantilaisia kuin Dublinissa, enemmän juutalaisia 
kuin Palestiinassa, enemmän italialaisia kuin Roo- 
massa ja suomalaisia ehkä niin paljon kuin Oulus- 
sa taikka Vaasassa. 

Suomalaisia on asunut New Yorkissa, niinkuin 
ennen on mainittu kaupungin perustamisesta saak- 
ka. Nämä kaikkien varhaisimmat olivat Wermlan- 
nin suomalaisia, ja heidän joukossaan oli joku ja 
Suomesta tulleita merimiehiä. Kahdeksanneltatois- 



128 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

ta vuosisadalta ei ole ainoankaan suomalaisen ni- 
meä tässä teoksessa, joka silloin olisi asunut New 
Yorkissa. Niitä alkaa taas ilmaantumaan kirjoi- 
hin viime vuosisadalla. Mutta kuitenkin, kaiketin- 
kin kansalaisiamme on aina jokunen asunut tässä 
maailman kauppakaupungissa kaiken aikaa. To- 
distettavasti oululainen merimies Johan Hemmi 1. 
Wilson, asui New Yorkissa jonkun aikaa v. 1820- 
luvulla, sillä täältä hän meni Amerikan laivastoon. 
Gustaf Wilson, hänen poikansa astui ensi kerran 
maihin New Yorkissa v. 1844, sekä Sälöisistä kotoi- 
sin oleva merimies Jacob Poika joki, insinööri Arvid 
Soldan asusteli kaupungissa 1850-luvulla, sekä sa- 
moihin aikoihin kullanetsijöinä Calif omiaan men- 
neet Sakris Wallin Raahesta, Jaakko Nyman Li- 
mingasta. Kriminsodan aikuisia v. 1854 New 
Yorkiin tulleita merimiehiä ovat Charles Törnqvist 
Kokkolasta, Gustaf Wendelin ja Charles Broman 
Raahesta y. m., sekä ennen ssällissotaa, 1860-luvul- 
la maihin jääneitä ja Yhdysvaltain laivastoon yhty- 
neitä: George Brown, Fred Hart ja Alex Enman 
Raahesta, Johan Siven (Savonen), Peter Anderson 
Viipurista, Gustaf Granquist Luumäeltä, Isak Tuo- 
hino, Abram Efraimson, Kustavista y. m. 

Sisällissodan jälkeen, v. 1865 syntyi New Yor- 
kiin varsinainen suomalainen asutus, pääasiallisesti 
niistä merimiehistä, jotka työskentelivät laivain 
lastaus- ja purkaustöissä, taikka purjehtivat Ame- 
rikalaisilla rannikko-laivoilla. Toiset näistä olivat 
menneet avioliittoon toiskielisten, etupäässä irlan- 
tilaisten neitosten kanssa, toiset tuottivat perheen- 
sä Suomesta, taikka menivät naimisiin jonkun 
vanhasta maasta äskettäin tulleen neitosen kanssa. 




WOOLAVORTH-RAKEN- 

NUS. 

3roaclwayllä kaupungin ta- 
loa vastapäätä, New Yor- 
l\in sydämessä on maail- 
man korkein liikepalatsi 
{kohoten kadun tasalta pil- 
I via kohti 792 jalkaa ja 1 
;[|[ tuuman, ollen sanan varsi- 
naisessa merkityksessä 
"pilvenpiirtäjä". Siinä on 
maanpinnan yläpuolella 58 
\ kerrosta, joissa työskente- 
le joka päivä 10 tuhatta 
enkeä. Rakennus on tul- 
lut maksamaan 15 miljoo- 
naa dollaria. 




OTTO MAUNO GEERS, 
guarter-Master", sisällissodan veteraani, 21 vuot- 
ta palvellut Yhdysvaltain meriväessä. 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 129 

Etelä-sataman läheisyydessä, Cherry Street keskuk- 
sena, asuivat silloiset suomalaiset, ahtaallaisissa 
vanhoissa tiilirakennuksissa, keskellä maailman- 
kaupungin levotonta liikettä. 

Suomalaisten merimiesten yhä lisääntyessä paik- 
kakunnalle, ilmaantui 1870-luvulla useita suomalai- 
sia merimieshotelleja, joitten yhteydessä tavallises- 
ti oli myöskin kapakka. Näihin, omien kansalais- 
tensa merimieshotelleihin tuli Suomen meripoika 
laivastaan niinkuin kotiinsa konsanaan, antaen 
säästönsä talonisännän talletettavaksi, sekä saaden 
omaistensa sinne osoittamat kirjeet. Huoletto- 
masti merimies sitte elosteli, isännältä säästöön an- 
tamiaan rahoja vähin erin otti ja taas niitä kulut- 
ti, kunnes ne kokonaan loppuivat. Kukaan ei ollut 
hillitsemässä heidän tahditonta juopotteluaan ja 
tuhlaustaan, päin vastoin sangen monet siihen kii- 
hoittivat, eikä suinkaan vähimmin juuri kapakoitsi- 
jat itse, joitten talletettaavana oli merimiesten ra- 
hoja. Mutta kun varat loppuivat, silloin armotta 
ajettiin pois hotellista, usein ^^runnarien" avulla 
vasten tahtoaankin toimitettiin laivaan. Nämä 
^•runnarit" olivatkin kapakoitsi joitten ohella meri- 
miesten pahimpia verenimijöitä. Heidän toime- 
naan oli hankkia merimiehille paikkoja matkaval- 
miina oleviin laivoihin. He vetivät merimiehiltä 
runsaan palkkion, jonka laivan kapteeni maksoi 
kuukausipalkasta etukäteen. Varsinkin sellaisiin 
laivoihin runnarit merimiehiä keräilivät, joissa koh- 
telu tunnettiin olevan huono, taikka vanhuuttaan 
laivat olivat epäturvalliset. Tällaisessa tapaukses- 
sa sai runnari vielä erityisemmän korvauksen lai- 
van kapteenilta. Moni merimies humalapäissään 



130 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

houkuteltiin tällaiseen laivaan, taikka pahimmassa 
tapauksessa juotettiin tukkihumalaan, ja siinä ti- 
lassa vietiin laivaan. Kun meripoika vihdoin herä- 
si, oltiin jo ulapalla, menossa pitkälle matkalle. 
Joskus sattui laiva viipymään vielä satamassa, kun 
edellä mainitulla tavalla laivaan tuotu meripoika 
heräsi. On monta kertomusta uhkarohkeista kar- 
kauksista, kun meripoika, melkein epätoivoisena 
hyppäsi mereen, ja useimmassa tapauksessa hyvä- 
nä uimarina pelastui. Suomalaisia runnareita ei 
liene montakaan New Yorkissa ollut, vaan ne olivat 
ruotsalaisia taikka amerikalaisia. Mutta suoma- 
laisia kapakoita 1880-luvulla oli montakin yhtäaikaa 
New Yorkin sataman läheisyydessä. Kaikkiaan nel- 
jännesvuosisadan ajalla, 1870 — 1895 lienee kymme- 
nen suomalaista kapakkaa ollut, parhaillaan neljä 
ja viisikin samaan aikaan. Vuoden 1890 jäl- 
keen alkoi niitä vähetä, eikä niitä enää v. 1900 ol- 
lut kuin yksi jälellä. 

New Yorkin suomalaisten elämä 1870-luvulla oli 
järjestymätöntä, vailla henkisiä harrastuksia ja si- 
veellisyyttä kohottavia pyrinnöltä. Sen aikaisen 
seuraelämän keskuksena oli kapakka, joka painoi 
leimansa kansalaistemme käytökseenkin. Iltahet- 
ket ja muutkin loma-ajat vietettiin suomalaisten 
kapakkain tilavissa seurusteluhuoneissa kaskuja 
kertoillen, hanuria soitellen ja myös, mikäli naisia 
sattui olemaan tilaisuudessa, karkeloiden. Monta 
aikaansa kuvaavaa kertomusta vielä muistellaan 
niiltä ajoilta. Esimerkkinä mainittakoon seuraava 
juttu: Cherry Streetin suomalaisessa merimies- 
hotellissa majaili kaksi Turun-puolen meripoikaa, 
joita suurien ruumiinvoimiensa vuoksi kutsuttiin 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 131 

Väkeviksi Veljeksiksi. Luonteeltaan olivat he kum- 
pikin sävyisät, eivätkä milloinkaan haastaneet rii- 
taa eivätkä hakeneet tappelua. Keskenäänkin heil- 
lä oli mitä parhain, veljellisin sopu. Eräänä päi- 
vänä tulee kapakassa puhe siitä, kumpiko veljek- 
sistä on väkevämpi ja heitä kehoitetaan painimaan. 
Veljeksillä ei ollut erityistä halua voimainsa kes- 
kenäiseen mittelyyn, mutta toverien vaatimus oli 
tinkimätöin, ja niin he päättivät koittaa. He tart- 
tuivat pitkillä jäntevillä käsivarsillaan toistensa 
vyötäisiin ja alkoivat ensin varovammin, sitten to- 
denteolla ja lopuksi aivan kun tulistuneena toisiaan 
nostella, lyödä lattiaan ja yrittäen saada hartiat 
maahan. Siinä ottelun tuoksinassa kapakan tuolia 
särkyi, kaatui tarjoilupöytiä, putoili pulloja hyl- 
lyiltä ja kapakoitsija joutui hätään. Kun veljekset 
eivät heittäneet otteluaan, kutsuttiin poliiseja, joi- 
ta ilmaantui kaksittain kapakan ovelle. Toinen 
veljeksistä pujahti sivuovasta ulos, mutta toinen 
joutui lainvalvojain haltuun. Suomalaista lähdet- 
tiin viemään poliisiasemalle. Matkalla kun he saa- 
puivat lihaliikkeen kohdalle, jonka oven pielessä, 
miehen ulettuvilla oli kaksi tukevaa rautakoukkua, 
joihin toisinaan ripustettiin siankinkkuja riippu- 
maan, niin kansalaisemme sieppasi kummallakin 
puolella olevan poliisin niskasta kiinni ja nosti hei- 
dät rautakoukkuihin, jättäen miehet siihen riippu- 
maan, itse jatkaen menoaan. Oikeuden valvojat 
tosin pian vapautettiin hankalasta asemastaan, se- 
kä olisivat varmaan saaneet lisävoimia, vangitak- 
seen väkevän suomalaisen ja saattaakseen hänet 
ansaittuun rangaistukseen, mutta kun siitä olisi sil- 
loin syntynyt heille itselleen vähemmän edullinen 



132 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

sanomalehti juttu, niin sai Turun-puolen poika olla 
rauhassa. 

Vuoden 1885 jälkeen tapahtuu New Yorkin suo- 
malaisten elämässä huomattava muutos parempaan, 
mitä jatkui vuosikymmeniä. Paikkakunnalle alkaa 
saapumaan muitakin suomalaisia, kun ainoastaan 
merimiehiä. Vauhtiinsa päässyt siirtolaisuus ku- 
letti New Yorkiin käsityöläisiä: kultaseppiä, räätä- 
leitä, kirvesmiehiä, maalareita y. m. Suomen nei- 
tosia myöskin kerääntyy suuret joukot, sillä heille 
tarjoutui verrattain hyvät palkat varakkaissa ame- 
rikalaisissa perheissä, jonne heillä oli hyvä pääsy 
palvelukseen. Ja mikäli suomalaisia perheitä kart- 
tui, sikäli kapakka syrjäytyi. Ilmaantui myöskin 
yksityisiä täysihoitoloita (poortitaloja), ja monet 
nuoret perheetkin pitivät luonaan huonemiehiä, 
vuokran maksun helpottamiseksi. Paremmat har- 
rastukset saivat jalansijaa. Puuhataan seurakun- 
taa ja kootaan varoja kirkon ostamiseen. Ensi- 
mäinen seurakunnallinen yrite epäonnistui. Mutta 
kun sitten v. 1887, Suomen merimieslähetys alotti 
työnsä New Yorkissa, merimiesten ja maissa asu- 
vien keskuudessa, saatiin seurakunnallinen työ al- 
kuun New Yorkissa, Brooklynissä ja Jersey Citys- 
sä. Näihin aikoihin alkoi myöskin raittiustyö kan- 
salaistemme keskuudessa, ensin Tarrytownissa, sit- 
te Brooklynissa ja vihdoin New Yorkissa. 

Henkilötietoja New Yorkin suomalaisista, 

Gustaf Wendelin, Kriminsodan aikana v. 1854, 
New Yorkiin jäänyt merimies palveli amerikalai- 
sella laivalla sisällissodan ajan, ja vuosia jälkeen- 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 133 

päinkin. Vanhemmalla ij ällään palveli Sandy Hoo- 
kin majakkalaivalla. Kuollut Snuck Harborin van- 
hojen merimiesten kodissa. Wendelin tapasi käydä 
kansalaisemme A. Everstin majatalossa New Yor- 
kissa. Siellä kerran sattui majailemaan nuoren- 
puoleinen suomalainen merimies Bostonista. Illan 
kulukkeeksi haastellaan Suomen asioita, varsinkin 
kuulumisia synnyinpitäjästä. Wendelin ja bostoni- 
lainen merimies olivat kumpikin kala Jokelaisia. 
Vanhempi sentähden alkaa tiedustelemaan myöhem- 
min tulleelta, jos hän tuntee niitä ja niitä sukulai- 
siaan. Lopuksi tultiin puheessa niin pitkälle, että 
vanhempi mies kyynelsilmin huudahtaa: "taidatpa 
olla veljeni!'' Todellakin iloinen yllätys, sillä mie- 
het olivat veljeksiä. Vanhemman veljen lähdettyä 
kotoaan, oli nuorempi vasta kuuden vuotias. Tä- 
mä nuorempi veli on vielä elossa, Tuomas Wende- 
lin, Bostonissa. 

Johan Anderson, kotoisin Uudeltamalta, Suomes- 
ta, Krimin sodan aikuisia merimiehiä, palvellut 
amerikalaisilla laivoilla, ollut laivan lastaus- ja pur- 
kaustöissä työnjohtajana y. m. Naimisissa irlan- 
tilaisen kanssa. Omisti kaupunkitalon Brooklynis- 
sa. Kuoli V. 1889, noin kuudenkymmenen vuoden 
ikäisenä. 

Iso Brown, kotoisin etelä-Suomesta, myöskin Kri- 
minsodan aikaisia suomalaisia merimiehiä, palveli 
Yhdysvaltain laivastossa sisällissodan ajan, ottaen 
osaa orjain vapauttamistaisteluihin. Satamatyöläi- 
senä hän sittemmin toimi New Yorkissa, ollen 
avioliitossa toiskielisen kanssa, sekä omistaen kau- 
punkitalon Prospect-puiston lähellä, Brooklynissa. 



134 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Tunnettiin kookkaisuudestaan ja runsaista ruumiin 
voimistaan. Kuollut 1890-luvulla. 

Nils Kant, lääkäri ja apteekari, syntyi Raumalla 
V. 1846. Vanhempiensa kuoltua, hänet yhdeksän- 
vuotiaana tuotiin sukulaistensa luokse New Yor- 
kiin. Amerikassa on hän suorittanut korkeakoulu- 
ja yliopistotutkinnot. Paitsi lääkärinä, on hän 
yleisesti tunnettu skandinavialaisten ja suomalais- 
ten keskuudessa taitavaksi apteekariksi, sillä aikoi- 
naan Kantin apteekki oli alallaan tunnetuimpia 
Brooklynissä. Nykyään hoitaa apteekia yksi tohto- 
rin pojista. Kant on vielä elossa. 

C. Almqvist, apteekari Brooklynissa, kuoli syk- 
syllä 1918. Brooklynin englanninkielisessä lehdes- 
sä, (Eagle) oli hänestä kirjoitus jossa mainittiin 
hänen syntyneen Suomessa. Oli 70 vuotias. 

John A, Haiman, syntynyt Uudessakaupungissa 
V. 1838. Lastenkoulun käytyään, hän meni ka- 
juuttapojaksi laivaan ja alkoi meriretkensä. Ame- 
rikaan saapui v. 1858. Sisällissodan aikana hän 
amerikalaisella laivalla palvellen halkoili Tyyntä 
merta, matkalla Aasiaan ja Austraalian satamiin, 
jolla matkalla viivyttiin neljä vuotta. Jätettyään 
merimiestoimen, hän työskenteli laivojen lastauk- 
sissa ja purkauksissa neljäkymmentä vuotta, aina 
seitsemännellekymmenennelle ikävuodelleen saakka. 
Kuului jäsenenä Forester-nimiseen apuseuraan, jon- 
ka seuran vanhojenkodissa hän nykyään viettää 
rauhaisaa elämänsä iltaa. Lukeutuu nykyään 
elossa oleviin vanhimpiin suomalaisiin New Yor- 
kissa. 

Charles Wilson, työnjohtaja, oli kotoisin Ruove- 
deltä, Suomesta. Hänen tulovuotensa New Yorkiin 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 135 

on epätietoinen, mutta todennäköisesti hän on tul- 
lut vuosi pari sisällissodan jälkeen. Palvellut me- 
rimiehenä rannikkolaivoilla, sittemmin monet vuo- 
det toimi työnjohtajana Roosevelt-laivatelakalla, 
missä rakennettiin ja korjailtiin laivoja. Hän oli 
irlantilaisen kanssa avioliitossa, josta aviosta on 
kaksi lasta. Omisti Brooklynissä kaupunkitalon. 
Kuoli V. 1892. 

Robert West, rakennusmestari ja urakoitsija, ko- 
toisin Raumalta, saapui merimiehenä Amerikaan 
vuoden 1868 seuduilla. Hän kuuluu vähinsä osan- 
neen Kiinan ja Malajien kieltä, joita oli merimat- 
koillaan oppinut. Kolmisenkymmentä vuotta hän 
harjoitti New Yorkissa rakennustöitä urakoitsija- 
na, omistaen itsekin kiinteimistöä. Naimisissa 
ruotsalaisen kanssa. 

Charles Svenfors, Kokkolasta, merimiehenä saa- 
punut Amerikaan vuoden 1868 seuduilla. Tunnet- 
tiin taitavaksi kirvesmieheksi, varsinkin laivanra- 
kennuksilla. Jätettyään pois väkijuomien nautti- 
misen, johonka hänellä oli ollut taipumusta, hän 
hyvää palkkaa ansaiten säästi melkoisen omaisuu- 
den ja matkusti Suomeen v. 1895. 

Andrew Beasley (Pisilä), pienikokoinen tanakka 
merimies syntyi Pyhäjoella v. 1833. Amerikaan 
jäi merimatkoiltaan noin v. 1869. Asuen New Yor- 
kissa purjehti hän ranta vesilai voilla, sekä menty- 
ään irlantilaisen kanssa naimisiin, ryhtyi satama- 
töihin, laivanlastaukseen, ollen siinä muutaman 
vuoden työnjohtajanakin. Kuoli Coney Islandissa 
V. 1910. Jäi kolme tytärtä. 

Johan G. Hiilphers, merikapteeni ja Old Domi- 
nion Höyrylaivayhtiön laivaston komentaja (corn- 



136 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

mandant), syntyi Turussa v. 1846. Isänsä muka- 
na, joka myös oli merikapteeni, saapui hän Ameri- 
kaan 1860-luvulla. New York tuli hänen vastai- 
seksi kodikseen. Suoritettuaan asianomaiset meri- 
tutkinnot, alkoi hän palveluksensa vanhan Domi- 
nion linjan laivoilla, ollen kapteenina sanotun yh- 
tiön laivoilla lähes puolensataa vuotta. Viime vuo- 
sina nautti hän täysin palvelleena eläkettä, tarvit- 
sematta varsinaisesti johtaa laivoja. Mutta yhtiön 
laivaston komentajana kuului hänelle se kunnia, et- 
tä kun sanotun yyhtiön uusi laiva laskettiin vesille, 
tuli hänen sitä ensin johtaa ja sen kulkukelpoisuut- 
ta tarkastaa. 

Kapteeni Hulphers kuoli huhtikuulla 1919. Oli 
naimisissa ruotsalaisen kanssa ja jäi häneltä poika 
ja tytär eloon. 

Emil Blomgren, merikapteeni, syntyi Kristiinan 
kaupungissa v. 1849. Koulunkäynnin keskeytti toi- 
sellakymmenennellä ikävuodellaan, mennen kajuut- 
tapo jaksi laivaan, jossa isänsä oli kapteenina. Ensi- 
kerran kävi Amerikassa merimatkoillaan v. 1868, 
mutta varsinaisesti hän asettui New Yorkiin asu- 
maan kymmenen vuotta myöhemmin. Palveli 
Ward-linjan laivoilla kolmekymmentä vuotta, ensin 
perämiehenä, sitte kapteenina rannikkoaluksilla. 
Suomessa hän kävi perheineen, oltuaan pois sieltä 
neljännesvuosisataa. Siikaisissa hän vieraili vel- 
jensä, sikäläisen ij äkkään kirkkoherran luona, sa- 
moin Kotkassa olevien veljiensä luona, toinen ollen 
merikapteeni, toinen tullimiehiä. Kapteeni Blom- 
berg kuoli kodissaan, Brooklynissa v. 1919. Jäi 
leski ja kaksi lasta. 

Kapteeni Stark, Raahesta, kuuluu vanhempaan 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 137 

sarjaan suomalaisista. Toisten tietojen mukaan 
olisi hänen pitänyt olla sisällissodassa, mutta var- 
muutta siihen puuttuu. Oli naimisissa irlantilaisen 
kanssa. 

Fredrik Auren, Uudestakaupungista, noin vuo- 
den 1869 :n seuduilla saapui merimiehenä New Yor- 
kiin ja palveli sen jälkeen amerikalaisilla laivoilla 
useammat vuodet. Mentyään avioliittoon irlantilai- 
sen kanssa, perusti hän kotinsa Brooklyniin ja työs- 
kenteli laivain lastaustöissä, niinkuin useat muutkin 
senaikaiset suomalaiset merimiehet. Kun New Yor- 
kissa tehtiin ensimäinen yritys suomalaisen seura- 
kunnan ja kirkon perustamiseksi, oli Auren muka- 
na, mutta kai pettyneenä yritteen epäonnistumises- 
ta, vetäytyi suomalaisten seurasta melkein koko- 
naan erilleen. Omisti sievän talon Brooklynissä. Mo- 
lemmat ovat kuolleet. Heiltä jäi kaksi tytärtä. 

Johan Häikiö, joka kooltaan kerrotaan olleen 
lyhyt ja tanakka suomalainen yhtä pyyleän ja 
lyhyen vaimonsa ja yhden poikansa kanssa 
asui aikoinaan 1880-luvulla eräällä tiilienkule- 
tuslautalla. Samalla kun hän työskenteli tii- 
lien lastauksessa ja purkauksessa oli hän myöskin 
lautan vahtimiehenä saaden siinä vapaan asunnon. 
Vuosikymmeniä heitä aallot keinuttivat ja vain 
harvoin heitä nähtiin maissa. Mies oli kotoisin Ou- 
lusta ja saapunut merimiehenä New Yorkiin v:den 
1869 tienoilla. Kuolleet he ovat aikoja niin isä, äi- 
ti kuin poikakin. Keuhkotauti vei heidät hautaan. 

Hendrick Ahlqvist, varakkaan perheen poika Tu- 
rusta. Mikäli va Javat tiedot kertovat, kouluutettiin 
häntä papiksi, mutta levottoman nuorukaisen mieli 
teki merelle ja avaraan maailmaan. New Yorkiin 



138 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

näyttää hän saapuneen vrden 1868 paikoilla. Pal- 
veli Yhdysvaltain laivastossa merisotilaana kaikki- 
aan viisitoista vuotta. Sotaväestä erottuaan pääsi 
New Yorkin poliisilaitokseen, toimien poliisina 
muutamia vuosia. Loppui j ällään oli hän New Yor- 
kin ilmaraitiotiellä ratamestarina. Kävi Suomessa 
v. 1880 ja meni syntymäkaupungissaan avioliittoon, 
sekä läksi uudelleen, puolisonsa kanssa Amerikaan. 
Kuoli New Yorkissa v:den 1900 vaiheilla. Yksi 
poika elossa. 

Matti Suva %. Syväjärvi, New Yorkin ensimäinen 
suomalainen paikanvälife^liikkeen pitäjä, oli kotoi- 
sin Kälviältä, Suomesta, ja kulkeutui merimiehenä 
Amerikaan v. 1866, astuen maihin New Orleansis- 
sa, La. Purjehdittuaan amerikalaisilla sisä järvien 
laivoilla, piti hän Ashtabula-Harboria, Ohiossa, ko- 
tinaan, ja meni siellä avioliittoon ruotsalaisen kans- 
sa. New Yorkiin hän muutti v. 1875 vaiheilla ja 
alotti merimieshotellin pidon. Mutta kun siirtolai- 
sia ja varsinkin suomalaisia neitosia alkaa lukui- 
sammin karttua New Yorkiin, ryhtyi Suva harjoit- 
tamaan paikanvälitysliikettä, saaden siinä yleisen 
luottamuksen. Hän oli mukana suomalaisten var- 
haisimmissa yhteispyrinnöissä. Kuoli v. 1904. Jäi 
yksi tytär. 

Johan Fredrick 'Williams (Salonen), aikoinaan 
tunnetuin suomalaisen merimieshotellin pitäjä New 
Yorkissa, syntyi Porissa v. 1844. Sisällissodan jäl- 
keen hän saapui Amerikaan ja työskenteli v. 1867 
Harves Groven tiilitehtaalla, lähellä New Yorkia. 
Mentyään naimisiin oululaisen neitosen, Anna Huh- 
talan kanssa, laittoi hän merimieshotellin Cherry 
Streetin varrelle, sataman lähelle, jonka yhteydes- 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 139 

sä ajan tavan mukaan oli anniskelukin. Vuosien 
1875 — 1885 välillä oli Williamsin hotelli suomalai- 
sille tunnetuin paikka New Yorkissar. Sinne meri- 
miehet laivoistaan suuntasivat matkansa ja sinne 
johdettiin vasta maahan tulleet siirtolaisetkin, jol- 
lei heillä ollut jotain muuta paikkaa asunnokseen. 
Kansalaistensa pyrintöihin ei Williams ottanut 
paljonkaan osaa, mutta hän kuului moneen ameri- 
kalaiseen salaseuraan, ollen korkean asteen vapaa- 
muurari y. m. Omisti talon Cherry Streetillä, ja 
kuoli hyvissä varoissa, verrattain nuorella ij ällään 
V. 1887. — Häneltä jäi yksi poika, Emil Williams, 
suomalainen lakimies Brooklynissa. 

William Franklin, Porista, suoritti perämiestut- 
kinnon Suomessa. Saavuttuaan New Yorkiin, hän 
melkein kohta sai apulaistoimen Williamsin hotel- 
lissa, kapakkatarjoilijana, ja isännän kuoltua meni 
lesken kanssa naimisiin. Parisen vuotta oltuaan 
avioliitossa kuoli Franklin v. 1890. Mrs. Williams- 
Franklin kuoli v. 1897. 

Johan Lueeni, aivan ensimäisiä suomalaisia ma- 
jatalonpitäjiä New Yorkissa, muutti vuoden 1880- 
luvulla Californiaan y. m. lännelle. 

Johan Säikkä, merimieshotellin pitäjä, syntyi Lu- 
mijoella V. 1840. Merimatkoillaan jäi Amerikaan 
V. 1870. Mentyään New Yorkissa avioliittoon suo- 
malaisen neitosen kanssa, ryhtyi hän harjoittamaan 
hotelli- ja kapakkaliikettä Cherry ja Oliver katujen 
kulmassa New Yorkissa. Kymmenkunnan vuotta 
hän harjoitti liikettä, joka ei koskaan ollut par- 
haassa maineessa. Kuoli v. 1892. Vaimonsa kuoli 
hiukan myöhemmin. 



140 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Johan Käärnä, oululainen merimies, harjoitti 
myöskin 1880-luvulla hotelli- ja anniskeluliikettä 
New Yorkissa. Kuollut vuosikymmeniä sitte. Lie- 
nee saapunut Amerikaan heti sisällissodan jälkeen. 

Johan Strömberg, Paimiosta, saapui merimiehe- 
nä Amerikaan v. 1870. Harjoitti New Yorkissa 
hotelli- ja anniskeluliikettä 1890-luvulla. Oli naimi- 
sissa Käämän lesken kanssa. 

Isakki Kurikka, Oulun Salosta, merimiehenä tul- 
lut New Yorkiin vuoden 1870 seuduilla. Työsken- 
teli laivatelakalla, mutta mentyään naimisiin sak- 
salaisen kanssa, laittoi hän merimiesmajatalon 
Brooklynissä omistamaansa taloon, jonka yhteydes- 
sä ei ollut anniskelua. Kuului jäsenenä amerikalai- 
seen apuyhdistykseen. Kuoli v. 1881, viidennellä- 
kymmenennellä ikävuodellaan. 

Andrew Wilson, suomalainen hotelli ja kapakka 
sijaitsi Cherry kadun varrella, 1870-luvulla, mutta 
luultavasti sen ikä oli lyhyt, koskapa sitä niin vä- 
hä enää muistetaan. 

Anders Kustaa Eversti, jonka raitis merimiesho- 
telli oli aikoinaan hyvin tunnettu New Yorkissa, 
oli kotoisin Pyhäjoelta, Oulun 1. Merimiehenä hän 
purjehti Amerikaan, jääden asumaan maihin v. 
1872. Tuotettuaan vaimonsa Suomesta, perusti 
hän majatalon merimiehiä ja siirtolaisia varten 
Market kadulle, New Yorkiin. Tämä olikin niitä 
harvoja merimieshotelleja, joissa ei tarjoiltu väki- 
juomia. Parhaillaan oli tämä liike 1890-luvulIa. 
Ostettuaan kaupunkitalon etelä-Brooklynista, lak- 
kautti Eversti hotelliliikkeensä ja työskenteli halli- 
tuksen laivaveistämöllä, Brooklynin Navy-Yard'is- 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 141 

sa useampia vuosia. Siirtyi maatilalleen Kingston, 
N. Y., jossa kuoli v. 1911 kuudenkymmenenviiden 
vuoden ikäisenä. Vaimonsa ja tytär ovat elossa. 
Mr. Eversti kuului merimieskirkon vanhimpiin jä- 
seniin, samoin Brooklynin seurakunnan perustajiin, 
sekä oli viime mainitussa valtuuston jäsenenä 
y. m. luottamustoimissa. Hän myöskin oli raittius- 
Beura Armon-Lähteen perustajia. 

August Anskarius Raski, syntyi Hailuodossa, Ou- 
lun 1. V. 1851. Merimatkoilla saapui Pensacolaan, 
Floridaan v. 1870, sekä sieltä New Yorkiin. Meni 
Brooklynissä naimisiin Pyhäjoelta kotoisin olevan. 
Elisabeth Peltoniemen kanssa v. 1879. Työskenteli 
kirvesmiehenä laivatelakoilla. Kuoli v. 1901 ver- 
rattain nuorena. Jäi leski, joka vieläkin elää, ollen 
seudun vanhimpia suomalaisia, sekä yksi tytär. 

Henry Chambers (Saarela) , Oulusta, tullut meri- 
miehenä Amerikaan v. 1870-seuduilla. Työskente- 
li laivain lastauksissa New Yorkissa. Perheellinen. 
Kuoli V. 1901. 

Johan Wilson (Sipola) y Pyhäjoelta, merimiehenä 
kulkeunut New Yorkiin v. 1870-luvulla, ja työsken- 
teli rakennusalalla. 

Victor Lundahl, Tampereelta, saapunut Ameri- 
kaan merimiehenä v. 1870. Työskennellyt laivain 
lastauksessa y. m. Asunut Jersey Cityssä. Vaimo 
ja lapsia. 

Gustaf Wilhelm Mattson, Säkylästä, tullut Ame- 
rikaan 1871, entinen merimies, työskentelee kirves- 
miehenä y. m. rakennustöissä, asuntoa Hobokenissa, 
N. J. Vaimo ja lapsia. 

Walter Stenvall, Turusta, lähtenyt nuorena me- 
relle ja sillä matkallaan saapunut Amerikaan v. 



142 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

1873. Palveli sisä järvien laivoilla ja meni avioliit- 
toon Erie, Pa. v. 1880. Muutti Brooklyniin, jossa 
toimi puutyöntekijänä laivatelakalla. Kuoli v. 
1897, neljänkymmenen neljän vuoden ikäisenä. — 
Mrs. Anna Sofia Stenvall, kotoisin Kälviältä, an- 
saitsee kunnioitettavan sijan toimeliaitten ja ahke- 
rien kansalaistemme keskuudessa, sillä jääden nel- 
jän alaikäisen lapsen kanssa leskeksi, hän Juma- 
laan luottaen, uutteralla työnteollaan hoiti perhet- 
tään, vieläpä kartutti omaisuuttaan, niin että hä- 
nellä myöhemmin oli useampikin kaupunkitalo. 
Kuuluu jäsenenä Brookljmin seurakuntaan, ompe- 
luyhdistykseen y. m. 

John Elson, suutari ammatiltaan, syntyi Poris- 
sav. 1838. Saapui merimiehenä New Yorkiin v. 
1873. Väsyttyään merillä kulkuun, laittoi hän jal- 
kineliikkeen ja kenkäinkorjauspajan Cherry Stree- 
tille. Myöhemmin hän rakennutti itselleen talon 
Brooklyniin. Seurakunnan perustavia jäseniä hän 
oli myöskin. Kuoli v. 1917. — Mrs. Elsa Elson 
saapui miehensä luokse Amerikaan noin v:den 
1878 vaiheilla. Kuului apuyhdistys "Pyrkijään", 
ja kuoli ennen miestään. Kaksi poikaa elossa. 

Johan Hermanson, saapunut merimiehenä New 
Yorkiin v. 1873. Kävi viiden vuoden perästä syn- 
nyinmaassa ja meni kotikaupungissaan Oulussa 
naimisiin, sekä palasi takaisin Amerikaan. Van- 
hemmalla puolen ikäänsä työskenteli hän Pennsyl- 
vanian Sailmaker Co:n purjeitten tekijänä. Kuoli 
V. 1888, ollen vähä yli neljänkymmenen ikävuoden. 
Jäi vaimo ja kaksi tytärtä. 

Victor Grant, syntynyt Sääksmäellä, Suomessa 
v. 1856. Purjehti poikapäivinään Suomenlahdella. 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 143 

Läksi turkulaisella laivalla pidemmälle matkalle 
Englantiin, sekä sieltä taas toisella laivalla Ameri- 
kaan, jääden maihin New Yorkissa v. 1873. Pal- 
veli kuitenkin vielä merimiehenä amerikalaisilla 
laivoilla. Yhdeksän vuotta oli Yhdysvaltain halli- 
tuksen palveluksessa, ensin laivastossa, sitten tul- 
lihallituksen laivoilla merimiehenä. Mentyään 
avioliittoon, osti hän talon itselleen Brooklynista, 
sekä alkoi kirvesmiehenä työskennellä laivatela- 
koilla ja laitureilla. Mr. Grant on merimieskirkon 
perustajia, samoin Brooklynin seurakunnan alkuun- 
panijoita ja sen monivuotinen esimies. Ensimäinen 
vaimonsa kuoli v. 1909. Lapsensa ovat saaneet hy- 
vän koulukasvatuksen, kaksi lukenut opettajatta- 
reksi. 

Edellisiä vähän myöhemmin tulleita, kuitenkin 
nelisenkymmentä vuotta ja siitä ylikin Amerikassa 
asuneita suomalaisia merimiehiä ovat seuraavat: 

Abel TVickberg, Leppä järven pitäjästä, synt. 
1853. Merimiehenä tullut Amerikaan v. 1876. 
Työskennellyt laivain rakennustyössä enemmän 
ikäänsä. Raittiusseura Armonlähteen ja Brookly- 
nin seurakunnan perustajia ja monivuotinen val- 
tuuston jäsen, pyhäkouluopettaja y. m. Mennyt 
avioliittoon New Yorkissa v. 1886, Raahesta kotoi- 
sin olevan Anna Majblomin kanssa. Yksi poika 
elossa. 

Antti Kangas, syntynyt Paavolassa, Oulun 1. 
1851. Rippikoulun käytyään läksi merelle ja ehti 
purjehtia oululaisella laivalla maailman ympäri, 
kunnes v. 1879 saapui New Yorkiin, jolloin jäi va- 
kituisesti asumaan Amerikaan. Työskennellyt lai- 
vaveistämöillä ja rakennuksilla, puutyöntekijänä. 



144 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Ollut naimisissa kolme kertaa, mutta lapseton. Me- 
rimieskirkon entisiä jäseniä. Nykyään kuuluu ala- 
New Yorkin seurakuntaan. 

Simon Kosonen, kiinteimistön omistaja, syntynyt 
Säkkijärvellä, Wiipurin 1. v. 1854. Neljäntoista 
vuotiaana läksi merelle, purjehtien ensin Suomen- 
lahdella, sitten valtamerillä, kunnes v. 1879 saapui 
New Yorkiin. Palveli vielä kuitenkin vuoteen 
1887 merimiehenä amerikalaisilla laivoilla, jonka 
jälkeen ryhtyi satamateihin. Loukkaantunut mon- 
ta kertaa, hyvin vaarallisesti. Kuulunut merimies- 
kirkkoon, ala-New Yorkin seurakuntaan ja nyttem- 
min Brooklynin suomal. kirkkoon. Ensimäinen vai- 
monsa Maijastiina Joupe, k. v. 1907. Toinen vai- 
monsa Edith Rosenberg. Lapseton. 

Johan Johnson, kotoisin Uudestakaupungista, 
saapunut Amerikaan vuoden 1879 seuduilla. Oli 
vahtimestarina suomalaisten ensimäisessä kirkossa 
New Yorkissa. Työskennellyt Brooklynin riippu- 
sillalla y. m. 

Victor Erikson (Kytölä,) Raahesta, tullut 1880- 
luvulla Amerikaan ja työskennellyt koneenkäyttä- 
jänä y. m. 

Harry Doyli (Hyvärinen) , Pulkkilasta. Merimie- 
henä tullut New Yorkiin v. 1878. Naimisiin meni 
raahelaisen Betty MajblomMn kanssa New Yorkis- 
sa, josta aviosta on yksi poika. Vaimonsa kuoli v. 
1907. Poikansa on saanut yliopistokasvatuksen. 

Harry Blom, Porista, saapunut New Yorkiin v. 
1880. Oli naimisissa Elisapet Pisilän kanssa. Työn- 
johtajana laivarannassa. Kuoli v. 1910. Jäi leski 
ja seitsemän lasta. 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 145 

Johan Haapala, yli neljäkymmentä vuotta Ame- 
rikassa asunut, ollut monia vuosia kuolleena. 

Frans Oskar Gustafsson, Amerikaan tullut v. 
1880 seuduilla. Rakensi talon itselleen Rockaway 
Beach'ille, jossa kuoli v. 1910. Kotoisin oli Kusta- 
vin pitäjästä, Suomesta. Jäi leski ja lapsia. 

Johan A. JVikander, syntynyt Raahessa v. 1836. 
Amerikaan tuli siirtolaisena v. 1880. Ammatiltaan 
suutari. Asui New Jerseyssä. Kuoli v. 1901. 

Johan A. Koski, Brooklynissä tunnettu suoma- 
lainen kiinteimistön omistaja ja rakenteli ja, joka 
kuoli keväällä v. 1919, saapui New Yorkiin v. 1880- 
luvun loppupuolella. Synt. Sakkolassa 1862. Jäi 
vaimo ja ottotytär. 

Vanhojen merimiesten koti. New Yorkin sata- 
man etelärannalla Staten Island'issa, luonnon iha- 
nalla ja rauhaisalla paikalla, joka tunnetaan ni- 
mellä "Sailors Snug Harbor", löytyy koti työkyvyt- 
tömiä ja vanhoja merimiehiä varten. Tämä suu- 
remmoinen laitos hakee alallaan vertoja maailmas- 
sa. Laitoksessa saa mitä parhaimman ja mukavim- 
man hoidon likemmä tuhannen merimiestä, jotka 
sitä pitävät kotinaan ja jossa he saavat vanhuuten- 
sa raihnaiset päivät rauhassa viettää. Siellä on 
puhtaat hyvin lämmitetyt huoneet, oivallinen ruoka 
ja kahvitarjoilu sekä aamu- että iltapäivällä. Ta- 
vallisesti vaan kaksi miestä asuu samassa huonees- 
sa. Laitoksella on oma juhlallinen kirkko, pienem- 
pi rukoushuone, luku- ja musiikkisali, seurustelu- 
huone y. m. Ajanmukainen sairaala tarjoo hoitoa 
huonommille. Laitokselle kuuluu toistasataa eek- 
keriä maata, mutta sitä viljelevät varsinaiset työ- 
miehet. Kuitenkin hoidokkaatkin saavat aikansa 



146 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

kulukkeeksi joku ja tunteja työskennellä päivässä, 
mitkä ulkosalla, mitkä käsityö verstaissa ja verkon- 
kutojina. Kaikesta työstä maksetaan pieni, mää- 
rätty maksunsa, joten hoidokkaille tarjoutuu tilai- 
suutta käyttörahojen ansaitsemiseen. Olkoon mai- 
nittuna, että hoito kodissa on maksuton. 

Tämän merimieskodin perustaja on merikapteeni 
Richard Randall, joka lähes sata vuotta sitten kuol- 
len, lahjoitti omistamansa kiinteimistön New Yor- 
kissa, Aston Placen seuduilla, vanhojen merimies- 
ten hoitamista varten. Tämä omaisuus arvostel- 
laan nykyään 18 miljoonaksi dollariksi, ja sen ko- 
rot riittävät laitoksen menojen peittämiseen. 

Moni Suomen merimies on tässä laitoksessa van- 
huutensa päivät viettänyt ja viimeisen kerran sil- 
mänsä ummistanut. Nykyäänkin heitä siellä on 
parikymmentä henkeä. Niistä, joita siellä nykyi- 
sen polven muistossa tiedetään kuolleen merkittä- 
köön: Kustaf Svenson Kalajoelta, Aleksander En- 
man Raahesta ja Peter Anderson Wiipurista, sisäl- 
lisessä sodassa olleita, Peter Lunsti, Andrew Rön- 
bäck. Latomaa eli Johnson, Kustaa Paakko, J. Kaar- 
na, Johan Wilson, Johan Paldanius Oulusta, Johan 
Helin Turusta, Johan Johnson Luvialta, Nyholm 
Lovisasta, Engblom Oulusta, Frank Strömberg Po- 
rista, y. m, ' 

Nykyään sanotussa merimiesten kodissa hoidet- 
tavista suomalaisista mainittakoon: William Jack- 
son, Koivistolta, Wiipurin 1. tullut Amerikaan yli 
viisikymmentä vuotta sitten; Kustaa Granqvist, lä- 
heltä Wiipuria, palvellut amerikalaisilla sotalaivoilla 
kaksitoista vuotta, nykyään 73 vuotias, ollut ko- 
dissa parisen vuotta. Kiistaa Wilhelm Johansson, 



NEW YORKIN VARHAISIMMAT SUOMAL. 147 

liavian pitäjän Hännin kylästä, yksinäinen mies, 
laitoksen vanhin suomalainen, täyttämäisillään 
kahdeksannenkymmenennen ikävuotensa, tullut 
Amerikaan sisällissodan aikana v. 1862, hoidettu ko- 
dissa yksitoista vuotta. Nikolai Johansson, Viitasaa- 
relta, 77 vuotias, yksinäinen mies, joka on tullut 
Amerikaan v. 1871, kalastellut Gloucesterissa 
enimmän ikäänsä ja asunut merimieskodissa viisi 
vuotta. Johan Lindroos, turkulainen merimies, 
synt. V. 1842, purjehtinut amerikalaisilla laivoilla 
nelisenkymmentä vuotta, saanut hoitoa laitoksessa 
viisitoista vuotta, ollen yksinäinen mies. Wilhelm 
Nylund, Vaasan satamasta, Brändöstä, 77 vuotias, 
myöskin nelisenkymmentä vuotta Amerikan laivoil- 
la palvellut merimies, ollut laitoksen hoidossa seit- 
semän vuotta. Suomessa vaimo ja kolme lasta, 
Johan Peter sson, Siikajoelta, 75 vuotias, noin vii- 
sikymmentä vuotta sitten ensikerran Amerikaan 
tullut, sittemmin ympäri maailmaa, amerikalaisil- 
la laivoilla palvellen purjehtinut, yksinäinen mies, 
joka viimeiset seitsemän vuotta on merimieskodis- 
sa saanut hoitoa. Peter Hendrickson, syntynyt Lo- 
viisan kaupungissa v. 1850, ja saapunut ensikerran 
Amerikaan kahdenkymmenen vuotiaana meripoika- 
na. Loukkautumisen vuoksi joutunut työkyvyttö- 
mäksi ja saanut merimieskodissa hoitoa kolmetoista 
vuotta. On yksinäinen mies. Johan Hendrickson 
(Tuokkola), Nivalasta, Ala-Kosken talosta, 68 vuo- 
tias yksinäinen mies, menettänyt New Yorkissa mo- 
lemmat jalkansa ja ollut laitoksessa hoidettavana 
24 vuotta, pisimmän aikaa kuin yksikään muu suo- 
malainen. Karl Björklund, Porvoosta, likemmä nel- 
jäkymmentä vuotta purjehtinut amerikalaisissa lai- 



148 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

voissa, Atlannin ja Tyyneen merillä. Yksinäinen 
mies, ollut laitoksessa viisi vuotta. Johan Skog, 
Western Solbyn pitäjästä, Waasan läänistä, palvel- 
lut kolmisenkymmentä vuotta amerikalaisissa lai- 
voissa ja viimeiset neljä vuotta asunut merimies- 
kodissa. Charles Stall, Vaasan poikia, synt. 1858, 
tullut merimiehenä Amerikaan liki neljäkymmentä 
vuotta sitte ja työkyvyttömyyden tautta pääsi yh- 
deksän vuotta sitten merimieskotiin. Frank Rosen- 
gren, syntynyt Porissa v. 1859. Nuorena meripoi- 
kana saapui Amerikaan ja sittemmin purjehtinut 
Aasian, Afrikan, Austraalian ja Amerikan ranta- 
milla. Loukkautumisensa vuoksi joutui kahdeksan 
vuotta sitten merimieskodin hoidokkaaksi. Martin 
Johnsson, Viitasaarelta, tullut Amerikaan neljä- 
kymmentä vuotta sitten. Palvellut Yhdysvaltain 
laivastossa, sotalaiva Idahossa. Menetti molemmat 
jalkansa ja tuotiin laitokseen v. 1910. Yksinäinen 
mies. Johan A. Erickson, kotoisin Helsingistä, tul- 
lut meripoikana Amerikaan, purjehti kauan ameri- 
kalaisilla laivoilla. Menetettyään toisen jalkansa, 
on hänkin asunut merimieskodissa puolenkymmen- 
tä vuotta. Yksinäinen, vakavamielinen mies. Suo- 
messa veljiä ja sisaria. 



IX, 



BOSTONIN VARHAISIMMAT SUOMA- 
LAISET. 

Boston, jota etevien oppilaitostensa y. m. sivis- 
tyspy rintojensa vuoksi kutsutaan "Amerikan Ate- 
naksi", on Uuden Englannin keskuksessa, Massa- 
chusettsin valtiossa, ja lukeutuu Amerikan van- 
himpiin kaupunkeihin. Se on tärkeä kauppa- ja 
teollisuuskaupunki, ja Yhdysvaltain historiassa sil- 
lä on sangen kunnioitettava osa. 

Varhaisimmat suomalaiset Bostonissa ovat Kri- 
min sodan ajoilta, vuodesta 1854, jolloin merimie- 
hiä suomalaisista laivoista jäi kaupunkiin, ja muut- 
tivat siellä amerikalaisiin laivoihin. Sisällissodan 
puhjettua v. 1861 moni suomalainen merimies yh- 
tyi Amerikan laivastoon taistelemaan orjain va- 
pauttamiseksi. Sodan päätyttyä heistä monet ko- 
teutuivat tähän kaupunkiin. Vuoden 1870-luvulla 
asui Bostonissa melkoinen joukko kala Jokelaisia, 
oululaisia, raumalaisia ja turkulaisia merimiehiä, 
toiset heistä tuottivat perheensä Suomesta Ameri- 
kaan, toiset menivät avioliittoon kotimaasta tulleit- 
ten neitosten, tai toiskielisten kanssa. 

Mikäli suomalaisia merimiehiä ja myöskin siirto- 
laisia lisääntyi Bostoniin, sikäli ilmaantui suomalai- 
sia hotelleja, sekä niitten yhteyteen kapakoita. 
Näitten laitosten vaikutus ei suinkaan ollut siveelli- 
sesti kohottavaa, päin vastoin muistellaan monta 
surullista tapausta suomalaisten elämästä v. 1880- 



150 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

luvulta. Mutta tuo järjestymätön ja hillitön elä- 
mä kansalaistemme keskuudessa ei siellä ollut var- 
sin pitkäaikainen, eikä saanut läheskään kaikkia 
mukaansa. Suomesta saapunut perheväki oli kas- 
vanut herännäisyyden vakavassa ja kristillisessä 
ajanhengessä. Se kaipasi korkeampia elämänar- 
voja, kuin aistilliset nautinnot, juoppous ja huvitte- 
lut. Alettiin puuhaamaan seurakuntaa ja juma- 
lanpalveluksia omalla kielellä. Uskonnollisia puhu- 
jia alkoikin paikkakunnalla käymään. Seurakunta 
perustettiin 1894 ja samoihin aikoihin raittiusseura 
Boston Koti. 

Henkilökohtaisia tietoja on koetettu saada tähän 
teokseen kaikista ennen vuotta 1875 tulleista suo- 
malaisista Bostonissa. Ainoastaan poikkeustapa- 
uksissa sitä myöhemmin tulleista mainitaan. 

Ryssän Roope, mikäli nykyään elävät vanhimmat 
suomalaiset voivat hänestä muistaa, on hän varhai- 
simpia Bostonin suomalaisia. Hän saapui Pensaco- 
laan, Floridaan Krimin sodan aikana v. 1854. Kul- 
keutui sieltä amerikalaisella laivalla Bostoniin ja 
yhtyi Amerikan laivastoon v. 1861. Muistona or- 
jain vapautussodasta kantoi hän kultaista kunnia- 
merkkiä. Ammattinaan harjoitti hän paikanvälit- 
tämistä merimiehille, tehden myöskin satamatöitä. 
Hän oli harvinaisen kookas ja väkevä. Monta jut- 
tua kerrotaan hänen voimannä5i:teistään. Synty- 
mäpaikkansa ja aikansa on tuntematon. Hän kuo- 
li V. 1892. 

Michael Johnson, jota myöskin synnyinpitäjänsä 
nimen mukaan kutsuttiin ^'Rymättylän Johnsonik- 
si", palveli Yhdysvaltain laivastossa sisällissodan 
ajan, ja sen muistoksi kantoi urhoollisuusmerkkiä. 



BOSTONIN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 151 

Bostoniin asettuen, meni hän naimisiin irlantilai- 
sen neitosen kanssa ja hoiti merimieshotellia. Jou- 
duttuaan vankeuteen juopumisen tähden, lakkasi 
hän kokonaan nauttimasta päihdyttäviä juomia ja 
yhtyi Temple-Honor nimiseen raittiusseuraan. Hän 
oli lyhyt kasvuinen, mutta hyvin tanakka, niinkuin 
tervaskanto. Kuoli v. 1908, noin kahdeksankymme- 
nen vuoden ikäisenä. Elossa on kaksi hänen poi- 
kaansa. 

Joseph Wilson, oululainen merimies, saapunut 
Amerikaan noin v. 1860. Palveltuaan Yhdysval- 
tain laivastossa sisällissodan ajan, asettui hän Bos- 
toniin, mennen avioliittoon irlantilaisen kanssa. 
Työskenteli nostokoneen hoitajana laivain lastaus- 
ja purkaustöissä, asuen East Bostonissa. Kuolin- 
vuotensa on tuntematon. Useita lapsia. 

Anders Junnikkala, syntynyt Kalajoella v. 1830. 
Saapui merimiehenä Amerikaan ja yhtyi v. 1861 
Yhdysvaltain meri väkeen, ottaen osaa orjien va- 
paustaisteluun. Rauhan tultua hän vielä jatkoi so- 
tapalvelustaan ja kuoli Aasian vesillä, sotalaival- 
laan, jossa hän palveli, noin 1870 vaiheilla. 

Johan Junnikkala, edellisen veli, saapunut myös- 
kin merimiehenä Amerikaan v. 1869. Bostonissa 
liän meni naimisiin suomalaisen neitosen, Hilda 
Lindströmin kanssa, mutta kuoli kaupungin sairaa- 
lassa V. 1875, kolmenkymmenenyhden vuoden ikäi- 
senä. 

Gustaf Junnikkala, kotoisin Kalajoelta, mutta ei 
edellisten kanssa samaa sukua, saapui merimiehenä 
Bostoniin v. 1870. Purjehdittuaan ensin amerika- 
laisilla laivoilla jonkun vuoden, hän sen j aikeen piti 



152 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

hotellia East Bostonissa. Vaimonsa oli ruotsalai- 
nen, eikä heillä ollut lapsia. Kuollut. 

Johan Johnson {Junttila) y kiinteimistön omista- 
ja Alstonissa, syntyi Lohtajalla, Suomessa v. 1848. 
Vajaan kahdenkymmenen vuotiaana meripoikana 
hän, V. 1867 saapui New Yorkiin ja sieltä, amerika- 
laisilla laivoilla palvellen Bostoniin v. 1868, jonne 
jäi asumaan. Viisi vuotta vielä merta kynnettyään 
hän V. 1873 asettui vakituisesti Bostoniin ja rupesi 
puutyöntekijäksi Boston- Albanyn rautatievaunujen 
korjauspajaan. Vuosikymmeniä hän siellä yhtä 
päätä työskenteli. Hyvinvoipaisena hän nyt hoite- 
lee kaupunkitalokaan. Naimisissa irlantilaisen 
kanssa, ja on heillä useita lapsia, jotka ovat saa^ 
neet hyvän koulukasvatuksen. 

Tuomas Wendelin, syntynyt Kalajoella v. 1840. 
Merimiehenä v. 1867 saapui Philadelphiaan, ja siel- 
tä Bostoniin. Purjehdittuaan amerikalaisilla lai- 
voilla muutamia vuosia, hän asettui kaupunkiin ja 
alkoi työskentelyn Boston- Albany rautatievaunujen 
korjauspajassa, jatkaen sitä nelisenkymmentä vuot- 
ta katkeamatta. Nauttii nykyään sanotulta rauta- 
tie-yhtiöltä eläkettä. Kuulunut Allston-Brightonin 
seurakuntaan ja palvellut kauan siinä kirkkoväär- 
tina y. m. 

Fredrick Rosnell, kotoisin Kuivalahden pitäjästä, 
saapui merimiehenä Amerikaan v. 1867 vaiheilla. 
Enimmän ikäänsä työskenteli Boston-Albany rauta- 
tievaunujen korjauksissa. Kuulunut seurakuntaan, 
ollen mukana sen perustamisessa ja sen kehittämi- 
misessä. Kuoli East Weymouthissa, Mass. v. 1905, 
63 vuoden ikäisenä. Poikansa: 



BOSTONIN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 153 

Fredrick Rosnell, jr. syntynyt Raumalla v. 1862. 
Äitinsä mukana tullut Amerikaan v. 1877. Ollut 
neljännes-vuosisadan ajan työssä Betlehem Ship 
Building Co. Quincyssa. Vaimonsa on Wilhelmii- 
na Junttila, ja ovat he menneet naimisiin Bostonis- 
sa. Kuusi lasta elossa. Omistavat talon East 
Weymouthissa, Mass. 

Johan Benhard Widell, oululainen merimies, as- 
tunut maihin Amerikassa v. 1866 eli 1867, ensin 
Philadelphiassa, sitten New Yorkissa ja vihdoin 
jääden Bostoniin. Tuotti vaimonsa ja lapsensa 
Suomesta v. 1873, sekä alotti merimieshotellin ja 
kapakan Hannover kadulla. Kuoli v. 1888, viiden- 
kymmenenkahdeksan vuoden vanhana. Vaimonsa 
kuoli V. 1890. Useita lapsia elossa. 

Harry Rundelin, Oulun Salosta, saapunut meri- 
miehenä Bostoniin v. 1866 eli 1867. Hänelläkin oli 
aikoinaan merimieshotelli Bostonissa. Kuoli nai- 
mattomana V. 1893, viidenkymmenenkolmen vuo- 
den ikäisenä. 

Anna Rundelin, edellisen sisar, saapunut siirto- 
laisena Amerikaan v. 1870. Oli naimisissa ruotsa- 
laisen, K. Karlsonin kanssa, mutta lapsetoin. Kuoli 
V. 1899. 

Peter Wahlberg, syntynyt Oulussa v. 1845. Me- 
rimiehenä tullut Amerikaan v. 1869. Mentyään nai- 
misiin Haukiputaalta kotoisin olevan Mathilda Haa- 
palahden kanssa, asettui hän varsinaisesti Bostoniin 
ja alkoi hän työskennellä Boston- Albany n vaunu- 
jen korjauspajassa, ollen siellä neljännesvuosisataa 
yhtä päätä. Kuului jäsenenä seurakuntaan. Kuoli 
v. 1906. Lapsia elossa, tytär ja poika. 



154 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Charles Gilbert (Jolberg), oululainen merimies, 
saapui Amerikaan v. 1869. Piti merimiesten ma- 
jataloa Spring kadulla, Bostonissa. Myöhemmin 
työskenteli rautatievaunujen korjauspajassa. Vai- 
monsa tornio Jokelainen. Mr. Gilbert kuoli 1906. 

Matti Borell, Turusta, suomalaisella laivalla tul- 
lut Bostoniin v. 1870, jossa jäi maihin. Työsken- 
nellyt rautatievaunujen korjaamisessa. Tuotti vai- 
monsa Suomesta. Vanhemmalla ij ällään oli vahti- 
miehenä teurastuslaitoksella ja arsenaalissa. Kuoli 
v. 1918, noin kahdeksankymmenen vuoden ikäise- 
nä. Vaimonsa kuoli jo vuosia ennen häntä. Jäi poi- 
ka ja tytär. 

Albert Ingren {Inkeroinen) y syntynyt Kalajoella 
v. 1842. Amerikaan purjehtinut merimiehenä v. 
1870. Työskennellyt Boston Albanyn rautatievaunu- 
jen korjaajana 42 vuotta ja nauttii nykyään elä- 
kettä. Naimisissa oli irlantilaisen kanssa. Lapsia ei 
ole. 

Frans Lind {Untinen) y Kalajoelta, tullut Ameri- 
kaan merimiehenä v. 1870. Palvellut amerikalaisil- 
la laivoilla. Ollut kalastajana Gloucesterissa, Mass. 
Siirtyi Dakotaan, maanviljelijäksi Savo-nimiseen 
suomalaisasutukseen, ollen siellä moniaita vuosia. 
Siellä hän toimi kunnallisissa luottamusviroissa, 
rauhantuomarina, verottajana ja townshipin kirju- 
rina. Muutettuaan takaisin Bostoniin, työskenteli 
hän rautatievaunujen korjaajana. Kuului jäsenenä 
Allston-Brightonin suom. seurakuntaan. Kuoli v. 
1917 kuudenkymmenenyhdeksän vuotiaana. Vai- 
mo: Maria Junnikkala, tullut Amerikaan v. 1877. 
Bostonissa mennyt naimisiin. Useita lapsia. 



BOSTONIN VARHAISIMMAT SUOMALAISET 155 

Frans Emil Sanders, syntynyt Turussa v. 1851. 
Merimiehenä tullut Bostoniin v. 1870. Purjehdit- 
tuaan amerikalaisilla laivoilla muutamia vuosia, 
hän vakituisesti asettui Allstoniin, ja rakensi itsel- 
leen kauniin talon. Ammatiltaan on hän puuseppä. 
Seurakunnan perustavia jäseniä ja valtuusmiehiä 
aikoinaan. Muuttanut East Weymouthiin. Vaimo: 
Amanda Roswell. Useita lapsia. 

Johan Mattison, syntynyt Merijärvellä v. 1879. 
Merimatkoiltaan pysähtyi Bostonissa v. 1872. Työs- 
kennellyt Boston- Albany rautatien-vaunujen kor- 
jaajana neljäkymmentä vuotta. Nauttii nykyään 
eläkettä sanotulta yhtiöltä. Vaimonsa Anna Liisa 
Helakoski Raahesta, on kymmentä vuotta miestään 
nuorempi, mennyt Suomessa naimisiin v. 1870, se- 
kä saapunut Amerikaan v. 1879. Kaksi poikaa ja 
tytär elossa. Mattisonit kuuluvat seurakunnan pe- 
rustajiin, sekä sen toimellisimpiin jäseniin. Omista- 
vat talon Allstonissa. 

Emanuel Lindahl, Raumalta, syntynyt v. 1835. 
Kahdenkymmenen vuotiaana meripoikana saapui 
ensi kerran Amerikaan. Asettui Bostoniin v. 1880- 
luvulla, jossa ryhtyi rautatievaunujen korjaustyö- 
hön. Tuotti perheensä Suomesta. Seurakunnan pe- 
rustavia jäseniä hän oli ja sen innokkaimpia toimi- 
henkilöitä. Kuoli V. 1902. Vaimonsa kuoli paria 
vuotta ennen. Poikia ja tytär elossa. 

Matti Oman, Raahesta, syntynyt v. 1855. Parin- 
kymmenen vuotisena meripoikana saapui Bosto- 
niin, jossa on työskennellyt rakennusalalla ja rau- 
tatievaunujen korjaajana. Vaimonsa Katariina 
Sarkkinen Oulun Salosta, tullut Amerikaan v. 1887, 



156 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

sekä mennyt Bostonissa naimisiin. Yksi poika elos- 
sa. Omistavat kaupunkitalon Allstonissa. 

Hendrick Fors, Kiuruvedeltä, siirtolaisena saapu- 
nut Amerikaan v. 1875. Mennyt Bostonissa naimi- 
siin Lohtajalta kotoisin olevan Maria Roikolan 
kanssa v. 1880. Oli seurakunnan vanhimpia jäseniä. 
Mr. Fors kuoli v. 1898, vuotta vailla viidenkymme- 
nen ikäisenä. 

Gustaf Sjöstedt, liikemies ja kiinteimistön omis- 
taja, oli aikoinaan varakkain suomalainen Bosto- 
nissa. Kotoisin hän oli Pyhämaalta ja saapunut 
Amerikaan vuoden 1875 seuduilla. Harjoitti ensin 
hotelliliikettä East Bostonissa, sitten kiinteimistö- 
välityskauppaa, ostaen, myyden ja vuokraten ta- 
loja. Kuoli keski-ikäisenä miehenä. Jäi vaimo ja 
lapsia. 

Jacob Thomas (Tomminen) , kotoisin Raumalta. 
Sivuuttanut yhdeksännenkymmenennen ikävuoten- 
sa, on nykyään Bostonissa elävistä suomalaisista 
vanhin. Asunut tässä maassa yli kolmekymmentä 
vuotta. Omistaa maatilan Cape Cod'issa, Mass . 
mutta asuu tyttärensä luona Bostonin lähistöllä. 



X 



SUOMALAISIA ORJAINVAPAUTUS- 
SODASSA. 

Amerikan sisällissota, (civil war) tunnetaan 
myöskin orjien vapautussodan nimellä, taisteltiin 
vuosina 1861 — 1865. Sota aiheutui etupäässä orja- 
kysymyksestä. Yhdysvaltain eteläiset valtiot olivat 
orjuutta suosivalla kannalla, pohjoiset valtiot taa- 
sen sitä voimakkaasti vastustivat. Vihdoin poh- 
joisvaltioitten yhä enenevän voiman ja valtiollisen 
vaikutuksen, kuin myöskin orjuutta tulisesti vas- 
tustavan Abraham Lincolnin valitsemisen tähden 
presidentiksi, erkaantuivat eteläiset valtiot Yhdys- 
valtain keskushallituksesta ja perustivat Amerikan 
etelä-valtioitten liittotasavallan, jossa tultiin edel- 
leenkin sallimaan orjien käyttöä työvoimana. Yh- 
dysvaltain kongressi piti etelä-valtioitten erkaantu- 
mista kapinallisena tekona, joka oli asevoimin ku- 
kistettava ja presidentti Lincoln päätti tehdä kai- 
ken voitavansa Yhdysvaltain kokonaisuuden säi- 
lyttämiseksi. Neljä vuotta kesti tämä paljon uh- 
reja kysyvä veljessota, päättyen pohjoisvaltioitten 
täydellisellä voitolla, jota seurasi orjien vapautta- 
minen ja luopuneitten valtioitten jälleen yhtyminen 
Yhdysvaltoihin. 

Suomalaisten osa orjain vapauttamistaistelussa 
on suurempi ja tärkeämpi kuin kansalaistemme sen 
aikaiseen vähälukuisuuteen katsoen olisi voinut 



158 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

odottaa. Suomalaisten lukumäärä Amerikassa vuo- 
den 1860-taitteessa ei liene noussut paljoakaan pääl- 
le tuhannen hengen, ja tästä joukosta näyttää Yh- 
dysvaltain laivastossa ja armeijassa olleen kenties 
satakunta kansalaistamme. Se on sangen kunnioi- 
tettava murto-osa verrattuna vähäiseen suomalais- 
joukkoon Yhdysvalloissa. Merkille on myöskin pan- 
tava se, että kansalaisemme taistelivat Yhdysval- 
tain lipun suojassa. Suomalaisten liittymisessä 
Yhdysvaltain laivastoon ja armeijaan on useita 
luontaisia vaikuttimia ja syitä. Epäilemättä yksi 
tärkeimpinä vaikuttimina oli taistelu orjuuden pois- 
tamiseksi, jollaiseen taisteluun vapauteen tottunut 
ja sitä rakastava suomalainen nuoren sydämensä 
kaikella innolla antautui. Tärkeänä tekijänä myös- 
kin mainittakoon Yhdysvaltain laivastossa tarjottu 
korkea palkka tottuneille merimiehille. Kun Kri- 
minsodan ajoilta, joka oli ollut puolikymmentä 
vuotta sitten, yhä vieläkin orjain vapautussodan 
alkaessa suomalaisia merimiehiä palveli amerikalai- 
sissa laivoissa melkoinen joukko ja kun moniaita 
kauppalaivojakin silloin luovutettiin hallitukselle 
sotatarpeitten kuletukseen, niin tätäkin tietä moni 
Suomen meripoika kulkeutui hallituksen laivastoon 
ja sodan monivaiheiseen elämään. Pienempi joukko 
suomalaisia palveli armeijassa. 

Kuinka monta suomalaista kaatui taistelutante- 
reella, taikka kuoli sairaaloissa, sitä tuskin kos- 
kaan voidaan tarkkaan sanoa. Kieltämättä siinä 
puolen miljoonaa ihmisuhria vaativassa joukossa, 
jonka sisällissota kaikkiaan riisti, löytyi Väinölän 
lapsiakin, ainakin useita kymmeniä. Moniaat heistä 
sotapalveluksesta taikka laivastosta päästyään, 



SUOMALAISIA ORJAIN VAPAUTUSSODASSA 159 

matkustivat takaisin synnyinmaahansa Suomeen, 
sillä sellaisia siellä on joitain kuollut Helsingissä, 
Oulussa, Turussa ja Vaasassa. Niiden nimet ja 
elämäkerrallisia tiedonantoja, jotka jäivät ainai- 
seksi Amerikaan, on koetettu saada tähän teokseen. 
Otto Mauno Geers, synty nji; Euran pitäjässä, 
Suomessa, on yksi varhaisimpia ja monessa suh- 
teessa hyvin itsensä kunnostaneita Amerikan suo- 
malaisia, saapuen merimiehenä Bostoniin noin v. 
1860 seuduilla. Seuraavana vuotena, sisällissodan 
juuri puhjetessa, hän liittyi Yhdysvaltain laivastoon 
palvellen siinä katkeamatta 21 vuotta, kohoten 
"quarter-master^^ arvoon. Hän oli monessa kiivaas- 
sa meritaistelussa orjain vapauttamissodan aikana. 
Muun muassa New Orleansin taistelussa ammuttiin 
laiva, jossa hän oli, upoksiin ja suurin osa sen 
miehistöä hukkui. Geers hyppäsi juuri silloin 
Mississippi virtaan, kun laivan mastosta am- 
muttiin Yhdysvaltain lippu alas. Hän sieppasi 
lipun ja uimalla pelasti itsensä ja lippunsa, jota 
elämän ijänsä säilytti suurena kalleutena. Kak- 
si kertaa Geers haavoittui, toisella kertaa lävisti 
luoti hänen jalkansa. Erottuaan sotapalveluksesta 
v:den 1880 seuduilla, nautti hän runsaanlaista elä- 
kettä hallitukselta, sekä monta kunniamerkkiä. Os- 
ti itselleen maatilan läheltä Maynardia, Mass. Hän 
oli avioliitossa toiskielisen kanssa, mutta perillisiä 
puuttuu. Kansallisuudestaan hän vieraantui, ollen 
alituisesti kosketuksessa amerikalaisten kanssa. 
Mutta ryhtinsä, vartalonsa ja kasvojen piirteet 
ne pysyivät ehta suomalaisena elämänsä ajan. 
Hän kuoli maatilallaan Stow-villagessa, Mass. v. 
1916. 



160 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Adolf Randell (Rantala), kotoisin Porin maa- 
seurakunnasta, Krimin sodan aikaisia suoma- 
laisia merimiehiä, liittyi myöskin Yhdysvaltain 
meriväkeen sisällissodan alussa v. 1861, ja palveli 
laivastossa sanotun sodan loppuun saakka, saaden 
muistoksi kultametallin. Sodan jälkeen hän purjeh- 
ti tavallisena merimiehenä ja teki lastaustöitä pi- 
täen kotinaan Bostonia, kunnes vihdoin siirtyi maa- 
tilalle lähelle Maynardia, South Acton nimiseen 
paikkaan. Oli naimisissa irlantilaisen kanssa, josta 
aviosta on viisi lasta. Nautti hallituksen eläkettä 
$15.00 kuukaudessa. Kuoli v. 1903 saavutettuaan 
sangen korkean ijän, 87 vuotta. 

Ryssän Roopertti Krimin sodan aikana, Pen- 
sacolaan, Floridaan jäänyt suomalainen meri- 
mies, joka yhtyi v. 1861 Yhdysvaltain laivastoon, 
palvellen siellä sisällissodan loppuun saakka. Ur- 
hoollisuudestaan sai hän kultametallin, jota kantoi 
usein rinnassaan. Bostonissa hän enemmän ikään- 
sä asui, toimien paikkojen hankkijana merimiehille 
eli niin kutsuttuna ^^runnarina." Nautti eläkettä 
hallitukselta, mutta pysyi yksinäisenä miehenä. 
Bostonissa ei muisteta hänestä muuta nimeä kuin 
^'ryssän poopi" ja "ryssän roope". Kuoli v. 1890 
vaiheilla. 

Michael Johnson, jota syntymäpitäjänsä mukaan 
kutsuttiin "Rymättylän Johnsoniksi", liittyi Yhdys- 
valtain laivastoon v. 1861, ottaakseen osaa orjien 
vapauden taisteluun. Muistona sotapalveluksestaan 
oli hänellä kunniamerkki. Sai sitäpaitsi eläkkeen. 
Asui Bostonissa, jossa kuoli v. 1908. 

Antti Junnikkala, syntyi Kalajoella v. 1830. Ame- 
rikaan hän saapui v. 1860 ja yhtyi seuraavana 




Tohtori OSWALD H. BECKMAN. 



SUOMALAISIA ORJAIN VAPAUTUSSODASSA 161 

vuotena Yhdysvaltain meriväkeen, ollen mukana si- 
sällissodan meritaisteluissa. Vielä muutamia vuo- 
sia senkin jälkeen, kun orjain vapautussota loppui, 
hän palveli laivastossa ja kuoli sotalaivalla. Tyynel- 
lä merellä, noin v. 1870. 

Joseph Wilson, Oulusta kotoisin oleva merimies, 
palveli Amerikan meri väessä sisällissodan ajan. 
Siitä erottuaan nautti hän hallituksen eläkettä ja 
asui East Bostonissa. Kuolinvuotensa tuntematon. 

Mr, Grosbee, kotoisin etelä-Suomesta, oli niin 
ikään vanhoja sisällissodassa olleita merimiehiä ja 
omisti aikoinaan talon Roxburgissa, Mass., ollen 
toiskielisen kanssa naimisissa. Samoin mainitta- 
koon mr, Aittola, joka Geersin ja Randellin kanssa 
yhtaikaa liittyi Yhdysvaltain meriväkeen. Mahdol- 
lisesti kaatunut taisteluissa tai kuollut sotilassai- 
raalassa. 

George Brown (Virpi) ^ raahelainen merimies, 
saapui Amerikaan v. 1850, sekä palveli Yhdysval- 
tain laivastossa sisällissodan ajan. Hän oli kuului- 
san amiraalin, Farragutin lippulaivalla enimmän 
osan palvelusajastaan. Laajempi elämäkertansa on 
tämän kirjan toisessa paikassa. 

Charles Broman, syntynyt Raahessa v. 1836. 
Liittyi sisällissodan aikana Amerikan laivastoon. 
Hänestä ei ole sittemmin saatu mitään tietoja, niin 
että hän todennäköisesti, joko kaatui taisteluissa, 
taikka kuoli johonkin tautiin. Tiedot ovat veljen- 
sä antamat joka asuu Chicagossa. 

Peter Anderson, Viipurista, palveli Yhdysvaltain 
sotalaivastossa sisällissodan aikana, sekä myöhem- 
min purjehti merimiehenä amerikalaisilla laivoil- 



162 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

la. Kuoli Snugk Harborin vanhain merimiesten ko- 
dissa, New Yorkissa v. 1914, jossa hänelle toimi- 
tettiin sotilaallinen hautaus. 

Aleksande?' Enman, palveli myöskin orjain va- 
pautussodan aikana Amerikan laivastossa, sekä 
myöhemmin kauppalaivoissa merimiehenä. Hänkin 
kuoli vanhojen merimiesten kodissa, Snugk Harbo- 
rissa. Kotoisin hän oli Raahesta, Suomesta. 

Iso Brown, jostain etelä-Suomesta kotoisin oleva 
merimies, taisteli orjain vapautussodan aikana me- 
risotilaana Yhdysvaltain laivastolla. Asettui meri- 
väestä erottuaan New Yorkiin, omistaen talon Pros- 
pect-puiston lähellä Brooklynissä. Kuollut. 

Gustaf Granqvist f harvoja vielä elossa olevia si- 
sällissodan veteraaneja, syntyi Luumäen pitäjässä, 
Viipurin läänissä, v. 1846. Palveli Yhdysvaltain lai- 
vastossa kaksitoista vuotta. Nykyään viettää van- 
huutensa päiviä Snugk Harborin merimieskodissa. 

Peter Tumber {Thornberg)^ vielä elossa oleva, 
sisällissodassa ollut merisotilas, saapui New Yor- 
kiin V. 1858. Kolme vuotta myöhemmin yhtyi Ame- 
rikan meri väkeen ja kunnosti itsensä orjain va- 
pautustaistelussa tavalla, että hän sai kultaisen 
kunniamerkin. Kotoisin on hän Haaparannan maa- 
seurakunnasta. Asunut vuosikymmeniä Eriessä, Pa. 

Fredrick Hart (Lassila), raahelainen merimies, 
sisällissotaan ottanut osaa Yhdysvaltain laivastos- 
sa. Kolmivuotisen sotapalveluksen jälkeen hän 
ryhtyi rauhan toimiin, muutti Chicagoon, jossa 
omisti myöhemmin kiinteimistöäkin. Kuoli v. 1900. 

Abram Efraimson L Abramson, myöskin vielä 
elossa oleva sisällissodan aikaisia merisotilaita, on 



SUOMALAISIA ORJAIN VAPAUTUSSODASSA 163 

kotoisin Kustavin pitäjästä, ja saavuttuaan meri- 
miehenä Amerikaan, yhtyi v. 1862 Yhdysvaltain 
laivastoon. Monessa meritaistelussa oli hänkin. 
Kaikkiaan palveli hän merimäessä seitsemän vuot- 
ta. Kulkeutunut lännelle, ja asuu nykyään Colum- 
bian jokivarrella, Knapp-nimisessä paikassa. 

Anders Oskar Leppäluoto, raahelainen merimies, 
palveli Yhdysvaltain laivastossa toistakymmentä 
vuotta yhtä päätä. Ei ole varmaa, joko hän jo sisäl- 
lisen sodan aikana kuului meriväkeen. Nelisenkym- 
mentä vuotta sitten hän, laivastosta erkaannut- 
tuaan muutti Californiaan. Myöhemmät elämänsä 
vaiheet tuntemattomat. 

Isaac Johnson {Tuohino), palveli Amerikan ar- 
meijan ratsuväessä orjain vapautussodan ajan, ot- 
taen osaa moneen kahakkaan. Sotapalveluksesta va- 
pauduttuaan V. 1865, hän asui jonkun aikaa New 
Yorkissa, mutta sitten siirtyi takaisin synnyinmaa- 
hansa. Kotoisin hän oli Pohjanmaalta ja sukulai- 
siaan asuu Oulussa. 

Gustaf Husberg, Vaasasta, palveli Yhdysvaltain 
armeijassa koko sisälHssodan ajan. Rauhan tultua 
hän palasi synnyinmaahansa. Sukunsa on Vaasas- 
sa yleisesti tunnettu kauppias-suku. 

Johan Heggström, noin kolmisen vuotta palveli 
sotilaana Yhdysvaltain armeijassa, orjain vapau- 
dentaistelussa v:na 1862 — 1865. Sittemmin on hän 
asunut Jacksonvillessä, Floridassa y. m. etelässä. 

Peter Lahti, syntynyt Suomessa v. 1834. Siirtyi 
nuorena kalastelemaan Norjaan, Ruijan rannoille, 
sekä meni naimisiin Vesisaarella. Perheensä kanssa 
hän toisten Norjan suomalaisten kanssa saapui 
Amerikaan v. 1864. Vapaaehtoisena yhtyi hän 



164 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

erään amerikalaisen sijaisena Yhdysvaltain armei- 
jaan, Minnesotan tykkiväkeen, jossa palveli kym- 
menen kuukautta. Varsinaisiin taisteluihin ei hän 
ehtinyt ottamaan osaa, kun loppui orjain vapautus- 
sota. V:na 1866 hän merkitsi itselleen uutistilan 
Franklinissa, Minn., jossa asui kuolemaansa saak- 
ka, v:teen 1911. Paitsi maanviljelystä, hän myös- 
kin innokkaasti harjoitti metsästystä, ollen erit- 
täin taitava vesirottain pyji^äjä. Yhtenäkin vuo- 
tena hän myi 9,000 "muskrotin" nahkaa, saaden 
kymmenen ja viisitoista senttiä kappaleesta. Les- 
kensä on elossa, sekä useita lapsia. 

Matti Johnston (Niemi) , edellisen matkatoveri, 
syntynyt Vesisaarella, Norjassa v. 1845. Vanhem- 
piensa mukana hän saapui Amerikaan v. 1864. 
Saatuaan sijaispalkkiota eräältä toiskieliseltä, joka 
oli arvottu sotaväkeen, kirjoittautui Matti Niemi 
hänen sijaisekseen ja sillä tavalla liittyi Yhdysval- 
tain armeijaan v. 1864. Vähän yli puolen vuotta 
ehti hän palvella sotamiehenä, etupäässä harjoitus- 
leireillä, kun sisällissota päättyi ja armeija lasket- 
tiin hajalle. Homesteadin hänkin merkitsi itselleen 
Franklinissa, Minn., ja raivasi siitä kelpo maati- 
lan, jota hän laa j ensikin lisämaita ostamalla. Hän 
meni avioliittoon suomalaisen neitosen, Albertiina 
Sukin eli Friskan kanssa. Poikansa ovat maanvil- 
jelijöinä ja kauppiaina, tyttäriä koulutettu opetta- 
jiksi y. m. Tämäkin sisällissodan veteraani on vie- 
lä elossa. 

Charles Neivman, Krimin sodan aikana Ameri- 
kaan jäänyt, Limingasta kotoisin oleva merimies, 
liittyi lännellä Yhdysvaltain armeijaan v. 1864, 
aikeella taistella orjien vapauttamiseksi. Mutta en- 



SUOMALAISIA ORJAIN VAPAUTUSSODASSA 165 

nenkuin hän rintamalle ehti, loppuikin tuo veljes- 
sota. Jatkettuaan palvelustaan armeijassa, sai hän 
taistella Oregonin rajalla, intiaaneja taltuttamassa, 
jotka siihen aikaan kapinoivat. Sotapalveluksesta 
erottuaan nautti eläkettä, sekä raivasi uutistilan 
Oregoniin, Olneyn ja Nehalemin seuduille. Kuoli 
V. 1907, kahdeksankymmenen vuoden ikäisenä. 

Yllämainittujen lisäksi saattaa tuonnempana vie- 
lä tulla tietoon muutamia sisällissodassa olleita 
suomalaisia, jotka mahdollisesti ovat kuolleet Phi- 
ladelphiassa, Baltimoressa ja New Yorkissakin. 
Myöskin heitä muutti sodan jälkeen uutisasukkaik- 
si länteen, varsinkin Nebraskaan ja Iowan valtioi- 
hin, jonne hallituksen toimesta silloin sotamiehille 
edullisilla ehdoilla annettiin maata. Iowassa ja 
Nebraskassa lienee ollut useita sisällisen sodan jäl- 
keen sinne muuttaneita suomalaisia, jotka ovat ai- 
koja sitten amerikalaistuneet ja heidän lapsensa 
tuskin varmuudella tietävätkään isiensä kansallis- 
alkuperää. 



XI 



SUOMALAISIA TOIMEN JA PYRKIMYK- 
SEN MIEHIÄ. 

Konsuli Gustaf Wilson. 

Varhaisimman siirtolaisuuden ja sivistyksen 
tienraivaajia lännellä, oli konsuli Wilson, joka Suo- 
mesta läksi meripoikana ulkomaille, ja kultakuu- 
meen kulettamana kulkeutui Californiaan, sekä vih- 
doin sieltä Oregoniin, missä kohosi huomattavaan 
yhteiskunnalliseen asemaan ja jätti siunatun muis- 
ton elämästään. 

Gustaf Wilson syntyi Oulussa, kesäk. 2 p. 1827. 
Hänen isänsä oli merimies, Johan Hemmi nimel- 
tään, joka meriä kulkien saapui Amerikaan ja pal- 
veli täällä Yhdysvaltain sotalaivoissa 1820-luvulla. 
Nimensä oli hän muuttanut Wilsoniksi. Merille jou- 
tui Kustaakin, kuten oululaiset nuorukaiset yleensä 
siihen aikaan. Viidentoista vuotiaana jätti hän v. 
1842 kotirannat ja purjehti ulkomaille. Pari vuotta 
myöhemmin tuli hän Amerikaan ja purjehti sen 
jälkeen amerikalaisissa laivoissa. Talvella 1849 — 
1850 saapui hän Cape Hornin kautta Californiaan 
ja kulki Golden Gaten, Kultaisen portin läpi San 
Franciscon satamaan. Siellä jätti hän laivan, ku- 
ten monet muutkin merimiehet siihen aikaan, ja 
riensi Californian kultakentille onneaan koettele- 
maan. Toverinaan hänellä oli muutamaa vuotta 
häntä vanhempi, oululainen merimies, Jaakko Poi- 



Toimen ja pyrkimyksen miehiä 167 

ka joki, joka myöskin käytti Wilson-nimeä. Kaksi 
vuotta harhailevat Suomen pojat kullanetsinnässä, 
väliin kaiketi sitä vähinsä löytävätkin, väliin teki- 
vät työtä toisten kultahuuhtomoissa, ja vihdoin he 
kulkeutuivat Oregoniin. Siihen päättyi miesten kul- 
lanetsintä. 

Vuonna 1852 puhkesi intiaanisota Oregonissa. 
Molemmat Wilsonit yhtyivät Yhdysvaltain armei- 
jaan, kapinaa kukistamaan. Gustaf Wilson jatkoi 
palvelustaan, ottaen osaa toisenkin intiaanikapinan 
kukistamiseen vuosina 1855 — 56. Sodassa kunnos- 
ti hän itseään niin, että sai muistoksi siitä kultai- 
sen kunniarahan. Erottuaan armeijasta, valittiin 
hän Oregonin, Josephina-kauntin koroneriksi, ja 
V. 1862 saman kauntin kirjuriksi, jossa toimessa 
oli neljä vuotta. Tämän jälkeen hän muutti Port- 
landiin, jossa ryhtyi yhtiöön kahden muun kanssa 
harjoittamaan kauppaliikettä. V. 1870 erosi hän 
kauppaosuudestaan, ja muutti McMinnvilleen, jau- 
homyllyä hoitamaan. Samalla kun hän hoiti liiket- 
tä, sijoitteli hän omaisuuttaan Portlandin kaupun- 
gin kiinteimistöön, joka sijoittelu osoittautui erit- 
täin edulliseksi. Myötyään myllyosuutensa siirtyi 
hän vakinaisesti Portlandiin kaupunki-talo jaan hoi- 
telemaan. 

Venäjän varakonsuliksi nimitettiin Wilson v. 
1883, etupäässä huolehtimaan ja valvomaan suo- 
malaisten siirtolaisten ja merimiesten etuja poh- 
jois-lännellä. Tässä virassa hän saavutti luotta- 
muksen ja rakkauden, rehellisellä, tasapuolisella 
toiminnallaan, osoittautuen kaikissa olevan rehti 
suomalainen. Edustamaansa kansallisuuttan hän 
ei hävennyt. Missä vain tarjoutui tilaisuus suomea 



168 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

puhumaan, sen hän teki, vielä suuremmalla halulla, 
jos sattui olemaan läsnä amerikalaisia ystäviään. 
Hän tahtoi edustaa Suomea, ja juuri siitä syystä 
hän nauttikin kaikkien jakamatonta kunnioitusta. 
Columbia juhlaa viettäissä Astoriassa kesällä v. 
1892, oli konsuli Wilson suomalaisten johtajana. 
Samoin hän otti innolla ja tehokkaasti osaa suo- 
malaisten päivään San Franciscon näj^ttelyssä v. 
1894, pitäen siellä puheen suomen ja englannin kie- 
lillä. Nimensä liittyy myöskin Amerikan suomal. 
ev. lut. kirkkokunnan historiaan, sillä se oli hän, 
joka vastaperustetulle kirkkokunnalle esitti nimeksi 
Suomi-Synoodi. 

Oltuaan yhtämittaisesti poissa kotimaastaan 
Suomesta neljäkymmentäviisi vuotta, kävi hän siel- 
lä kesällä V. 1890. Syntymäkaupungissaan Oulussa 
hän viipyi useita viikkoja. Lapsuutensa herttaisia 
muistoja sai hän mieleensä palauttaa, sai nähdä 
Pohjolan kesäyön kirkkauden vielä kerran elämäs- 
sään, sai kuulla käen kukuntaa ja lintuin tuhatää- 
nistä laulua varhaisina kesäaamuina. Hänen herk- 
kä, syvästi uskonnollinen mielensä kohoutui innoi- 
tuksen valtaamana korkeuteen siihen isänmaahan, 
jossa on ainainen kirkkaus ja riemulaulut lakkaa- 
matta kaikuvat Herran kiitokseksi. Paluumatkal- 
laan pysähtyi hän Helsingissä, saaden siellä osak- 
seen ansaitun huomion ja kunnioituksen. 

Tämän kunnon suomalaisen ja lämminsydämisen 
kristityn maallinen vaellut päättyi Portlandissa, 
Oregonissa syysk. 21 p. v. 1905, saavutettuaan kah- 
ta vuotta vaille kahdeksankymmenen ikävuoden. 
Hän oli naimisissa toiskielisen kanssa ja jäi hä- 
neltä tytär. 



toimen ja pyrkimyksen miehiä 169 

Kapteeni Gustaf Niebaum (Nybom). 

Gustaf Niebaum on vanhaa, tunnettua ja arvo- 
kasta sukua, syntynyt Suomessa v. 1841. Luon- 
tonsa jo lyseolaisena veti merelle. 1860-luvulla pää- 
si hän venäläis-amerikalaisen kauppayhtiön palve- 
lukseen, kauas kotimaastaan Alaskan rannikoille 
purjehtimaan. Mikäli hän meritieteessä edistyi, si- 
käli hän myöskin yleni laivalla, päästen perämie- 
heksi ja lopuksi kapteeniksi valaitten ja hylkeitten 
pyyntilaivaan. Myöskin hän toimi yhtiön palveluk- 
sessa turkiksien ostajana ja liikkeen välittäjänä. 

Kun Alaska oston kautta v. 1867 siirtyi Venäjän 
hallitukselta Yhdysvalloille, tapahtui sen liikkees- 
sä muutos. Se ei enää yksinomaa kulkenut venä- 
läistä kauppatietä, se löysi uusia uria Amerikan 
kautta. Yhdessä Mark Gerstlen ja kahden muun 
yrittelevän liikemiehen kanssa perusti Niebaum v. 
1868 Alaska Commercial Companyn. Liike ryhtyi 
harjoittamaan turkisliikettä, valaitten, mursujen ja 
hylkeitten pyyntiä, sekä välitti laivaliikettä San 
Franciscosta Alaskaan. Yhtiön ensimäisen presi- 
dentin, Gerstlen kuoltua tuli kansalaisemme Nie- 
baum liikkeen ensimäiseksi mieheksi. Lähes nel- 
jännes vuosisataa sanottu kauppayhtiö melkein yk- 
sinään hallitsi Alaskan turkisliikettä ja laivakul- 
kua, sillä ajalla tavattomasti vaurastuen, samalla 
kuin sen omistajat rikastuivat. 

Mentyään avioliittoon saksalaisen neitosen kans^ 
sa, Niebaum rakennutti itselleen palatsimaisen 
asunnon Sacramento ja Hyde katujen kulmaan, San 
Franciscon miljoneeri-kaupungin osaan. Se oli 
kauniin puistonsa vuoksi erityisemmin ihailtu. Pa- 



170 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

rikymmentä vuotta hän asui tässä talossa, kunnes 
sekin tuhoutui maanjäristyksessä ja sitä seuran- 
neessa tulipalossa v. 1907. Hän muutti toiseen ta- 
loonsa Presidio avenuen varrelle, missä hän kuoli 
elok. 5 p. V. 1908. 

Niebaum ei ollut yhteispyrintöjen eikä harrastus- 
ten mies, vielä vähemmin seuramies. Huolimatta 
ympäröivästä rikkaudestaan ja tilaisuuksista elä- 
mäntapojensa hienontamiseen ja sivistyttämiseen, 
pysyi hänen merielämässä karaistunut luonteensa 
hiomattomana läpi elämänsä. Pohjaltaan oli hän 
kuitenkin suora ja rehti suomalainen. Maatilallaan 
Napa-kauntissa hän enimmäkseen käytti suomalai- 
sia työmiehiä ja hänen luonaan palveleville Suo- 
men tyttärille maksoi hän viittä dollaria suurem- 
man palkan kuukaudessa kuin muut silloin teki- 
vät. Suomalaisten päivää juhlittaissa San Fran- 
ciscon talvinäyttelyn aikana, antoi hän runsasta 
rahallista apua. Oli hän myöskin konsuli Artsimo- 
vitchin jälkeen vähän aikaa varakonsulinakin. 
Omaisuutensa arvioitiin kuollessaan kahdeksi ja 
puoleksi miljoonaksi dollariksi, joka kaikki lankesi 
leskelle, he kun olivat lapsettomia. Häneltä jäi 
myöskin erittäin arvokas Alaskan luontoa ja elä- 
mää esittävä kokoelma, jonka hän oli vuosikymme- 
nien kuluessa hankkinut ja järjestänyt. Niebaum 
on tiettävästi ensimäinen suomalainen miljonamies 
Amerikassa. 

Tohtori Oswald H. Beckman. 

Nuorten lukiolaisten vilkkaassa mielikuvitukses- 
sa on aina kangastanut vapaa merielämä ja laajat 
matkat suurena ihanteena ja houkuttelevana alana 



TOIMEN JA PYRKIMYKSEN MIEHIÄ 171 

vaellushalun ja seikkailuinnon tyydyttämiseksi. 
Monet hyväpäiset kuolulaiset ovat vaihtaneet lu- 
paavan koulu-alansa ja menneet vasten vanhem- 
piensa ja omaistensa tahtoa laivapojiksi, ja meri- 
miehiksi, ollen suurissa toiveissa tuonnempana ko- 
hota merikapteeneiksi tai muiksi huomatuiksi mie- 
hiksi. 1870-luvulla näyttää erityisempi merille pää- 
sö into vallinneen Suomen lukiolaisissa. Ja mo- 
net sinne silloin menivätkin. Pettymyksiä, lan- 
keemuksia ja elämän kovia kokemuksia lienee 
useimmilla merille menneillä koululaisilla olleen. 
Monet heistä ovat sortuneet merimieselämän levot- 
tomaan hautaan. Ne harvat jotka ovat osaksikaan 
nähneet toiveittensa toteutuneen ja pyrkimyksis- 
sään ennätyksiä voittaneet, ovat saaneet sitkeästi 
taistella, Jumalan avulla kiusauksia voittaa ja suu- 
ren kieltäymisen ja ahkeruuden avulla elämänuran- 
sa kyntää. Yllämainittu, Amerikan suomalaisten 
ensimäinen lääkäri, tohtori Beckman on yksi näis- 
tä. 

Jalasjärven pappilassa hän syntyi kesäk. 15 p. 
V. 1851. Isänsä oli pastori Knut Bäckman ja äitin- 
sä Amanda O. Ammondt. Kun vanhempansa v. 
1868 kuolivat, oli hän Tampereen lukion viidennel- 
lä luokalla. Aineelliset seikat vaikuttivat niin, että 
nuoren koululaisen täytyi jättää lukunsa tällä erää 
ja lähteä maailmalle onneaan etsimään. Turussa 
oli hänellä sukulaisia, johon hän suuntasikin mat- 
kansa ja pääsi apteekkioppilaaksi. Mielensä teki 
maailmaa laajemmalta katsella, sekä tarkoituksen- 
sa oli lukea merikapteeniksi. Hän läksi merille ja 
kulkeutui Amerikaan v. 1870. Mutta merimies- 
elämä olikin hänelle tullut vastenmieliseksi, josta 



172 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

syystä hän sopivassa tilaisuudessa päätti vaihtaa 
sen johonkin muuhun sopivaan toimeen maissa. 
Sellaista sopivaa tointa ei ollut varsin helppo löy- 
tää. Neljä vuotta purjehdittuaan Amerikan ran- 
tavesien laivoilla, pääsi hän sairaanhoitajaksi 
Episcopal Hospitaliin, Philadelphiassa. Tämä oli 
hänen elämänsä käännekohta ja latu hänen vastai- 
selle elämänuralleen. 

Sairaalassa alkoi hän valmistautua ylioppilas- 
tutkintoa varten lukeakseen lääkäriksi. Hänellä oli 
hyvänä pohjana jo poikasena lyseossa saamansa 
opetus, varsinkin latinassa, ja uutterasti oli hän 
jo merimiehenä opiskellut englanninkieltä, mutta 
nyt alkoi varsinainen kiinteä lukutyö. Hän oli sai- 
raanhoitajana öisin. Annettuaan sairaille tarpeel- 
lisen hoidon, käytti hän yön hiljaiset hetket opiske- 
lemiseen ja ahkeruutensa tuloksena hän muutaman 
vuoden kuluttua suorittikin ylioppilastutkinnon. 
Lääketiedettä hän opiskeli neljä vuotta hyvässä 
maineessa olevassa Jefferson Medical Collegessa, 
ja vihittiin lääketieteen tohtoriksi maalisk. 29 p :nä 
V. 1884. 

Kaksi vuotta hän toimi lääkärinä Clarkboron 
pikku kaupungissa, New Jerseyn valtiossa. Sieltä 
hän palasi Philadelphiaan, harjoittaen tässä, hä- 
nelle jo monessa suhteessa rakkaaksi tulleessa suur- 
kaupungissa, lääkärintointa v:teen 1895, jolloin 
hän muutti lännen leppoisampaan ilmanalaan. En- 
simmäinen toiminta-alansa lännellä oli tuo suoma- 
laisten taaja asutuskeskus, Astoria, Oregonissa, 
Muutamia vuosia myöhemmin hän muutti Califor- 
niaan, ja avasi konttoorin San Franciscossa vähää 
ennen tuota kauheaa maanjäristystä ja tulipaloa. 



TOIMEN JA PYRKIMYKSEN MIEHIÄ 173 

Sittemmin tuli muutto Mendocino kauntiin, Fort 
Bragg'iin, johon hän rakensi sairaalan ja on sit- 
temmin toiminut lääkärinä suomalaisten ja muun- 
kielisten keskuudessa. 

Suomessa kävi t:ri Beckman v. 1898, oltuaan yh- 
tämittaa poissa kolmekymmentä vuotta. Veljensä 
seurassa sai hän viettää herttaista aikaa, sekä tu- 
tustua Suomen lääkäreihin Helsingissä y. m., saa- 
den kunnian olla amerikalaisten lääkärien edusta- 
jana Suomen lääkäriyhdistyksessä. Hän tutustui 
myöskin Helsingin sairaaloihin ja klinikkatoimeen. 
Virkistynein mielin ja tutustuneena Suomen oloi- 
hin palasi hän uuteen kotimaahansa. Myös laajensi 
hän tietojaan tällä matkalla. 

T:ri Beckman kuuluu moneen amerikalaiseen 
lääkäriseuraan, ollen jäsen Oregonin, Californian 
ja American Medical seuroissa, sekä näitten lisäk- 
si kunniajäsen Suomen lääkäriyhdistyksessä. 

Nuorena lääkärinä meni hän avioliittoon ameri- 
kalaisen neitosen kanssa, josta aviosta on elossa 
yksi, apteekkialalla työskentelevä poika. Vaimonsa 
kuoltua meni hän toistamiseen avioliittoon suoma- 
laisen sairaanhoitajan kanssa, josta aviosta elää 
poika ja kaksi tytärtä. 

Luonteeltaan on t:ri Beckman iloinen ja ystä- 
vällinen, suora ja rehti suomalainen. Hänellä on 
tavattoman laajat tiedot, joita hän hyvämuistisena: 
on ahkeralla lukemisellaan koonnut, varsinkin lää- 
ketieteen, filosofian ja sosiologian aloilla. Mielellään 
hän myöskin haastelee vaiherikkaan elämänsä mo- 
nellaisista vaiheista, jotka rohkaisevat ja innosta- 
vat nuoria, elämässään eteenpäin pyrkiviä, ollen 



174 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

itse innon, uupumattoman sitkeyden ja ahkeruu- 
den miehiä. 

Alfred F. Watch (Vartiainen), 

syntynyt Käkisalmella, Suomessa v. 1855. Kuuden- 
nellatoista ikävuodellaan, ollen vielä lukiolainen, läk- 
si hän merelle ja saapui norjalaisella laivalla Ame- 
rikaan v. 1871. Tämä laiva joutui kuitenkin haaksi- 
rikkoon Delawarejoen suupuolessa, lähellä sitä paik- 
kaa, jota kaikkein ensimmäiset Delawaren siirto- 
kuntaan tulijat V. 1638 ihastuksissa kutsuivat pa- 
ratiisi-niemeksi. Miehistö pelastui, mutta samalla 
he tulivat jäämään joksikin aikaa maihin Ameri- 
kassa. Nuori suomalainen meripoika alkoi käydä 
englanninkielistä koulua, joka olikin hänelle vastai- 
suudessa suuresta merkityksestä, perehtyen Ameri- 
kan historiaan ja oloihinkin. Mutta syynnyinmaa- 
hansa hän kuitenkin ensimmäisessä sopivassa tilai- 
suudessa pyrki ja pääsikin. 

Nuori Vartiainen, joka oli saanut kokea meri- 
elämän kaikkein raskaimpia kohtaloita, alkoi uudes- 
taan lukemaan, josta oli seurauksena, että hän 
Viipurin lukiosta suoritti ylioppilastutkinnon ja 
kävi Helsingistä hakemassa valkolakin itselleen. 
Vaellushaluinen nuorukainen siirtyi sitten taas 
muutamiksi vuosiksi Pietariin, jossa hän harjoitte- 
li silmälasien asettamista eräässä keisarillisessa 
optiikkoliikkeessä. Siellä saavuttamansa oppi oli- 
kin mitä perusteellisinta ja täydellistä sanotulla 
ammattialalla. Kahdeksankymmenen luvulla hän 
uudestaan matkusti Amerikaan ja asettui Phila- 
dephiaan, johon hän poikapäivinään jo oli mielty- 
nyt. Siellä on hän harjoittanut silmälasiliikettä 



TOIMEN JA PYRKIMYKSEN MIEHIÄ 175 

vuosikymmeniä, ollen alallaan tunnetuimpia optiik- 
koja. Hän on naimisissa toiskielisen kanssa. Mr. 
Watch kuuluu moneen amerikalaiseen seuraan, se- 
kä nauttii yleistä kunnioitusta laajojen tietojensa 
ja perinpohjaisen ammattitaitonsa vuoksi. On ete- 
vä monissa kielissä ja harrastaa filosofiaa y. m. 

Tohtori J. J. Hoikka. 

Aivan ensimäisiä opintielle antautuneita Ameri- 
kan suomalaisia oli pastori J. J. Hoikka, jonka 
elämä sopii nuorille esikuvaksi ja kehotukseksi sii- 
tä, mitä merkitsee ahkeruus ja tarmokkaisuus 
eteenpäin pyrkimisessä, varsinkin kun ne tähtää- 
vät jalompien elämänarvojen saavuttamista ja kor- 
keimpien elämäntehtävien suorittamista. Menes- 
tymisen kultarappuset eivät olleet hänelle valmiste- 
tut, työn ja taistelun tuloksena olivat kaikki saavu- 
tukset hänen elämässään. Niinkuin uutisvilj eli j al- 
le on korvenperkaus ankaraa, kestävyyttä kysyvää 
työtä, niin oli Hoikallekin koulunkäynti vieraskie- 
lisessä oppilaitoksessa. Uutisvilj eli jän vaivaloista 
perkausta oli hänen kirkollinen toimintansakin, 
mutta siinä jos missään hän pani luottamuksensa 
Jumalaan, täydellisesti itsetietoisena siitä, että ellei 
Herra huoneetta rakenna, hukkaan tekevät ne työ- 
tä, jotka sitä rakentavat. 

Jaakko Juhonpoika Hoikka syntyi Muurolan ruu- 
nun puustellissa, Rovaniemellä, Suomessa v. 1854. 
Kevättalvella v. 1873 saapui hän yhdeksäntoista 
vuotisena siirtolaisnuorukaisena Amerikaan ja työs- 
kenteli parisen vuotta Duluthin seutuvilla Minne- 
sotassa. Opinhaluinen kun hän oli, ja saatuaan se- 
kä neuvoja, että kehotuksia ruotsalaiselta pastoril- 



176 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

ta, N. J. Brinkiltä, läksi hän talvella v. 1875 Au- 
gustana-Opistoon, Rock Islandiin, 111. Viidessä 
vuodessa hän suoritti lukion oppimäärän, ja kol- 
messa vuodessa jumaluusopilliset tutkinnot, sekä 
vihittiin saarnavirkaan v. 1883, ollen ensimäinen 
Amerikassa koulunkäynyt suomalainen pappi. 

Hänen monipuolista kirkollista työtään Amerikan 
suomalaisten keskuudessa ei voi osaksikaan tässä 
kertoa. Piirrettäköön sentähden vaan muutamia 
ääriviivoja. Varhaisemmin työskenteli hän seura- 
kunnan opettajana Lännellä, Astoriassa y. m., pe- 
rustellen uusia seurakuntia, järjestäen ne ja ollen 
mukana monta kirkkoa rakentaissa. Tärkeän teh- 
tävän on hän myöskin suorittanut Ala-Michiganis- 
sa, jossa hän toimi monia vuosia pappina. Mutta 
kaikkein enimmin hän sai aikaan Marquette- ja 
Iron-kaunteissa asuvien suomalaisten kirkollisen 
työn järjestämisessä ja jumalan valtakunnan levit- 
tämisessä, asuen, ensin Republicissa ja loppuikänsä 
Crystal Fallsissa. Harvalla opettajalla on ollut sel- 
laisia tilaisuuksia uusien seurakuntien perustami- 
seen, kirkkojen rakentamiseen, kuin oli hänellä. 
Juuri niinä aikoina siirtolaisia tulvasi Suomesta 
Michiganiin, uusia suomalaisasutuksia syntyi ja 
niitten keskuuteen järjestyi seurakunnallinen elä- 
mä, vuosien 1880- ja 1890-luvulla. 

Suomalais-evankelisen luterilaisen kirkkokunnan 
perustajiin hän myöskin lukeutuu, sekä oli sanotun 
kirkkokunnan konsistoorin jäsenenä niin ikään vuo- 
sikausia. Erityisemmin hän vaikutti kirkkokun- 
nan jakamiseen konferensseihin, eli piirikuntiin, 
josta asiasta hän aikoinaan paljo kirjoitteli, sitä 
selosteli ja kypsytteli. Konsistorin jäsenenä hän 



TOIMEN JA PYRKIMYKSEN MIEHIÄ 177 

kuului Suomi-Opiston johtokuntaan, vaikuttaen mo- 
nella lailla koulun menestymiseen. — Vaikkei hän 
jättänytkään mitään erikoista kirjallista teosta, 
niin siitä huolimatta hän tunnettiin ahkeraksi ky- 
nän käyttäjäksi. Hänen kirjoituksiaan tapaa nel- 
jänneksen vuosisadan ajalla: Paimen-Sanomissa, 
Kirkollissesa Kalenterissa, Amerikan Suometta- 
ressa ja Suomi-Opiston julkaisuissa. Hän oli Pai- 
men Sanomien perustajia ja sen monivuotinen toi- 
mitusapulainen. 

Pastori J. Hoikka kuului niihin harvoihin, jotka 
käyttivät puheissaan, saarnoissaan ja kirj otuksis- 
saan kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englannin- 
kieltä. Kuuluen myöskin Augustana-Synodiin, hän 
hoiteli usein suomalaisten seurakuntain ohella myös 
ruotsalaistakin seurakuntaa. — Monista ansioistaan 
kirkkokunnan palveluksessa, virittäjänä, alkuunpa- 
nijana, kehittäjänä, suunnittelijana y. m., antoi 
kirkolliskokous hänelle, Suomi-Opiston opettaja- 
kunnan suosituksella, kirkkokunnan 25-vuotis juhlas- 
sa Hancockissa v. 1915, jumaluusopin kunniatohto- 
rin arvon. 

Tohtori J. J. Hoikka oli ruotsalaisen neitosen 
kanssa avioliitossa, mutta lapsensa, varsinkin van- 
hemmat niistä, osaavat suomenkieltä, tytär ja poi- 
ka ovat käyneet Suomi-Opistoakin. Vanhin tyttä- 
rensä oiT Suomi-Opiston johtajan, pastori J. War- 
gelinin puolisona. Tämän kirkollisen työn uran 
uurtajan siunauksellinen elämä päättyi kotonaan, 
Crystal Fallsin pappilassa, Michiganissa, heinäkuun 
14 p. 1918. 



178 amerikan suomalaisten historiaa 

George Brown (Virpi) . 

George Brown, jonka suomalainen nimi on Vir- 
pi, syntyi Raahessa jouluk. 28 p. v. 1838. Kävi ko- 
tikaupungissaan kansakoulua ja rippikoulun. Nuo- 
rena läksi hän merelle, purjehtien ensin raahelaisil- 
la laivoilla Englannin ja Suomen väliä. Kahden- 
kymmenvuotisena läksi hän pitemmälle merimat- 
kalle, yli Atlannin valtameren, saapuen Bostoniin 
V. 1859, jääden siellä maihin. Amerikalaisilla lai- 
voilla hän sittemmin purjehti parisen voutta, pi- 
täen New Yorkia kotinaan. 

Kun sisällissota Amerikassa alkoi v. 1861, tar- 
vitsivat Yhdysvallat suuren joukon tottuneita me- 
rimiehiä sotalaivoihinsa ja muihinkin sota tarpeita 
kulettaviin laivoihin. Hallitus tarjosi merimiehille 
hyvän palkan, verrattain paremman, kuin mitä 
muissa laivoissa silloin maksettiin. Monet suoma- 
laisetkin merimiehet silloin kirjoittautuivat Yhdys- 
valtain laivastoon, toiset merimiehiksi, toiset soti- 
laiksi. 

George Brown, jota nimeä hän sittemmin on 
käyttänyt, astui hallituksen palvelukseen v. 1861. 
Hänen onnistui päästä amiraali Farragutin lippu- 
laivaan, ollen siinä kaiken aikaa. Hän oli mukana 
kolmessatoista meritaistelussa, Mississippijoella ja 
Mexiconlahdella. Rauhan tultua v. 1865, sai hän 
eron sotapalveluksesta. Otettuaan pestin Europaan 
menevään laivaan, kävi hän samalla matkalla Suo- 
messa, lapsuutensa muistojen maassa. Merimiehe- 
nä hän taas tuli takaisin Amerikaan, joka sittem- 
min tuli hänen uudeksi kotimaakseen. 



TOIMEN JA PYRKIMYKSEN MIEHIÄ 179 

New Yorkiin perusti hän kotinsa, mennen naimi- 
siin saksalaisen neitosen kanssa. Merimiehenä hän 
vielä purjehti joitakin aikoja Atlannin rantavesiä. 
Oli muutaman vuoden hallituksen ruutimakasiinien 
vartijana Ellissaarella. Palveli sen jälkeen New 
Yorkin purjehdusklubissa yksitoista vuotta sääs- 
täen ja varoittuen. Kävi taas Suomessa. Terveh- 
dysmatkaltaan synnyinmaasta palattuaan osti hän 
viidenkymmenen eekkerin maatilan Port Washing- 
tonista, noin puolensataa mailia New Yorkista, 
Long Islandissa. Voimakas ja ahkera mies ollen, 
sekä käyttäen Suomesta vasta saapunutta työvoi- 
maa apunaan, onnistui hänen muutamissa vuosis- 
sa saamaan maatilansa verrattain hyvään ja tuot- 
tavaan kuntoon. Siihen hänen maansa lähelle kas- 
voi kaupunki, Port Washington. Hän alkoi harjoit- 
taa maanviljelyksen ohella jääliikettä, josta ajan- 
pitkään paisui verrattain suuri ja tuottava liike. 
Viime vuosina on liikkeessä ollut osallisena hänen 
vävynsä, amerikalainen. 

Brownin maatila on erittäin kauniilla paikalla, 
ja ovat sitä New Yorkin miljonamiehet mielineet 
monta kertaa ostaa itselleen. Mutta Brown on 
siihen itse niin kiintynyt, ettei hän henno siitä luo- 
pua, varsinkin kun varallisuutensa on sellainen, et- 
tei sen vuoksi tarvitse kodistaan lähteä. Vaimonsa 
kuoli moniaita vuosia sitten. Hänellä on elossa vii- 
si tytärtä ja poika, kaikki saaneet hyvän kasvatuk- 
sen. Lapsuudestaan saakka on Brownia kaunista- 
nut vilpitön kristillisyys ja jumalanpelko. Hän 
kuuluu jäsenenä paikkakuntansa evankeliseen kirk- 
koon. Yhdysvaltain hallitukselta on hän saanut 
arvokkaan kultametallin palveluksestaan laivastos- 



180 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

sa. Tämän kirjoittaja käydessään tuota kahdeksan- 
kymmen-vuotista suomalaista vanhusta puhuttele- 
massa, ei voinut kyllin ihmetellä hänen selvää suo- 
menkielen käyttöään. Tilaisuutta suomalaisten 
kanssa seurusteluun häneltä puuttuu, mutta kirjal- 
lisuuden kautta on hän säilyttänyt äidinkielensä, 
puhuen sitä erittäin sujuvasti ja hyvin. 

Johan H. Smith (Hiltunen). 

New Yorkin poliisilaitos oli 1870-luvulla niin ko- 
konaan irlantilaisten vallassa, että harvinaisuuk- 
sia olivat poliisimiehet, jotka olisivat olleet muuta 
kansallisuutta. Suomalainen Johan Smith kuiten- 
kin oli yksi tällaisia harvinaisuuksia. Hän oli ko- 
toisin Oulusta, syntynyt v:den 1847 vaiheilla ja al- 
kuperäinen sukunimensä oli Hiltunen. Käytyään 
kotikaupungissaan kansakoulua, jossa saavutti lu- 
ku-, kirjoitus- ja laskutaidon, meni hän nuorena 
merelle ja alotti itsenäisen elämänuransa. Vuoden 
1870 paikoilla kulkeutuu hän Amerikaan ja muut- 
ti New Yorkissa amerikalaiseen laivaan, jääden ai- 
naisesti asumaan Hudsonvirran satamakaupunkiin. 
Jätettyään merimiehen levottoman elämän, alkoi 
hän kaupustella voileipiä ja muutakin syötävää, ku- 
lettaen niitä pienillä käsikärryillä New Yorkin vil- 
kasliikkeisessä osassa, Broadwayllä ja satamassa. 
Tämän vaivaloisen pikku kaupan hän vaihtoi mai- 
toliikkeeseen, jonka hän avasi Madison ja Cathari- 
ne kadun kulmaan, seutuun, jossa silloin New Yor- 
kin suomalaiset asuivat. Methodistien merimieslähe- 
tyksessä kävi hän usein. Sen tunsi hän ikäänkuin 
kodikseen. Siellä tutustuivat häneen monet vai- 



TOIMEN JA PYRKIMYKSEN MIEHIÄ 181 

kutusvaltaiset amerikalaiset, sekä antoivat kansa- 
laisellemme moniaita pienempiä luottamustoimia, 
jotka hän suoritti kunnolla. Ollen kookasvartaloi- 
nen, hyvä puhumaan englantia, ruotsia ja suomea, 
sekä elämän tavoiltaan raitis, esittivät ystävänsä 
hänet New Yorkin poliisilaitoksen palvelukseen v. 
1881. New Yorkin poliisipäällikön ahdistellessa ka- 
pakoitsijoita sunnuntailain rikkomisista, oli kansa- 
laisemme suurena apuna ja valppaana valvojana 
lain täytäntöön panemisessa. Kerrotaanpa hänen 
merimieheksi puettuna toimineen salapoliisinakin 
ja saattaneen monen lakiarikkovan kapakoitsijan 
satimeen. Hän oli ala-New Yorkissa, varsinkin sa- 
tamaseudun Tcapakoitsijain kauhu. Valppaudestaan 
toimessaan sai hän erityisen kiitoksen New Yorkin 
silloiselta poliisipäälliköltä Rooseveltiltä. Elämän- 
sä viimeisen kymmenen vuotta toimi hän New 
Yorkin poliisioikeudessa vahtimiehenä. Usein hän 
siinä toimessa ollen sai tulkkina palvella maan- 
miehiään. 

Toimensa ohella poliisilaitoksessa, harjoitti Smith 
myöskin liikettä, ostaen ja myyden taloja, raken- 
nuttaen ja vuokraten apartmenttejä, yleensä osta- 
en ja myyden kiinteimistöä New Yorkissa. Tämä 
liike saattoi hänet hyviin varoihin, ollen aikoinaan 
varakkain suomalainen New Yorkissa. Muistona 
hänen taloistaan on vieläkin rakennuttamansa Fin- 
land-niminen apartmentti talo. Naimisissa oli Smith 
kaksi kertaa. Ensimmäinen vaimonsa joka oli sak- 
salainen kansallisuudeltaan kuoli nuorena. Toises- 
ta aviosta irlantilaisen kanssa on yksi tytär elossa. 
Perhe- y. m. elämässään oli hän erittäin säännölli- 



182 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

nen. Kuului toiskieliseen kirkkoon, sekä Odd Fel- 
low seuraan. Kuoli v. 1908, jättäen sataantuhanteen 
dollariin nousevan omaisuuden. 

August Fredrick Soldan, 

insinööri ja filosofinen kirjailija asui viime vuo- 
sisadan puolivälissä kokonaista kymmenen vuotta 
Amerikassa. Nuorempana palveli hän insinööri- 
upseerina Venäjällä ja sen jälkeen kulki valtion apu- 
rahoilla tutkimusmatkoilla keski-Europassa, jolta 
matkaltaan kotiutui v. 1847. Kahta vuotta myö- 
hemmin hän astuu maihin New Yorkissa, juuri kun 
kultakuume on alkanut Californiassa. Hänen ei 
kuitenkaan mainita olleen kullanetsijänä, vaan 
työskenteli rautatieinsinöörinä, varsinkin Pennsyl- 
vaniassa. Muutamat vanhimmat suomalaiset muis- 
tavat kuulleensa puhuttavan suomalaisesta insinöö- 
ristä, joka johti rautatietöitä Monongahela- ja Ohio 
virtain varsilla, Pittsburgin seutuvilla, Pennsylva- 
niassa. Soldan toimi myöskin opettajana lukioissa, 
sillä hän oli etevä latinan, saksan, ruotsin ja ve- 
näjän kielissä. Myöskin mainitaan hänen piirusta- 
neen karttoja y. m. 

Palattuaan Amerikasta kotimaahansa, tuli Sol- 
dan Suomen rahapajan johtajaksi, jonka hän jär- 
jesti ajanmukaiseen kuntoon. Tässä toimessa oli 
hän kuolemaansa saakka, v:teen 1885. Tyttärensä, 
taidemaalari Jenny Irene Soldan, on naimisissa kir- 
jailija, tohtori Juhani Ahon kanssa. 



AAKKOSELLINEN NIMILUETTELO 



TÄSSÄ KIRJASSA MAINITUISTA, 19:STA VUOSISADALLA 
AMERIKAAN tulleista SUOMALAISISTA. 



Abramson, Henrick 

R 103 

Ahlgren, Frans M.. .101 
Ahlgren, Karl K. . . . 98 

Aittola, Mr 161 

Allen, Jeremias 98 

Aliini, Aleksandra . .102 

Almqvist, C 134 

Almqvist, Henrick.. 137 
Anderson, John ( Jun- 

nikkala) 116 

Anderson, Johan . . . 133 

Anderson, Peter, . . . 128 

146, 161 

Anttila, Johan ......126 

Armstrong, Hendrick 99 
Auren, Fredrick . . . 137 

Backman, Fredrick . 104 

108 

Beckman, Oswald H. 170 

173 

Bergdahl, A 108 

Bergman, Isaac ... 67 
Bergvist, Herman . . 108 

Berry, Johan 106 

Björklund, Karl ...147 

Blom, Harry .144 

Blomberg, Emil 136 

Boman, C. A 98 

Boman, Olga 96 

Borell, Matti 154 



Broman, Andrew ..113 
116 

Broman, Charles . . . 128 
161 

Brown, Adolf 125 

Brown, George 128 

161, 178 

Brown, Iso 133 

Carlson, Gustaf 105 

Chambers, Henry . . 141 
Cygnaeus, Uno . . 66-69 

Dahlgren, Alexander 112 
Daniels, Johan .... 124 
Doyli, Harry 144 

Edwards, Andrew . .101 
Efraimson, Abram 

94, 128 
162 

Ekbum, Aug 109 

Elson, Johan 142 

Engström, H 104 

Enman, Alex 128 

Erickson, Johan A. . 147 

Erickson, J 105 

Erickson, Victor . . . 144 

Eversti, Andrew . . 140 

141 

Fam, Charles 125 

Fleming, Tuomas . . 109 



184 



AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 



Fors, Fredrick 156 

Franklin, William ..139 
Fraser, Charles 102 

Geers, Otto Maunu. .159 
Gilbert, Charles ...154 
Granberg, August . . 106 

Grann, Erika |.102 

Granqvist, Gustaf . . 128 
146, 167 

Grant, Victor 142 

Green, Ulrick A. . . . 123 
Grönberg, D. A. ..66, 96 
Gustafson, Frans O. 145 
Gutzen, Johan 104 

Haapala, Johan .... 144 
Haapalahti, Mathilda 153 
Hallman, Johan A. . . 134 
Hart, Fredrick .. .,.116 
128, 162 
Heggström, Johan . . 163 

Heiskari, Matti 103 

Helakoski, Anna L. 155 

Helin, Johan 146 

Helsten, J 67 

Hemmi, Johan 128 

Hendrickson, Abram 107 
Hendrickson, Edw. .114 
Hendrickson, Harry 124 
Hendrickson, Johan 147 
Hendrickson, Lovisa.114 
Hendrickson, Peter .147 
Hermanson, Johan.. 142 
Hermanson, Karl . . 126 
Himberg, Johan ... 104 
Himanko, Johan ... 125 
Hoikka J. J. ...175-177 
Huhtala, Anna 138 



Htilphers, Johan G. 135 

Hunt, Simon 99 

Hunt, Tuomas .....100 
Husberg, Gustaf ..(.163 

Hyvärinen, J 105 

Häikiö, Johan . . ^ . . 137 

Ikola, Gabriel 108 

Ingren, Albert ....154 

Jackson, William . . . 146 
Jensen, Johan 106, 114 
Jernberg, Saara K. .108 
Johnson, Andrew . . 104 
Johnson, Elias ....106 
Johnson, Frans O. , . 104 
Johnson, Gustaf ..1.109 
Johnson, Gustaf W. 146 

Johnson, Isaac 163 

Johnson, Johan . . . 108 
Johnson, Johan . . . 124 
Johnson, Johan 144, 146 
Johnson, Johan . . . .151 
Johnson, Martin . . . 147 
Johnson, Michael ..150 

160 

Johnson, Nels 108 

Johnson, Nikolai ...147 

Johnston, Matti 164 

Joupe, Maijastina .143 
Junnikkala, Anders 150 

161 
Junnikkala Gustaf .151 
Junnikkala, John . . . 151 
Junnikkala, Maria .154 

Junttila, Rosa 113 

Junttila, Wilhelmina 153 

Kangas, Antti 143 

Kant, Nils 134 



AAKKOSELLINEN NIMILUETTELO 



185 



Karhu, Johan 105 

Karjala, Isaac 106 

Karjanmäki 108 

Kauppila, Knut .... 109 
Kitsemo, August . . 125 
Klaver, Henrick . . . 118 
Komula, Alexander .108 

Koski, John A 145 

Kosonen, Simon . . . 143 
Kurikka, Isaac .... 140 
Käärnä, Johan 140, 146 

Lahti, Peter 163 

Latomaa 146 

Laurila, Antti 125 

Leppäluoto, Anders, 

O 163 

Lind, Frans 154 

Lindahl, Emanuel . . 155 
Lindgren, Frank . . . 106 
Lindström, Hilda . . 151 
Lindström, Johan H. 107 
Linroos, Johan .... 147 

Lueeni, Johan 139 

Lundahl, Victor . . . 141 
Luusti, Poter 146 

Maiblom, Anna 143 

Maiblom, Betty 144 

March, Peter 105 

Mattson, A 109 

Matson, Alexandra .105 
Matson, Gustaf W. . 141 

Matson, Matts 98 

Mattison, Johan ... 155 

Mellin, Aug 111 

Männistö, Miatts ... 123 
Nevander, Alexander 102 
Newman, Andrew . . 107 



Newman, Charles . . 93 
128, 164 
Niebaum, Gustaf ... 66 
169, 170 
Nikander, Charles . . 124 
Nikander, J. K. ... 90 

Nopperi, Johan 96 

Nylund, Wilhelm ...147 
Nyman, Fredrick . .123 

Oksanen, Johan . . . 126 
Oman, Matti 155 

Paakko, Kustaa . . . 146 
Paldanius, Johan . . . 146 
Palm, Gustaf A. ...104 
Palmgren, Henry P. 104 
Palmroos, Albert . . . 108 
Peltoniemi, Elisapet 141 

Peterson, Alex 123 

Peterson, Johan . . . 107 
Peterson, Johan . . . 125 
Peterson, Johan . . . 147 
Peterson, William . . 102 
Piekkola, Albert ... 99 
Pisilä, Elisapet ....144 
Pyykkö, Isaac 104 

Randell, Adolf ....160 
Raski, August A. . . 141 

Riippa, Jacob 109 

Roikola, Maria .... 156 
Rosenberg, Edith . . 144 
Rosengren, Frank . . 147 
Rosnell, Fredrick ..152 
Rosnell, Fredrick Jr. 153 
Rosten, Emanuel W. 100 
Roswald, John Fr. .101 
Roswell, Amanda . . 154 



186 AMERIKAN SUOMALAISTEN HISTORIAA 

Rova, Isaac i..ll7 Stenroos, Wilhelm .104 

Rundelin, Anna . . .153 ,j, jj Alexander . . .125 

Rundehn Harry . 153 ^rhomas, Jacob .... 156 

Ryssän Roope 150, 160 ,^ ^ p ^^^ ^^g ^62 

Ronback, Anders ..146 Tuohimö, Isaac ....128 

o „^i T\T,-i,i,« 11Q Turunen, Katri 102 

l«fiFvn ' K ]\l Tömroth, Henrick .108 

iaS ' Peter ul Törnqvist, Helena . . 95 

iSlne? Charles- ::S Törnqvist, Karl 95, %, 
Sanders, Frans E. .155 

Sankuli, J 96 Wahlberg, Peter ... 153 

Sarkkinen, Katri ..155 Wallin, Andres 105 

Seppälä, Maria 113 Wallin Sackris 105, 128 

Siven, Johan 128 Watch, Alfred F. ..174 

Sjöstedt, Gustaf ...156 175 

Skog, Johan 147 Wendelin, Gustaf ..12S 

Smith, Johan 113 132 

Smith, Johan H. ..180 Wendelin, Tuomas .133 

181 152 

Smith, Karl Fr 100 West, Robert 134 

Soldan, Arvid 128, 182 Wickberg, Abel 143 

Sorjanen, Karl 114 Widell, Johan B. . . .153 

Stark, Kapt 135 Widlund, John Fr. .103 

Stall, Charles 147 Wikander, Johan A. 145 

Stedman, Johan 116 Williams, Emil 139 

Stenwall, Anna S. ..142 Williams, Fredrick .114 

Stenwall, Walter ...141 Williams, Johan ...125 

Stranki, Johan 105 Williams, Johan Fr. 138 

Strömberg, Frank . .146 Wilppula, Matti . .107 

Strömberg, Johan . . 140 Wilson, Andrew . . . 140 

Sudman, Adam 117 Wilson, Charles ...134 

Sukki, Alpertina ... 164 Wilson, Gustaf 92, 128 

Sundberg, Peter I. .101 166 

Suva, Matti 138 Wilson, Hanrick ...109 

Svenfors, Charles ..135 Wilson Jacob ..92, 128 

Swenson, Gustaf . . 146 Wilson, Johan S. . . 141 

Syväjärvi, Matti . . .114 Wilson Johan 146 

Säiteri, Mr 105 Wilson, Joseph 151, 161 



SISÄLLYS. 

Alkulause 5 

Sananen suomalaisen sukututkimuksen merkityksestä 
Amerikassa 8 

VARHAISEMMAN SUOMALAISEN ASUTUKSEN AIKA .. 11 

I. Delawaren suomalaiset 13 

II. Sukujuuria ja elämäkertoja 20 

III. Suomalaiset New Amsterdamissa 53 

IV. Varhaisimmin Amerikassa käyneitä suomalaisia tie- 
demiehiä 59 

V. Alaskan varhaisimmat suomalaiset 63 

MERIMIEHINÄ JA KULLANETSIJÖINÄ AMERIKAAN 

TULLEET SUOMALAISET 71 

I. Piirteitä siirtolaisuuden kehityksestä Yhdysvalloissa 73 
II. Suomen merimiestilastoa ja syitä heidän Amerikaan 

jäämiseensä 76 

III. Californian kultakuume 80 

IV. Lännen varhaisimmat suomalaiset 88 

V. Suomalaisia Yhdysvaltain eteläisimmissä satamissa 110 
VI. Varhaisimmat suomalaiset Chicagossa, Eriessä y. m, 115 

VII. Philadelphia ja sen varhaisimmat suomalaiset 121 

VIII. New Yorkin varhaisimmat suomalaiset 127 

IX. Bostonin varhaisimmat suomalaiset 149 

X. Suomalaisia orjain vapautussodassa 157 

XI. Suomalaisia toimen ja pyrkimyksen miehiä 166 

Aakkosellinen nimiluettelo tässä kirjassa mainituista, 

19:sta vuosisadalla Amerikaan tulleista suomalaisista .. 183 






U.C. BERKELEYLIBRARIES 




CDt.t,ti77DÖÖ 



RETURN CIRCULATION DEPARTMENT 
TO"^- 198 Main Stacks 


LOAN PERIOD 1 
HOME USE 


2 


3 


4 


5 


6 


ALL BOOKS MAY BE RECALLED AFTER 7 DAYS. 

Renewls and Recharges may be made 4 days prior to the due date. 

Books may be Renewed by calllng 642-3405. 


DUE AS STAMPED BELOW 








NOV 8 1999 


































































FORM NO. DD6 


UNIVERSITY OF C 
BER 


:alifornia,berkeley 

KELEYXA 94720-6000